Britanniassa Tony Blairin johtama Labour oli vallassa vuonna 2002, mutta meno oli tuskaisaa, kerrottiin KU:ssa puoluetta käsittelevässä arviossa.
”Puolueen suurin ongelma on ollut sen rajaton usko PR:ään ja markkinointiin. Vuoden 1997 vaaleissa puolueen julkista kuvaa parantelemaan valittiin joukko mainosmiehiä, paljolti joiden ansiota puolueen ratkaiseva vaalivoitto oli.”
”Tästä asenteesta puolueen on ollut vaikea päästä eroon, ja edelleenkin se käyttää kymmeniä miljoonia puntia vuosittain tv-kampanjoihinsa, oli kyseessä sitten kansanterveys tai kevättulvat. Puolue unohti, että teot ovat sanoja tärkeämpiä”, KU:ssa kerrottiin.
Takavuosien punikkipuolue sosialisoi muutamalla harvalla sodanjälkeisellä valtakaudellaan raskasta teollisuutta ja rautatiet. 1990-luvulla siitä kuoriutui New Labour. Työväenluokkaan viittaava nimi oli jo harhaanjohtava.
”Se haalistui hailean vaaleanpunaiseksi markkinademaripuolueeksi, jonka tärkeimmäksi kohderyhmäksi nousi keskiluokka, joka oli myös ratkaisevassa asemassa puolueen noustessa valtaan 1997.”
Labour lupasi paljon, mutta oli tekojensa suhteen melkoisessa umpikujassa: se oli luvannut pitää sekä keski- että työväenluokan puolia, sekä parantaa hyvinvointipalveluja että pitää huolen markkinoiden toimivuudesta. Labour ei uskaltanut kumartaa mihinkään suuntaan pelätessään pyllistävänsä toiseen.
”Britannian demarit olivat kaapissa. He eivät uskaltaneet tunnustaa väriä. Blair uskoi, että ainoa keino johtaa maata oli pyrkiä olemaan muuttamatta sitä liikaa.”
”Törkyisempi kuin konservatiivit”
Toisella kaudellaan Labour uskalsi kiristää verotusta julkisten palveluiden pelastamiseksi, mutta puoluetta varjostivat lähes viikoittain esille tulleet lahjoitusskandaalit. Oikeisto-opposition lisäksi sitä arvostelivat ay-liike, kenttäväki ja jopa omatkin kansanedustajat.
Ehkä ilkeimmin asian ilmaisi puolueen suosittu entinen ministeri Mo Mowlam, joka syytti julkisesti hallitusta maan ongelmien syrjimisestä ja Blairia härskistä vallanhimosta. Hän väitti tapahtuneeksi ”sen mahdottomuuden, että puolue nähdään törkyisempänä kuin konservatiivit koskaan”.
Blairia kuvattiin jo vuonna 2002 pilapiirroksissa USA:n presidentin George W. Bushin puudeliksi. Juuri Bushin Irakin-sotaretken tukijana seuraavana vuonna Blair menetti lopullisesti maineensa.
uutiskirje 
