– Etsintöjä ei saa lopettaa, vetoaa Patricia Acosta, jonka tytär Estéfhany Díaz katosi huhtikuussa 2016 kahden pienokaisensa kanssa osallistuttuaan lastenkutsuille Callaossa lähellä Perun pääkaupunkia Limaa.
Díazin tytär Tatiana oli katoamisen aikaan viisivuotias ja Yamile kahdeksan kuukautta. Acosta ja Yamilen täti Jenny Pajuelo jatkavat yhä kampanjointia sen puolesta, että viranomaiset selvittäisivät kadonneiden olinpaikan ja naisten syyllistäminen katoamistapauksissa loppuisi.
– Estéfhany oli 22-vuotias ja rauhallinen luonne. Nuoresta iästään huolimatta hän oli oppinut olemaan äiti. Minulla on vahva tunne siitä, ettei tyttäreni kadonnut omasta tahdostaan, Acosta vakuuttaa.
Naisten katoamiset ovat 33 miljoonan asukkaan Perussa vakava ongelma, joka kytkeytyy sukupuolistuneeseen väkivaltaan ja naismurhiin. Sukupuolistunut väkivalta kohdistuu henkilöön hänen sukupuolensa takia. Naismurhasta puhutaan silloin, kun nainen surmataan sukupuolensa vuoksi.
Osa katoamisista liittyy ihmiskauppaan ja seksuaaliseen väkivaltaan.
Vahva kytkös väkivaltaan
Perun oikeusasiamiehen raportin mukaan vuonna 2019 rekisteröidyistä naismurhista joka kymmenennen uhri oli aiemmin ilmoitettu kadonneeksi.
Viime vuonna Perun viranomaiset kirjasivat 146 tapausta, joissa nainen oli murhattu sukupuolensa vuoksi. Perun lainsäädännön mukaan naismurhan taustalla voi olla parisuhdeväkivalta, mutta myös seksuaalinen ahdistelu tai vallan väärinkäyttö. Monissa maissa naismurhat rajataan vain nykyisen tai entisen parisuhteen piiriin.
Oikeusasiamiehen mukaan vuoden 2021 tammi-syyskuussa Perussa katosi 4 463 naista. Joukossa on täysi-ikäisiä mutta myös nuoria ja lapsia. Luku oli yhdeksän prosenttia suurempi kuin vastaavalla jaksolla 2020.
Kuluvan vuoden tammi-toukokuussa kirjattiin 2 255 naisten katoamista. Nuorten ja lasten osuus oli kasvussa maalis-toukokuussa.
Odottelu voi olla kohtalokasta
Naisten oikeuksia oikeusasiamiehen virastossa valvova Erika Anchante alkoi vuonna 2020 julkaista kadonneista raporttia otsikolla Mitä heille tapahtui? Tarkoituksena on kiinnittää huomio kasvaviin lukuihin ja lisätä ongelman näkyvyyttä.
– Vastatoimista huolimatta määrä on valitettavasti noussut vuodesta toiseen myös koronapandemian aikana, Anchante sanoo.
Vastatoimiin kuuluu se, että halutaan luopua 24:n tai 72 tunnin odotusajasta ennen kuin kadonneita ryhdytään etsimään.
– Ilmoitukset tulee ottaa vastaan välittömästi, ja asiaan on tartuttava saman tien. Etsinnät on aloitettava olettaen uhrin olevan elossa. Ensimmäiset tunnit ovat ratkaisevia, jotta hänet myös löydetään hengissä, Anchante selittää.
Varoittava esimerkki
Naisia tukevan kansalaisjärjestöpohjaisen Flora Tristán -keskuksen johtaja Liz Meléndez sanoo, ettei Perun valtio ole täyttänyt velvollisuuksiaan katoamistapauksissa. Taustalta löytyvät vallitsevat käsitykset sukupuolirooleista, ja viranomaisten suhtautuminen kadonneiden omaisiin on usein nöyryyttävää.
Myös Flora Tristán -keskus vaatii nopeita toimia kadonneiden etsinnässä. Sen mielestä katoaminen tulee nähdä raskauttavana asianhaarana, jos osoittautuu, että nainen on murhattu sukupuolensa vuoksi.
Taustalla on Solsiret Rodríguezin tapaus. Hän oli 23-vuotias kahden lapsen äiti, yliopisto-opiskelija ja aktivisti, joka katosi elokuussa 2016. Rodríguezin ruumis löydettiin neljä vuotta myöhemmin hänen vanhempiensa ja naisryhmien väsymättömän työn tuloksena.
Ilmeni, että Rodríguez oli joutunut naismurhan uhriksi samana yönä, jona katosi.
Äiti ryhtyi aktivistiksi
Kun Rodríguezin äiti Rosario Aybar ilmoitti katoamisesta poliisille, häntä neuvottiin odottamaan, koska ”sen ikäiset naiset ovat levottomia mutta tulevat kyllä takaisin”.
Aybar jatkoi ovien kolkuttelua, jotta tyttären tapausta ei unohdettaisi. Se tuotti tulosta: Rodríguezin murhanneet miehet saivat tämän vuoden kesäkuussa 30:n ja 28 vuoden tuomiot.
Tuomitut olivat Rodríguezin sen hetkinen miesystävä ja hänen lastensa isän veli. Miehet olivat vuosia kiistäneet tietävänsä mitään katoamisesta, mutta lopulta heidät pidätettiin ja miesystävän asunnosta löydettiin jäännöksiä Rodríguezin ruumiista.
– Naisen katoamisen taustalla on yleensä paljon väkivaltaa. Ja naisen on kadottava, koska ilman ruumista ei ole rikosta, Aybar selittää.
Hän ryhtyi aktivistiksi tehdäkseen kadonneiden naisten tilanteen näkyväksi.
– Olen muuttanut tuskani voimaksi, ja se on auttanut eteenpäin. Paljon nuoria naisia on liittynyt mukaan, ilman heitä en olisi jaksanut.
lehti 