KU:n päätoimittajana minulla on tapana linkittää sosiaaliseen mediaan vanha juttu aina kun uudet työllisyysluvut tulevat. Vuoden 2023 toukokuussa tehdyssä jutussa BIOS-tiedeyhteisön ekonomisti Jussi Ahokas tiivistää, että Petteri Orpon hallitus saattaa paperilla tehdä 100 000 työpaikkaa tuovat uudistukset, mutta lopputulos voi olla tyystin eri.
– Työllisten määrä saattaa laskea vaikka 50 000 henkilöllä, Ahokas sanoi hallitusohjelman valmistuttua.
Juuri ennen vuoden 2024 joulua tilanne oli seuraava: Hallituksen laskennalliset toimet ovat 90 000 plussalla, todellisuudessa työttömiä oli 44 000 enemmän kuin hallituksen aloittaessa.
Ahokas ei ole ainoa ekonomisti, joka tähän epäkohtaan on kiinnittänyt huomiota. Kalevi Sorsa -säätiön teettämässä raportissa ekonomistit Otto Kyyrönen ja Ralf Sund totesivat, kuinka höttöisiä valtiovarainministeriön Orpon hallitukselle teettämät työllisyysarviot ovat.
Orpon ja valtiovarainministeriön vastaukset kritiikkiin olivat paljastavia.
Sorsa-säätiön toiminnanjohtaja Lauri Finér tiivisti asian näin KU:lle:
”Lähes kaikki ministeriön laskelmat nojaavat kolmeen verraten vanhaan tutkimukseen, joista uusimmankin aineistot ovat yli kymmenen vuoden takaa. Näiden tutkimusten havaintoihin on perustettu hallituksen yli kymmentä eri päätöstä koskevat arviot. Näin on tehty huolimatta siitä, että kyseiset tutkimukset koskevat varsin erilaisia reformeja, kuin ne, mitä hallitus nyt toteuttaa.”
Orpon ja valtiovarainministeriön vastaukset Sorsa-säätiön perinpohjaiseen kritiikkiin olivat paljastavia. Sisällön asemesta he kävivät kiinni henkilöihin: kommarit siellä vinkuvat.
Kritiikkiä yleisempää oli hiljaisuus. Tiedotusvälineet raportoivat, että tällainen raportti on nyt tullut, mennään etiäpäin.
Mutta kun ei pitäisi mennä eteenpäin, joskus pitäisi pysähtyä ja kysyä, mitä oikein teemme. Hallituksesta toiseen toistellaan, kuinka monta työllistä mikäkin toimi tuottaa. Niitä valtiovarainministerit sitten toistelevat. Myös viime hallituskaudella hallitus – keskustan vaatimuksesta – nojasi työllisyystavoitteessaan sellaisiin toimiin, joille juuri valtiovarainministeriö kykeni laskemaan vaikutuksia. Se tarkoittaa lähtökohtaisesti etuusleikkauksia.
Yleisen mielipiteen muuttaminen on hidasta ja erittäin vaikeaa.
Tämä on jälleen kerran yksi ongelma, jonka vasemmisto tulee kohtaamaan. Jos se on hallituksessa, tullaan silloinkin työllisyyden kohdalla kyttäämään täysin mielikuvituksellista lukua.
Yleisen mielipiteen muuttaminen on hidasta ja erittäin vaikeaa. Se on vuosien saatossa nähty. Vuosikymmenistä toiseen valtiovarainministeriö sanelee talouspoliittisen keskustelun sävyn. Tulitukea tulee Suomen Pankista.
Mikä sitten ratkaisuksi? Jos joku onnistuu ratkaisun keksimään, tulee hänet palkita kaikilla mahdollisilla vasemmiston sankarimerkeillä ja standaareilla.
Sitä ennen pitää ainakin jatkaa äänen pitämistä. Ehkä joskus isommissakin mediataloissa huomataan edes yksi asia: kuinka löysää oikeiston talouspuhe oikein on.
lehti 