Kaikki alkoi sikareista. Kun ministeri tilasi itselleen yli kymmenellä tuhannella eurolla sikareita valtion laskuun, asialle lähinnä naurettiin. Sellaisiahan ne ministerit ovat, kaikenhan ne panee valtion laskuun, hyväksikäyttävät asemaansa.
Mutta kun ilmeni, että saman hallituksen toinen ministeri vuokrasi lupaa kysymättä itselleen yksityiskoneen matkustaakseen kansainväliseen kokoukseen, jossa käsiteltiin juuri tapahtunutta Haitin katastrofia, silloin kansa kuohahti. Koneen vuokraus maksoi noin 120 000 euroa. Rahalla olisi ollut parempaakin käyttöä.
Ministeri selitti, että oli aikataulustaan myöhässä, eikä olisi ehtinyt kokoukseen tavallisella reittikoneella.
Sikariministeri puolestaan yritti selittää, ettei hän itse kaikkia sikareja tupruttele, vaan tarjoaa niitä myös vierailleen.
Molemmat ministerit saivat potkut hallituksesta. Mutta pahempaa oli tulossa.
Vielä
enemmän seteleitä
L’Oréal-jättiyhtiön omistaja Liliane Bettencourt, 87 on Ranskan rikkain nainen. Hän ystävystyi erään valokuvaajan kanssa ja lahjoitti tälle miljardin euron edestä rahaa, tauluja ja muita arvoesineitä.
Tästähän Lilianen ainoa tytär ja perijä suuttui ja halusi saada äitinsä mielentilatutkimukseen. Äiti on kuitenkin jopa televisiossa osoittanut olevansa täysin järjissään ja ilmoittanut toivovansa sopua tyttärensä kanssa.
Äiti painotti, että hän saa tehdä rahoillaan mitä haluaa.
Hovimestarikin
osoittautui petturiksi
Liliane Bettencourtin hovimestari julkisti monien vuosien aikana salaa nauhoittamiaan puhelinkeskusteluja. Niistä ilmeni että miljonäärillä oli salaisia tilejä Sveitsissä, jopa kokonainen saari Seychelleillä, kaikkien miljonäärien unelmapaikalla. Tosin hän oli unohtanut ilmoittaa saaren veroilmoituksessaan.
Ranskan rikkaimman naisen tilit eivät jostain syystä ole 15 vuoteen joutuneet verotarkastuksen kohteeksi.
Skandaalivyyhti sai poliittisen käänteen, kun ilmeni, että Bettencourt on saanut 30 miljoonan euron veronpalautuksen Eric Worthin ollessa budjettiministeri sekä UMP-puolueen rahastonhoitaja. Worth kieltää tietäneensä veronpalautuksesta.
UMP on Nicolas Sarkozyn perustama puolue, jonka ansiosta Sarkozy valittiin Ranskan presidentiksi kolme vuotta sitten.
Isoja seteleitä
kultaisissa kirjekuorissa
Sitten Bettencourt-perheen entinen kirjanpitäjä astui julkisuuteen. Tämä kertoi, että Sveitsin pankkitililtä käytiin nostamassa 150 000 euroa käteistä, kirjekuori luovutettiin pöydän alta illallisella Eric Worthille, joka on yhä UMP-puolueen rahastonhoitaja. Hänen vaimonsa toimi Bettencourtin neuvonantajana, mutta joutui painostuksen edessä eroamaan tehtävästään.
Myös Nicolas Sarkozy kävi huhujen mukaan säännöllisesti Bettencourteilla kylässä hakemassa oman kirjekuorensa.
Eric Worth on skandaalivyyhden ydin. Poliittinen moraali edellyttäisi hänen eroamistaan. Mutta hän on itse ilmoittanut, ettei aio erota. Presidentti Sarkozy on moneen otteeseen vahvistanut luottavansa täydellisesti nykyiseen työministeriinsä.
Miksi Sarkozy puolustaa niin kiivaasti Worthia? Mitä salaisuuksia hänelläkin on paljastettavanaan? Jos Sarkozy on itse saanut suoraan rahaa Ranskan rikkaimmalta naiselta, hänen uudelleen valintansa vuoden 2012 presidentinvaaleissa tuskin onnistuu.
Lehdistö ja
oppositio avainasemassa
Vallassa oleva oikeisto syyttää vasemmistoa siitä, että tämä käyttää tilannetta hyväkseen saadakseen torpetoiduksi syksyllä äänestettävän eläkelain, joka nostaa eläkeiän nykyisestä 60 vuodesta 62 vuoteen.
Mutta kaiken takana on kaksi ja puoli vuotta sitten perustettu verkkolehti Mediapart.fr. Sen perusti Le Monde-lehden entinen toimituksen päällikkö Edwy Plenel. Toimitukseen palkattiin 25 toimittajaa. Osa toimittajista on sijoittanut siihen omia rahojaan.
Bettencourt-paljastukset ovat ilmestyneet aina ensin Mediapartissa, jonka sivuille on nykyisin vaikea päästä. Etusivulla valitetaan liian suurta kävijämäärää. Skandaalipaljastusten alkaessa kesäkuussa maksullinen verkkolehti sai 5 000 uutta tilausta. Sen liikevaihto oli viime vuonna 1,4 miljoonaa euroa, maksavia lukijoita on nykyään 45 000.
Mediapartin menestys johtuu siitä, että sen toimituspolitiikkaa eroaa täysin perinteisen ranskalaismedian tyylistä.
lehti 