Lawrence Akena syntyi 32 vuotta sitten vammaisena, mikrokefalian perinnöllisesti saaneena. Neurologisen tilansa vuoksi hän ei päässyt kouluun tai saanut minkäänlaista ammattikoulutusta.
Koulun ja työelämän ulkopuolelle sulkeminen merkitsi sitä, että Akenan täytyi tulla toimeen almuilla. Hänestä tuli yksi Ugandan Kamdinissa äärimmäisessä köyhyydessä elävistä nuorista.
– Hän lähti kotoa varhain aamulla vetelehtimään kaupungille. Hän oli siellä yöhön asti, kunnes kävin noukkimassa hänet takaisin, Akenan äiti Lili Iram kertoo.
Mikrokefalia on tila, jossa lapsi syntyy pienipäisenä tai pää lakkaa kasvamasta syntymän jälkeen. Se voi johtaa epilepsiaan, CP-vammaan, oppimisvaikeuksiin, kuulon heikkenemiseen ja näköongelmiin.
Koulutusprojekti muutti kaiken
Lili Iram, 76, sanoo asioiden muuttuneen sen jälkeen, kun globaalin etelän suurin kansalaisjärjestö BRAC valitsi Akenan vammaisille tarkoitetun koulutusprojektin (Disability Inclusive Graduation, DIG) edunsaajaksi.
BRAC tuki Akenaa elannon hankkimiseen tarvittavalla perusomaisuudella: vuohia, karjaa, sikoja ja käteistä rahaa pienkauppaa varten. Tuen avulla vammainen henkilö saa elämän omaan hallintaansa. Akena ja kaltaisensa voivat löytää tien ulos äärimmäisestä köyhyydestä ja päästä sisään yhteiskuntaan.
– DIG on auttanut meitä paljon. Meillä ei ollut edes yhtä lehmää, ei vuohia eikä kanoja. Nyt Akena on koko ajan kotona huolehtimassa niistä, Iram sanoo, kun häneltä kysytään, miten projekti on vaikuttanut hänen poikaansa.
BRAC Uganda, Ugandan vammaisnaisten kansallinen liitto Nuwodu ja kansainvälinen vammaisliitto Humanity & Inclusion (HI) ovat toteuttaneet DIG-ohjelmaa aikoinaan sodan raatelemassa Pohjois-Ugandassa vuodesta 2018.
DIG on suunniteltu varmistamaan, että sen läpikäyneillä on kyky huolehtia perustarpeidensa tyydyttämisestä. Valmistuneet ovat saaneet opetusta ja välineitä tulojenhankkimiseen, he ymmärtävät taloutta ja saavat tukea säästämiseen, ja ovat sosiaalisesti voimaantuneita.
Omistamalla ylös äärimmäisestä köyhyydestä
Samaan aikaan kun Iram kuvailee poikansa muutosta, Akena saapuu päästämään vuohensa vapaiksi laiduntamaan kahden ruskean seebulehmän rinnalle. Iramin mukaan poika kärsi viime vuonna pahan takaiskun, kun hänen sikansa kuolivat sikaruttoon.
Kun IPS vieraili Akenan ja hänen äitinsä kotikylässä Icemessä, Akenan ostama uusi sika jo eleli pojan rakentamassa sikolätissä.
– Omistamalla lehmiä, vuohia ja kanoja Akena nousee äärimmäisestä köyhyydestä, BRACin projektiassistentti Derick Baguma sanoo.
Silmin havaittava muutos
Baguma on valmentanut Icemen ja muiden Oyamin Kamdinin kylien vammaisia paikan päällä ja kirjannut heidän varallisuuttaan.
– Muutos on silmin havaittava. Ei tämä talous ennen tällainen ollut. Eikä Akena nyt näytä yhtään samalta kuin ennen. Näettekö nuo suojat vuohille ja sioille? Lawrence Akena rakensi yli 80 prosenttia niistä varmistaakseen, että ne ovat juuri sellaiset kuin hän haluaa, Baguma sanoo.
– Ja tämä on siis ihminen, joka ennen vain vetelehti Kamdinin verannoilla yöt pitkät.
Iram puolestaan kertoo uurastavansa taatakseen varallisuuden moninkertaistumisen, jotta hän voi sijoittaa poikansa hengissäpysymiseen tulevaisuudessakin. Äiti ja poika säästävät säännöllisesti kylän säästö- ja lainayhdistyksessä, joka myöntää lainoja hätäapuun ja tukea jäsenten hankkeisiin.
– Olin aina halunnut tehdä jotain pojalleni, mutta minulla ei ollut mahdollisuuksia siihen. Aion ostaa palan maata ja istuttaa puita hänen tulevaisuuttaan silmällä pitäen. Rahat otan kylämme säästökassasta, Iram sanoo.
Malli voisi sopia muuallekin
Kun itsekin Downin syndrooman kanssa elävältä Bagumalta kysytään, mitä DIG-mallista voi oppia, hän vastaa:
– Vammaistaloudet tarvitsevat tukea. Kun avustusprojektia suunnitellaan, suunnitteluun tulisi ottaa mukaan vammaisia henkilöitä. Meidän ei tulisi tuijottaa kustannuksia, vaan meidän tulisi nähdä lopputulokset. Jos mukaan ei tuoda vammaisnäkökulmaa, hanke ei tyydytä kaikkia.
Ugandan gender-, työvoima- ja sosiaalisen kehityksen ministeriön tutkimuksessa vuonna 2020 havaittiin, että vammaistaloudet kuluttivat lähes 39 prosenttia enemmän kuin taloudet ilman vammaisia. Tutkimuksessa vedottiin siihen että köyhyyden tulevissa vähentämistoimissa pidettäisiin huolta siitä, ettei kuilu vammaisten ja terveiden välillä levene ja etteivät vammaiset ja heidän perheensä jää alati kauemmas takamatkalle. Jotta näin ei tapahtuisi, näille talouksille tulisi antaa lisäresursseja.
DIG on jo toimittanut vammaisille kuntoutusta ja psykososiaalista tukea sekä turvakaiteiden, muokattujen käymälöiden ja keinoraajojen kaltaisia apuvälineitä.
DIGin malli on suhteellisen uusi Ugandassa, mutta ohjelman toteuttajat uskovat, että se voidaan omaksua muuallakin vammaisten elinkeinojen kohentamisen välineeksi.
BRAC Ugandan tekninen asiantuntija Shammah Arinaitwe korostaa, että projektin kautta hankituilla varoilla osallistujat lopulta pystyvät itse hankkimaan toimeentulonsa ja vaurastumaan.
– Jos minulla on yksi lehmä, yksitoista vuohta ja kolmekymmentä kanaa, minua ei voi verratakaan sellaiseen, jolla ei ole mitään. Olen iloinen voidessani kertoa, että samaa mallia toteuttavaa projektia ollaan aloittamassa Tansaniassa.
lehti 