– Lännessä nähdään Saudi-Arabia helposti vain kauppapolitiikan ja energiapolitiikan kautta, mutta minä haluan sanoa: herätkää, maassa on myös yhteiskunta, sanoo toimittaja ja tietokirjailija Liisa Liimatainen.
Tuosta yhteiskunnasta Liimatainen kertoo kirjassaan Saudi-Arabian toiset kasvot.
Liimatainen sanoo, että ulkoapäin Saudi-Arabia nähdään usein hyvin yhdenmukaisena yhteiskuntana, jossa kaikki käyttäytyvät samalla tavalla.
Pari vuotta sitten väestö pelkäsi hallitusta, nyt hallitus pelkää väestöä.
– Mutta myytti Saudi-Arabian vakaudesta on todellakin vain myytti. Meidän pitäisi arabikevään jälkeen jo tajuta, että sellaisen maan vakaus on haurasta, joka ei ota väestön tarpeita huomioon.
Liimatainen oli keväällä 2011 kuusi viikkoa Saudi-Arabiassa. Viime keväänä hän vietti siellä kaksi viikkoa ajankohtaistamassa kirjansa aineistoa.
– Kahden vuoden aikana tapahtunut muutos oli valtava. Kuten eräs tapaamani henkilö sanoi viime keväänä: pari vuotta sitten väestö vielä pelkäsi hallitusta, nyt hallitus pelkää väestöä.
Riadista löytyy slummeja
Liimatainen sanoo, että Saudi-Arabiassa on muhimassa sama keitos kuin monissa maissa ennen vuoden 2011 arabikevättä.
– Saudi-Arabia on yhä rikas maa. Mutta 40 prosenttia väestöstä elää köyhyydessä. Nuorisotyöttömyys on 40 prosenttia.
– Asunnot ovat grynderien hanskassa eikä sosiaalista asumista ole. Väestöstä 60 prosenttia ei pysty ostamaan asuntoa. Pääkaupungista Riadista on helppo löytää slummeja.
Liimataisen mukaan talousongelmien rinnalla kasvaa perhejärjestelmän kriisi, mikä vanhoillisessa maassa on hyvin vakava asia.
– Miehen rooli muuttuu. Kun miehellä ei ole työtä, ei hänellä ole varaa mennä naimisiin. Ja kun sulhasia ei ole tarpeeksi, moni tyttö ei pääse naimisiin. Mutta köyhillä perheillä ei myöskään ole varaa elättää niitä kotiin jääneitä tyttäriään, jotka eivät ole päässeet naimisiin.
Brežneviläinen johto
– Korruptio ja muut ongelmat aletaan nähdä yhä enemmän järjestelmän epäonnistumisena. Yhä useampi yhdistää sosiaaliset ongelmat ja osallistumismahdollisuuksien puuttumisen, toteaa Liimatainen.
– Saudi-Arabian perinteiset keinot pitää kansa hiljaisena ovat taloudellisten etuuksien tarjoaminen sekä pakkovalta. Nyt niihin on jo totuttu, eivätkä ne tee enää vaikutusta. On aistittavissa uutta rohkeutta, pelon katoamista.
Myös kuningashuoneen sisällä on kriisin aineksia. Ibn Saudin lapset ovat väistymässä, mutta lapsenlapsetkin alkavat olla jo seitsenkymppisiä.
– Kuningashuone ei ole pystynyt sopimaan vallanperimyksestä. Sen kaikki haarat ovat aseistautuneita, eikä olekaan poissuljettua, että ne ryhtyvät jossain vaiheessa selvittelemään välejään asein.
Mutta toistaiseksi Saudi-Arabian johto on Liimataisen mukaan kuin Neuvostoliiton brežneviläinen johto aikoinaan. Se ei ole kosketuksessa siihen, missä mennään.
Liisa Liimatainen: Saudi-Arabian toiset kasvot – rohkeita naisia ja kybernuoria. Pystykorvakirja, Like 2013. 408 sivua.
Juttu ilmestyi Kansan Uutisten Viikkolehdessä 10.1.2014.
uutiskirje 
