PT:n Pekka Sauramon mukaan Yhdysvaltain kriisiä ei pureta vuodessa
Vielä viime viikon alussa näytti siltä, että uusia lomautuksiin johtavia yt-neuvotteluja käynnistetään tuhannen ihmisen päivävauhdilla. Loppuviikolla pahimpana päivänä lomautuksia tuli jo tuhansia.
Tämän viikon mustana maanantaina saatiin vielä pahempaa: Stora-Enson 5 000 lomautuksen lisäksi konepajayhtiö Metso rysäytti aikeen jopa 1 200 työpaikan lopettamisesta.
Kauanko tätä jatkuu? Onko taantuma tai lama vasta alussa ja pahin vasta tulossa?
Jos ja kun olemme kiinnostuneita Suomen lähiaikojen talouskehityksestä, niin on puhuttava ensin Yhdysvaltojen taloudesta.
Näin sanoo Palkansaajien tutkimuslaitoksen erikoistutkija Pekka Sauramo. Kansainvälisen talouden kriisi lähti Yhdysvalloista ja siellä myös pitkälti ratkaistaan, miten se etenee.
Finanssikriisi ei viime keväänä alkanut kuin salama kirkkaalta taivaalta. Sauramo kertoo monien jälki-keynesiläisten taloustieteilijöiden varoittaneen 1990-luvun lopulta lähtien, ettei maan velkavetoinen kasvu voi jatkua. Keskuspankin johtaja Alan Greenspan onnistui ostamaan sille jatkoaikaa pumppaamalla talouteen lisää velkarahaa, mutta vuosi sitten juhlille tuli äkkiloppu: sekä kotitalouksien että rahoituslaitosten velkaantuminen ylitti rajan, jolta ei ollut paluuta.
Yksi vaikea
vuosi ei riitä
Viimeksi kuluneiden parin vuosikymmenen aikana amerikkalaisten palkansaajien reaaliansioiden kasvu on ollut vaatimatonta. Kulutus on voinutkin kasvaa vain velkaantumisen kautta.
Tästä seuraa se, että Yhdysvallat kulkee samaa tietä kuin Suomi 1990-luvun lamassa. Taantumasta tulee pitkä, koska velkaantuneitten kotitalouksien pitää panna taloutensa kuntoon. Yhdessä vuodessa se ei onnistu.
– Yhdysvalloissa tämä näkyy hitaan kasvun ajanjaksona, joka heijastuu myös kansainväliseen talouteen. Ja siitä seuraa suhdannekuva, jossa kehitysnäkymä on aika synkkä ei ainoastaan tälle vuodelle, vaan pidempään, Sauramo sanoo.
– On vaarallista ajatella, että tänä vuonna kärsitään, mutta ensi vuonna kaikki on oleellisesti paremmin.
Asuntoluotoista
kansantalouteen
Yhdysvaltain finanssikriisi alkoi asuntoluotoista, joita velkaantuneet eivät pystyneet maksamaan. Sieltä se levisi rahoituslaitoksiin, joista erityisesti investointipankeilla oli suuret määrät arvonsa menettäneitä arvopaperistettuja asuntolainoja. Täältä rauhattomuus levisi koko kansantalouteen.
– Perusongelma oli se, että investointipankit olivat onnistuneet häkellyttävällä tavalla velkaantumaan ja panemaan taseensa sellaiseen kuntoon, että niillä oli saatavia, joita ei voi muuttaa rahaksi. Ja toisaalta niillä oli velvoitteita, joiden hoitamiseksi sitä rahaa olisi tarvittu, Sauramo kertaa kriisin historian lyhyesti.
Holtiton meno rahoitusmarkkinoilla oli mahdollista, koska se on Yhdysvalloissa jaettu kahtia. Vain osa pankeista, peruspankkitoiminta, on samalla tavalla sääntelyn piirissä kuin Suomessakin. Investointipankkeja sääntely ei koskenut, ja koska tämä rinnakkainen pankkijärjestelmä on niin iso, se mahdollisti koko mullistuksen.
Wahlroosilla
hassu aikataulu
Pekka Sauramon mukaan Yhdysvallat ja sen mukana koko maailma on isommassa liemessä kuin toistaiseksi on nähty. Useimpien arvioiden mukaan ensi vuonna alkaa helpottaa. Talousoptimisti Björn Wahlroos sanoi viikonvaihteessa, että käänne parempaan tapahtuu jo tulevana kesänä.
Sauramo ei helppoon ratkaisuun usko. Velkaantumisen vuoksi Yhdysvalloissa täytyy varautua vähintään kahteen hyvin ankeaan vuoteen. Selvää käännettä parempaan ei ole näkyvissä.
– Tästä on tulossa tavallista pidempi taantuma tai lama.
– Taloushistoriassa on esimerkkejä siitä, että kaikki pankkikriisin sisältävät kriisit ovat keskimääräistä pidempiä. Tuntuu ihan hassulta ajatella, että olot paranisivat Wahlroosin esittämällä aikataululla.
Japanin tie
mahdollinen
Viime vuoden talousnobelisti Paul Krugman on väläyttänyt vaihtoehtoa, jossa Yhdysvallat käy läpi saman kurimuksen kuin Japani 1990-luvulla. Silloin edes viiden vuoden kriisi ei riitä.
