Suurvaltasuhteiden jyrkkä kärjistyminen ja uudelleen roihahtanut Ukrainan kriisi ovat käynnistäneet Suomessakin Nato-inttämisen uuden kierroksen. Toistaiseksi eniten tilaa mediassa ovat saaneet Naton kannattajat. Samalla myös iso osa keskeistä valtamediaa tukee avoimesti jäsenyyttä.
Kriittisiä puheenvuoroja on kuulunut vähän varsinkin poliittisen kentän vasemmalla laidalla. Tätä puutetta yrittää paikata SDP:n pitkäaikainen ulkoministeri ja nykyinen eduskunnan ulkoasiainvaliokunnan varapuheenjohtaja Erkki Tuomioja.
Demaritaustainen Työväen Sivistysliitto TSL julkaisi maanantaina Tuomiojan pamfletin otsikolla ”Suomi ja Nato – Miksi Suomella pitää olla mahdollisuus hakea Naton jäseneksi ja miksi sitä mahdollisuutta ei kannata nyt käyttää.”
– Tämä on myös vetoomus kiihkottoman ja asiallisen keskustelun puolesta, Tuomioja sanoo KU:n haastelussa.
Leimaaminen
myrkyttää ilmapiiriä
Leimakirveet ovatkin Suomessa ahkerassa käytössä, kun puheeksi tulevat turvallisuus- ja puolustusasiat yleensä ja Naton aivan erityisesti.
Tuomioja saa säännöllisesti eteensä mediaseurantaraportteja, myös sosiaalisen median sakeimmasta päädystä, jota hän itse kutsuu netin alamaailmaksi.
– Sehän on aivan hirvittävää luettavaa, puhdasta solvausta ja kunnianloukkausta. Puutun kyllä siihenkin, jos toiselta puolelta joku omilla some-palstoillani puhuu Nato-kiimaisuudesta. Mutta se on huomattavasti vähäisempää kuin vyörytys, jota toiselta puolelta tulee.
Tuomioja kirjoittaa pamfletissaan, ettei ”tähän edes ole tarvittu rajantakaisia trolleja vaan siinä asialla ovat suomalaiset itse, nykyisin myös yhä useimmiten ihan omalla nimellään”. Syytteet ”maanpetoksesta” tai ”ryssän kätyrinä” toimimisesta kuuluvat miltei jokaisen keskusteluketjun vakiosanastoon.
– Tällainen ei voi olla myrkyttämättä vaarallisella tavalla myös laajemmin yhteiskunnallista keskusteluilmapiiriä. Eri mieltä pitää voida olla ilman, että toista mieltä olevat leimataan eksistentiaaliseksi uhaksi, Tuomioja kirjoittaa.
”Ei Yhdysvaltojenkaan
etupiiriin”
Itse Nato-jäsenyyden hakemista Tuomioja vastustaa.
– Nato-jäsenyys ei millään lailla lisäisi Suomen turvallisuutta vaan päinvastoin heikentää sitä. Nato-jäsenyyden perustahan on, varsinkin näissä netin alamaailman puheissa, että Venäjä voisi milloin tahansa hyökätä Suomeen. En näe mitään syytä, miksi Venäjä tulisi näin tekemään.
Tuomioja huomauttaa, että Suomella on vahva puolustus, johon kuuluu 280 000 hengen aktiivinen reservi. Sellaista määrää ei ole edes monella suurella Euroopan maalla.
Hän ei myöskään nimittäisi mahdollisuutta jäsenyyden hakemiseen Nato-optioksi.
– Kyseessä on jokaisen suvereenin maan oikeus itse valita omat turvallisuuspoliittiset järjestelynsä. Eikä ole mitään Naton sitoumusta tai velvoitetta hyväksyä Suomea jäseneksi, jos me sitä hakisimme.
Tuomiojan mielestä tätä mahdollisuutta on pidettävä yllä, koska sitä on kyseenalaistettu. Venäjä on jyrkkäsanaisesti vaatinut Natolta ja Yhdysvalloilta kirjallisia takuita siitä, ettei sotilasliitto laajene enää uusiin maihin, erityisesti Ukrainaan ja Georgiaan. Vaatimuksen on tulkittu tarkoittavan myös Suomea ja Ruotsia.
– Kyllähän Venäjän toimet pyrkivät tietyllä tavalla oman intressipiirin ylläpitämiseen ja hyväksymiseen. Tätä ei voi hyväksyä.
Mutta onko ihan varmaa, että Natolla tai Yhdysvalloilla ei ole etupiiriajattelua? Minkä takia ne korostavat jatkuvasti uusien maiden oikeutta liittyä Natoon?
– Me emme halua kuulua Euroopassa Yhdysvaltainkaan etupiiriin. Euroopassa on hyvä suhde, tietynlainen ystävyys- ja liittolaisuussuhde Yhdysvaltain kanssa, mutta me emme hyväksy etupiiriajattelua siihenkään suuntaan.
Tuomioja korostaakin, että Euroopan unionissa puhutaan paljon niin sanotusta Euroopan strategisesta autonomiasta. Sanaparilla tarkoitetaan sitä, että EU:lla pitäisi olla poliittinen kyky ja voimavaroja toimia oman turvallisuutensa vahvistamiseksi.
