Keskellä kesää 2002 internetissä julkaistiin nimettömän kirjoittajaryhmän kohukirja teleyhtiö Sonerasta. Minne hävisivät Soneran rahat? nosti uudelleen esiin kysymyksen, seurasiko valtio-omistaja tumput suorana, kun yhtiö velkaannutettiin Saksan umts-seikkailussa. Edellisenä syksynä valtio pelasti kriisiyhtiön kolmella miljardilla markalla konkurssin partaalta.
Nykyisin Soneran toimintaa jatkaa Telia.
– Miten Soneran johto saattoi sitoutua vahvalla velkarahalla 21 miljardin markan suuruisiin riskisijoituksiin Soneran umts-lisenssikaupoissa? Kuuliko operatiivinen johto omistajan ääntä, ja jos kuuli, mikä oli omistajan kanta ja minkälaisen vastuun omistajan edustaja ratkaisuista kantaa?
Kysymykset esitti syksyllä keskustan eduskuntaryhmän puheenjohtaja Mauri Pekkarinen. Kunnollisia vastauksia ei saatu silloin eikä myöhemminkään.
Kysymys oli siitä, että matkaviestinnän kolmannen sukupolven umts-huutokaupat alkoivat kesällä 2000 Englannista. Sonera lähti mukaan, olihan yhtiö linjannut tavoitteekseen voimakkaan kasvun. Syksyllä oli vuorossa Saksan umts-huutokauppa. Sonera osti Saksasta umts-luvan 21,4 miljardilla markalla. Käytännössä yhtiö osti Saksasta ilmatilaa.
Hanke oli määrä rahoittaa myymällä yhtiön osakeomaisuutta, mutta suunnitelma meni myttyyn it-alan kurssiromahduksen vuoksi.
Saksan umts-hanke oli Suomen taloushistorian suurin yksittäinen investointi. Sen hinta oli 35 miljardia markkaa, kun lasketaan yhteen toimilupa ja 15 miljardin hintaiseksi arvioitu verkkoinvestointi.
Valtio seurasi toimettomana
Poliittisesti kuuma kysymys oli, millaisen arvion perustalta liikenneministeriö ja hallitus antoivat Soneralle luvan maksaa yli 21 miljardia markkaa Saksan umts-luvasta. Ja millä tavalla asiaa käsiteltiin hallituksen sisällä?
Valtion toimettomuuteen Soneran Saksan investointien suhteen ei saatu kunnon perusteluja. Valtio omisti tuolloin Sonerasta 52,9 prosenttia.
Ainoan selityksen esitti silloinen liikenneministeri Olli-Pekka Heinonen lokakuussa 2001 eduskunnassa:
– Ei ole olemassa erikseen valtionyhtiöitä ja pörssiyhtiöitä, vaan on olemassa ainoastaan pörssiyhtiöitä, joita koskevat samat säännöt kaikkien omistajien osalta, myöskin valtio-omistajan osalta. Yhdellä yksittäisellä vaikkakin isolla omistajalla ei ole mitään mahdollisuutta lähteä puuttumaan yhtiön sisäiseen päätöksentekoon. Ei voida ajatella, tai sen kaltaisessa tilanteessa toimia, että taho, joka vastaa lainsäädännöstä, olisi myöskin yhden yhtiön operationaalisessa päätöksenteossa mukana.
Saksan umts-luvan päätöksenteossa valtio ei voinut Heinosen mielestä olla mukana. Aiempaan Englannin umts-lupaa koskevaan päätöksentekoon valtio kuitenkin osallistui kieltämällä Soneraa osallistumasta siihen hinnan noustua liian korkeaksi.
Optioista ei tullutkaan miljoonia
Omistajapolitiikan osalta ilma oli täynnä vastaamattomia kysymyksiä ja oli tulossa, sillä yhtiötä uhkasivat miljardiluokan tappiot muissakin ulkomaan toiminnoissa.
Kaiken päälle Soneran toimitusjohtaja Kaj-Erik Relander vaati alkuvuodesta 2001 edellisen vuoden optio-ohjelman ehtojen höllentämistä, koska se ei osakkeen rajun kurssilaskun vuoksi olisi tuottanut johtajille heidän odottamiaan miljoonia. Liikenneministeri Olli-Pekka Heinonen ehti jo olla puuttumatta Soneran toimintaan tältäkin osin, mutta ministeri Suvi-Anne Siimeksen (vas.) arvosteltua rajusti optiopäätöstä, se peruttiin.
Runsaan vuoden kestäneen maailmanvalloituksen jälkeen Sonera ilmoitti keskittyvänsä siihen, mistä lähtikin eli kotimaan matkaviestintään ja kiinteisiin puhelinverkkoihin.
Soneraan monin tavoin kompastunut Olli-Pekka Heinonen siirtyi johtamaan Ylen tv-toimintaa.
lehti 