Japanissa ei vieläkään ole toivuttu siitä, että pankit eivät halua lainata rahaa asiakkailleen, tulevaisuudesta epävarmat kotitaloudet eivät halua kuluttaa eikä yrityksillä ole sellaista vahvaa luottamusta tulevaisuuteen, että niiden kannattaisi investoida.
– Japanin kokemuksen perusteella tällainen asetelma voi kestää vuosikausia, Sauramo varoittaa.
Kiinasta ei
ollut veturiksi
Joutuuko muu maailma odottamaan Yhdysvaltain toipumista? Mitä tapahtui Kiinalle, jonka piti olla maailmantalouden veturi ja pehmentää Yhdysvaltain kriisin vaikutuksia?
– Kyllä nyt on turha puhua siitä, että Kiina tai yleensä Aasia olisi jokin vastavoima. Länsi on kuitenkin se, joka hallitsee talouskehitystä. Kiina on elänyt viennin varassa ja jos sen vientikohteilla menee huonosti, niin kyllä se näkyy Kiinankin taloudessa.
Eli muu maailma joutuu odottamaan Yhdysvaltain nousua?
– Ei niin voi sanoa. Hyvin paljon on kiinni siitä, mitä Yhdysvalloissa tapahtuu, mutta tietysti myöskään euroalueella ei voi jäädä vain odottelemaan.
– Ihannekeino on sellainen, että tehdään globaalissa mittakaavassa yhteensovitettu elvytysprojekti, johon Yhdysvaltojen lisäksi osallistuu ehdottomasti euroalue ja periaatteessa muutkin maat. Kyllä Euroopassakin on harjoitettava keynesiläistä elvytyspolitiikkaa, se on ihan selvä.
Elvytys ei ole
massiivista
Ulospäin näyttää siltä, että massiivinen elvytys on jo käynnissä juuri näillä alueilla. Yhdysvaltain uuden presidentin Barack Obaman ohjelmalla on paksuutta yli 600 miljoonan euron verran ja myös euromaat, viimeksi Saksa, ovat solmineet elvytyspaketteja.
Pekka Sauramo väittää, ettei mistään massiivisesta elvytyksestä voi vielä puhua. Suomen suunnitelmiin verrattuna Obaman elvytys on kyllä voimakkaampaa, mutta monet taloustieteilijät Yhdysvalloissa pelkäävät senkin jäävän tussahdukseksi. Esimerkiksi juuri Paul Krugman on sanonut elvytyksen kohdentuvan väärällä tavalla. Obama joutuu ottamaan republikaanit huomioon ja siksi veronkevennykset näyttelevät huomattavaa osaa, ehkä jopa 40 prosenttia, elvytyspaketissa.
– Jos sellaisilla veronkevennyksillä, jotka vielä suuntautuvat hyvätuloisille, on niin suuri rooli, niin oikeasti rahojen käyttöä kansantaloudessa lisäävä elvytys jää vaatimattomaksi, Sauramo myötäilee.
– Ja jos Euroopassa satsaukset ovat vielä pienempiä, niin on harhaanjohtavaa luonnehtia niitä massiiviseksi elvytykseksi.
Suomen tahtotila
nähdään ensi vuonna
Pekka Sauramon mukaan Suomessa on tähän mennessä elvytetty jonkin verran. Vahingossa.
– Tämän vuoden budjetti on ihan oikeasti elvyttävä, Sauramo myöntää.
Osaksi se hänen mukaansa johtuu kuitenkin suomalaisesta perinteestä, jossa tuloja käytetään, kun niitä on ja laskukaudella taas supistetaan menoja. Nyt tuloverotusta kevennetään, mutta ei elvyttämisen takia. Verolinjauksethan tehtiin nousukaudella.
Hallituksen alkuvuoden elvytyspakettia odotellessa Pekka Sauramo on huolissaan valtiovarainministeri Jyrki Kataisen osaamisesta.
– Tuntuu, ettei hän ole ymmärtänyt, mitä eroa on investointien tukemisella ja pankkien tukemisella.
– Kun rahaa pannaan investointeihin, niin ne käytetään ihan oikeasti kansantalouteen. Mutta jos tuetaan pankkeja, niin se raha ei välttämättä liiku minnekään. Siksi on tärkeää, että hallituksella on rohkeutta kasvattaa julkisia menoja silläkin uhalla, että menot joudutaan rahoittamaan velalla.
Sauramo pitää itsestään selvänä, että julkisen talouden alijäämä tulee lähitulevaisuudessa muodostumaan varsin suureksi.
Suomen hallituksen talouspoliittinen ajattelu punnitaankin Pekka Sauramon mielestä vasta ensi vuoden budjetissa, koska tänä vuonna mukana on tahatonta elvytystä. Hänestä kaksikaan miljardia euroa elvytykseen ei riittäisi pitkälle, koska kokonaistuotannon supistuminen muodostunee rajuksi.
Sauramo on huolissaan siitä, että hallituksen elvytyshankkeiden halutaan valmistuvan jo vuonna 2010. Hallituksen perusnäkemys talouskehityksestä näyttää tässä valossa liian myönteiseltä.
Pekka Sauramo aloittaa Viikkolehden kolumnistina ensi viikolla.
uutiskirje 