”Höyrypäät tahtovat
sotimaan”
Tuomioja ei innostu kokoomuksen puheenjohtajan Petteri Orpon vaatimuksesta, jonka mukaan puolueiden pitäisi käynnistää neuvottelut, missä oloissa ja miten Nato-optio voitaisiin ottaa käyttöön.
Eduskunta on vasta hiljattain hyväksynyt yksimielisesti ulkopoliittisen ja puolustuspoliittisen selonteon. Niissä on otettu huomioon myös mahdollisuus maailman muuttumiseen.
– Olen havainnut, että kokoomus on tässä suhteessa vetänyt länkiä kaulaansa.
Ensin puolue vaati välittömiä toimia Naton suhteen ja paalutti sitä jopa hallituskysymykseksi.
– Jos haluaa hallitukseen vaalien jälkeen, ei kannata asettaa tällaisia ehtoja, että muiden pitäisi hyväksyä heidän Nato-kantansa.
Kuinka vastuullista on vaatia kotimaan politiikan tarpeista käsin vaatimuksia Suomen turvallisuuspoliittisen aseman muuttamiseen juuri nyt, kun Euroopassa on päällä syvin kriisi aikoihin?
– Minusta se ei ole järkevää, mutta en halua leimata sitä myöskään vastuuttomaksi. Haluaisin uskoa, että valtaosalla ainakin eduskuntatasolla on oma käsityksensä Suomen turvallisuudesta ja isänmaallisuudesta. Mutta sitten höyrypäät tuolla somessa haluaisivat päästä sotimaan.
Upseerit lojaalisuuden
rajamailla
Samalla kuitenkin myös selonteoissa arvioidaan hyvinkin myönteisesti Naton roolia Suomen kannalta.
Pääministeri Sanna Marinin (sd.) hallituksen puolustusselonteossa todetaan, että ”Naton ja Yhdysvaltojen lisääntynyt toiminta ja läsnäolo Baltian maissa ja Puolassa on lisännyt vakautta Itämeren alueella” ja että ”vahva ja yhtenäinen Nato on Euroopan ja Suomen intresseissä”.
Tuomioja sanoo, että selonteoissa moni sanamuoto on kompromissien tulos. Hänen mielestään kylmän sodan aikana Nato oli vakauttava tekijä. Maailma oli sotilaspoliittisessa mielessä paljon ennustettavampi kuin nyt.
– Mutta tietynlaiset poliittisiksikin katsotut voimannäyttötilaisuudet ovat sellainen asia, jota pitää katsoa aika kriittisesti.
Tuomiojan pamfletin mukaan Suomessa on jo pitkään ollut pitkään käynnissä jonkinlainen Nato-hivutus, jossa apuna ovat olleet ”monet toimijat mediassa sekä jotkut ulkoministeriön ja puolustusvoimien viranhaltijat, jotka joskus lojaalisuuden rimaa hipoen ovat ujuttaneet maatamme lähemmäksi Natoa”.
Mitä tai ketä ulkopolitiikan konkari tarkoittaa?
– Ei minulla mitään nimiä ole. Mutta kokemuksia on jo ministerikaudella siitä, että jotkut kenraalit puolustusvoimissa saattoivat viedä joitain asioita aika pitkällekin ennen kuin kertoivat poliitikoille.
Tuomioja hyväksyi
isäntämaasopimuksen
Keskeinen Suomea Natoon lähentänyt järjestely on niin sanottu isäntämaasopimus, joka määrittelee sen, millä edellytyksillä sotilasliiton joukot voivat toimia Suomen alueella myös sodan oloissa. Vasemmistoliitolla on vuodelta 2019 puoluekokouspäätös, jossa vaaditaan sopimuksen irtisanomista.
Tuomioja oli ulkoministerinä, kun Suomi allekirjoitti sopimuksen Naton Walesin huippukokouksessa 2014.
Tuomiojan mukaan isäntämaasopimus kuului Suomen Nato-kumppanuusohjelmaan. Hänen mielestään järjestely ei anna ulkovalloille oikeutta toimia Suomessa ilman isäntämaan päätöksiä.
– Se ei ole mikään kauttakulkusopimus, jollaisena sitä on pyritty demonisoimaan.
Hänen mukaansa kiinnostus sopimusta kohtaan oli eduskunnassa vähäistä, kun se aikanaan tuotiin eduskunnan ulkoasiain- ja puolustusvaliokuntien tietoon.
Sopimukseen liittyy kuitenkin iso oikeudellinen ongelma.
– Onko meillä edes perustuslain mukaista lainsäädäntöä, joka mahdollistaisi antaa tällaisia toimintaoikeuksia vieraan valtion joukoille. Tämä kysymys on edelleen vastaamatta.
Ruotsissa isäntämaasopimus tuotiin parlamentin käsittelyyn.
– Toisin kuin Ruotsissa, Suomessa oli käsitelty jo kumppanuussopimus eduskunnassa. Tämän katsottiin olevan sen täytäntöönpanoa, Tuomioja kertaa.
uutiskirje 
