Lokakuussa tuli kuluneeksi 30 vuotta siitä, kun Ruandan tukemat kapinallisjoukot hyökkäsivät Lemeran sairaalaan nykyisen Kongon demokraattisen tasavallan itäosassa. 1996 tehdyssä iskussa surmattiin 37 potilasta ja terveydenhuollon työntekijää.
Sairaalassa työskenteli tuona päivänä myös lääkäri Denis Mukwege, joka todisti, kuinka sairaala muuttui verilöylyn näyttämöksi.
Mukwege on sittemmin omistanut elämänsä seksuaalista väkivaltaa kokeneiden auttamiselle ja rikosten uhrien oikeuksien puolustamiselle, ja saanut työstään Nobelin rauhanpalkinnon.
Lemeran hyökkäys oli yksi ensimmäisistä laajamittaisista julmuuksista ensimmäisessä Kongon sodassa. Sitä seurasi vuosikymmeniä jatkunut väkivallan kierre, jossa ulkovaltojen tukemat kapinallisryhmät ja muut konfliktin osapuolet ovat syyllistyneet vakaviin rikoksiin siviilejä vastaan.
Kongossa on tehty etnisiin ryhmiin kohdistuneita joukkomurhia, joukkoraiskauksia ja muuta seksuaalista väkivaltaa. Lapsia on pakkovärvätty aseellisiin ryhmiin, ihmisiä on siepattu, kidutettu ja silvottu, ja miljoonat ovat joutuneet pakenemaan kodeistaan.
Vakavien rikosten tekijät ovat välttäneet rangaistukset
Lemeran sairaalaan tehty hyökkäys on yksi YK selvityksessä dokumentoiduista 617 tapauksesta, joissa epäillään vakavia kansainvälisen oikeuden loukkauksia Kongossa vuosina 1993–2003.
Kolmen vuosikymmenen aikana taisteluissa ja niiden seurauksena on kuollut miljoonia ihmisiä. Kongon sotaa pidetään yhtenä siviileille tuhoisimmista konflikteista toisen maailmansodan jälkeen.
Silti valtaosa rikoksista on jäänyt rankaisematta.
Kansainvälinen rikostuomioistuin ICC ja Kongon sotilastuomioistuimet ovat tutkineet rikoksia, mutta suurinta osaa epäillyistä tekijöistä ei ole saatu vastuuseen. Heidän joukossaan on Kongon, Ruandan ja Ugandan korkeita valtion- ja sotilasjohtajia.
Rankaisemattomuuden seuraukset näkyvät edelleen maan itäosissa.
Ruandan tukema M23-kapinallisryhmä hallitsee laajoja alueita Pohjois- ja Etelä-Kivun maakunnissa. Myös lukuisat muut aseelliset ryhmät sekä Kongon armeija liittolaisineen ovat jatkaneet hyökkäyksiä siviilejä vastaan.
Human Rights Watchin ja muiden järjestöjen viime kuukausina dokumentoimista väärinkäytöksistä vastuussa olevien komentajien joukossa on samoja henkilöitä, joiden rikoksia on kirjattu jo vuosikymmenten ajan.
Osa heistä on siirtynyt aseellisesta ryhmästä toiseen, liittynyt välillä Kongon armeijaan ja lähtenyt sieltä uudelleen uusien ristiriitojen vuoksi.
Kun aiemmista rikoksista ei ole seurannut rangaistuksia, samat tekijät ovat voineet jatkaa väkivaltaa.
Luonnonvarat kiinnostavat enemmän kuin ihmisten kärsimys
Kongon konfliktin ratkaisemista vaikeuttaa poliittisen tahdon puute. Vaikka sota on vaatinut miljoonia ihmishenkiä, se nousee vain harvoin kansainvälisen uutisoinnin tai korkean tason diplomatian keskiöön.
Kun Kongon demokraattinen tasavalta herättää maailman huomiota, kiinnostus kohdistuu usein sen luonnonvaroihin eikä maan asukkaiden kärsimyksiin.
Ulkomaiset valtiot ja yritykset hyödyntävät Kongon rikkauksia. Toimintaa helpottavat maan poliittiset johtajat, jotka ajavat myös omia etujaan.
Kongon mineraaleilla on tärkeä asema maailman teknologiateollisuudessa. Niitä tarvitaan esimerkiksi elektroniikassa ja muussa teknologiassa, joka vauhdittaa maailmantalouden kasvua.
Samaan aikaan vakavat ihmisoikeusloukkaukset jatkuvat, eikä niiden tekijöitä saada vastuuseen.
Oikeudelliseen vastuuseen tarvitaan useita keinoja
Väkivallan kierteen katkaiseminen edellyttää, että kansainvälinen yhteisö nostaa rikosten selvittämisen ja uhrien oikeudet nykyistä tärkeämmälle sijalle.
Maailman johtajien olisi painostettava sekä Kongon että Ruandan hallituksia lopettamaan tukensa aseellisille ryhmille, jotka syyllistyvät vakaviin ihmisoikeusloukkauksiin.
Kongon hallituksen olisi puolestaan käynnistettävä kansainvälisellä tuella turvallisuusjoukkojen, tiedustelupalvelujen ja valtionhallinnon henkilöstön taustojen järjestelmällinen tarkastus. Sen avulla vakaviin ihmisoikeusloukkauksiin osallistuneet henkilöt voitaisiin poistaa tehtävistään.
Rikosten poikkeuksellisen suuren määrän vuoksi tarvitaan useita rinnakkaisia oikeudellisia keinoja.
Kansainvälisen rikostuomioistuimen ICC:n Kongossa jatkamaa tutkintaa on tuettava ja maan sotilasoikeusjärjestelmää vahvistettava. Vakavia kansainvälisiä rikoksia pitäisi mahdollisuuksien mukaan käsitellä myös muiden maiden tuomioistuimissa.
ICC:n ja Kongon omien tuomioistuinten rinnalle tarvittaisiin lisäksi kansainvälisen tuen varassa toimiva oikeudellinen järjestely, joka pystyisi käsittelemään rikosten suuren määrän ja vakavuuden.
Myös rikosten uhreille olisi luotava kattava korvausohjelma.
Mukwege vaatii oikeutta miljoonille uhreille
Nobelin rauhanpalkinnon saanut Denis Mukwege on käynnistänyt kansainvälisen kampanjan nimeltä “30 vuotta sotaa, 30 vuotta rankaisemattomuutta”.
Kampanjan tavoitteena on lisätä tietoisuutta Kongon konfliktista ja saada kansainvälinen yhteisö toimimaan väkivallan, ihmisoikeusloukkausten ja rankaisemattomuuden lopettamiseksi.
Mukwege korosti, ettei kestävää rauhaa voida rakentaa ilman oikeutta uhreille.
– Kolmekymmentä vuotta sotaa on kolmekymmentä vuotta liikaa. Kolmekymmentä vuotta rankaisemattomuutta on kolmekymmentä vuotta liikaa. On aika nostaa miljoonien uhrien oikeus saada oikeutta keskeiseksi tavoitteeksi pyrkimyksissä rakentaa rauhaa ja vahvistaa oikeusvaltiota.
lehti 