Yli 60 prosenttia maailman aikuisesta työvoimasta eli noin 2 miljardia työläistä työskentelee epävirallisessa taloudessa, kertoo kansainvälisen työjärjestö ILO:n helmikuussa julkaistu raportti.
Epävirallisessa taloudessa työskenteleviä ei rekisteröidä, säädellä, tunnusteta tai suojella työlainsäädännöllä tai sosiaaliturvalla. Tällä on vakavia seurauksia yksilöille, perheille ja talouksille. ILO:n raportin mukaan vuosia kestäneistä ponnisteluista huolimatta epävirallista taloutta ei ole saatu kutistumaan.
Koronapandemia on vain sysännyt lisää työläisiä harmaalle alueelle. Maailmanlaajuisesti yli 90 prosenttia pienistä ja mikroyrityksistä toimii epävirallisessa taloudessa. 53 prosentilla työläisistä eli 4,1 miljardilla ihmisellä ei ole minkäänlaista työttömyysturvaa.
Useimmat niistä 95 miljoonasta ihmisestä, jotka vuonna 2020 vajosivat pandemian tähden äärimmäiseen köyhyyteen, työskentelivät epävirallisessa taloudessa.
Epävirallisen talouden monet kasvot
Epävirallinen talous käsitteenä kattaa valtavan moninaisuuden erilaisia tilanteita ja ilmiöitä. Vaikka sitä esiintyy enimmäkseen kehittyvissä maissa ja talouksissa, se on myös kehittyneiden talouksien tärkeä osa.
Siihen kuuluu ammattikuntia Afrikan minibussikuskeista Latinalaisen Amerikan torimyyjiin ja katukauppiaisiin, ja kehittyneemmissä talouksissa keikka- ja rakennustyöläisistä kotiapulaisiin.
Epävirallinen osuus talouksista vaihtelee maittain. Matala- ja keskituloisissa maissa se on keskimäärin 35 prosenttia bruttokansantuotteesta. Kehittyneissä talouksissa osuus on keskimäärin 15 prosenttia.
Latinalaisessa Amerikassa ja Saharan eteläpuoleisessa Afrikassa on eniten epävirallista taloutta, vähiten taas Euroopassa ja Itä-Aasiassa.
Kansainvälisen valuuttarahasto IMF:n mukaan epävirallista taloutta on vaikea mitata, sillä sitä ei voida havainnoida suoraan. Epävirallisen talouden toimijat eivät enimmäkseen halua tulla tunnistetuiksi.
Epävirallista taloutta voidaan kuitenkin arvioida myös epäsuoraan. Sen sijaan, että kysyttäisiin suoraan työläisiltä ja yrittäjiltä, tarkastellaan tiettyjä siihen liittyviä ilmiöitä. Katsotaan esimerkiksi sähkön kulutusta, satelliittikuvien paljastamia yövaloja ja kierrossa olevan käteisrahan määrää. Näistä seikoista voidaan päätellä, mikä on epävirallisen talouden osuus kokonaistuotannosta.
Naiset saivat pahimman iskun
Koronapandemia on iskenyt epävirallisiin työläisiin paljon rajummin kuin muihin. Suurin osa epävirallisista työläisistä on töissä kotiapulaisina, torimyyjinä, taksikuskeina ja niin edelleen eli aloilla, joilla joudutaan väistämättä paljon tekemisiin ihmisten kanssa. Näissä töissä ei myöskään ole palkallista loma-aikaa tai mahdollisuutta etätöihin.
Pahin isku kohdistui epävirallisen talouden naisiin. Maailman kotiapulaisista 80 prosenttia on naisia ja heistä 72 prosenttia on pandemian seurauksena jäänyt työttömäksi. Saharan eteläpuoleisessa Afrikassa 41 prosenttia naisten omistamista yrityksistä on joutunut lopettamaan toimintansa, mutta miesten omistamista yrityksistä vain 34 prosenttia.
Naiset ylipäätään muodostavat suhteettoman suuren osan epävirallisen talouden työläisistä: YK:n naisjärjestön mukaan Etelä-Aasiassa naisten osuus epävirallisesta työvoimasta on peräti 95 prosenttia, Saharan eteläpuoleisessa Afrikassa 89 prosenttia ja Latinalaisessa Amerikassa sekä Karibialla 59 prosenttia.
Epävirallisessa taloudessa työskentelevät naiset jäävät vaille työlakien suojaa, eläkettä, sairausvakuutusta tai palkallisia sairaslomia. Heidän palkkansa ovat pieniä ja työolot turvattomia. Sosiaaliturvan puute työikäisenä johtaa eläkkeen puuttumiseen työiän jälkeen ja iäkkäiden naisten miehiä yleisempään köyhyyteen.
Jopa Ranskan ja Saksan kaltaisissa Euroopan kehittyneissä talouksissa naisten keskimääräinen eläke on yli 30 prosenttia alhaisempi kuin miesten.
lehti 