Gabriele S. muutti Itä-Berliinistä laillisesti Länsi-Saksaan, Stuttgartiin vuonna 1988. Viime kesänä hän haki kirjanpitäjän tointa paikallisessa lasiliikkeessä, mutta ei saanut paikkaa.
Kun Gabriele S. sai hakupaperinsa postissa takaisin, hän huomasi, että erääseen niistä oli raapustettu ”Ossi” ja miinusmerkki perään.
Saksojen yhdistyessä 1990 syntyivät entisistä itä- ja länsisaksalaisista käytetyt nimitykset ”Ossi” ja ”Wessi”. Niitä käytetään välillä leikkisästi, mutta mukana on usein halveksiva sävy. Stereotypiassa Ossi on laiska ja takapajuinen, Wessi taas pröystäilevä ja ylimielinen. Kun jälkimmäiset ominaisuudet jalostuvat huippuunsa, on kyseessä Besser-Wessi.
Gabriele S. ei tyytynyt kohtaloonsa, vaan vei asiansa Stuttgartin työoikeuteen. Hän katsoi tulleensa etnisen syrjinnän kohteeksi.
Oikeus pohti kuukausia, ovatko itäsaksalaiset etninen ryhmä. Syrjintä rodun tai etnisen alkuperän vuoksi on laissa kielletty.
Oikeus antoi viime viikolla päätöksensä, jonka mukaan Ossit eivät ole esimerkiksi turkkilaisiin rinnastettavissa oleva etninen ryhmä. Näin ollen Gabriele S:ään oli kohdistunut vain henkilökohtainen loukkaus.
Oikeus ei hyväksynyt Gabriele S:n asianajajan perustelua, jonka mukaan itäsaksalaisilla on oma kielensä, kulttuurinsa ja tapansa, jotka tekevät heistä muista poikkeavan etnisen ryhmän.
49-vuotias Gabriele S. ei anna vieläkään periksi. Seuraavaksi hän vie jutun Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen.
Vakavammin ottaen Gabriele S. haluaa nostaa esiin, että itäsaksalaisten syrjiminen on edelleen tavallista, vaikka siitä harvemmin jää kirjallista todistetta.
uutiskirje 
