Sote-vaalien jälkeen on huokaistu helpotuksesta, kun perussuomalaisten kampanja epäonnistui täysin. Jo nyt uskaltaa sanoa, että se on ollut turhaa. Seuraavaksi edessä ovat eduskuntavaalit, joissa yleisemmillä teemoilla on paljon kysyntää.
Esimerkkiä voi hakea Ruotsista, jossa jo kolmen oppositiopuolueen puheenjohtajaa on käynyt kuvattavana bensapumpulla. Kaikkien viesti on periaatteessa ollut sama – nyt on tullut raja vastaan ja jotain pitää tehdä.
On siis helppo uskoa, että bensan hinta tulee olemaan isossa roolissa eduskuntavaaleissa. Siihen päälle tulevat sitten vielä sähkön hinta ja yleinen inflaatio, jos se osoittautuu pitkäaikaiseksi. Yksi puolue osaa varmasti muodostaa myrkystä kannattajilleen hyvin uppoavan drinkin.
Se, että nyt on edessä laskun maksu liian kauan ilmaston ja luonnon kustannuksella ylläpidetystä elämänlaadusta, on totta, mutta sillä tuskin saa kannatusta ääniuurnilla. Suomalainen yhteiskunta on rakennettu henkilöautojen varaan – julkinen liikenne on pitkälti ajettu alas säästövimmassa. Ei ole siis ihme, että monissa paikoissa on niin sanotusti pakko omistaa auto.
Nousevien hintojen lisäksi on mahdollista, että petopolitiikka päätyy myös eduskuntavaalien teemaksi. Tuore susikeskustelu ainakin antaisi siitä viitteitä, kun keskustan vaatima suden metsästys estettiin valituksilla tuomioistuimiin.
18 suden ampumista oli perusteltu ”kannanhoidollisena”, mutta suurin syy sille taisi olla susivihan lepyttely. Maa- ja metsätalousministeriössä ajattelu tuntui kulkevan jotenkin seuraavasti: ”Ampukaa nyt tuon verran, kun enempää ei voi.”
Hyvin polarisoituneessa susikeskustelussa jakolinjoja jaetaan usein samoilla perusteilla kuin monessa muussakin aiheessa eli ”etelän ihmisiä” syytetään siitä, etteivät he ymmärrä muualla asuvia. Tähän yksinkertaistamiseen syyllistyvät myös tiedotusvälineet – KU mukaan lukien.
Leimakirveiden heittely ei tietenkään auta mitään. Se vain lisää eripuraa, mutta kuten aiemminkin on todettu, ei se populisteja kiinnosta.
Kirjoittaja on KU:n päätoimittaja
lehti 