Vasemmistopuolue Linken puoluekokous päätti suunnanmuutoksesta puolueen Venäjän-politiikassa tuomitsemalla Venäjän hyökkäyksen Ukrainaan ja toteamalla maan johdon oikeuttavan imperialistisen politiikkansa yksinvaltaisella suurvaltaideologialla.
Ennen Erfurtissa juhannuspyhinä pidettyä kokousta julkisuudessa esitettiin epäilyksiä Linken kyvystä ja edellytyksistä ottaa uusi suunta suhteessa Venäjään. Ennen Venäjän hyökkäystä ja vielä sen jälkeen useat Linken eturivin poliitikot myötäilivät julkisuudessa Kremlin näkökantoja ja pitivät myös länsivaltoja ja Natoa syyllisinä tilanteen kärjistymiseen aseelliseksi konfliktiksi Venäjän hyökättyä. Tällaisilla näkemyksillä arveltiin olevan Linkessä niin tuntuvaa kannatusta, että se estäisi uudelleen orientoitumisen.
Myöskään puolueen itseymmärryksen kannalta ei ole yksinkertaista ottaa uusi suunta suhteessa Venäjään. Linkelle ominaista on ollut vaatimus yhdessä Venäjän kanssa luotavasta eurooppalaisesta turvallisuusjärjestelmästä, joka ottaa huomioon myös Venäjän sotilaallisia turvallisuusintressejä. Linke on niin ikään arvostellut läntistä kopeutta ja vastustanut Naton laajenemista itään.
Uuden suunnan ottaminen Venäjän-politiikassa ei ole ollut helppoa Saksassa yleisemminkään, varsinkaan sosialidemokraateille ja merkeliläistä vakauspolitiikkaa tukeneille kristillisdemokraateille.
Demarien karismaattisen johtajan Willy Brandtin kylmän sodan aikana viitoittaman, onnistuneen idänpolitiikan (Ostpolitik) kaiut ovat yltäneet näihin päiviin saakka. Syksyn liittopäivävaalien jälkeen muodostettu Olaf Scholzin kolmen puolueen, SPD:n, vihreiden ja liberaalien, hallitus kuvasi ulkopoliittista linjaansa käsitteellä ”Neue Ostpolitik”, uusi idänpolitiikkaa.
Ei kulunut kuin muutama kuukausi, ja ulkopoliittiselta linjalta putosi pohja. Edessä oli – Scholzin ilmaisua käyttäen – ”Zeitwende”, täyskäännös ulkopolitiikassa.
”Venäjän hyökkäys tuomittava ilman jossittelua”
Linken puheenjohtaja Janine Wissler sai demonstratiivisen voimakkaat aplodit jo noustessaan pitämään puoluekokouksen avauspuhetta. Ilmasto-ongelmien ja sisäpoliittisten kysymysten sekä puolueen tilan arvioinnin lisäksi hän käsitteli laajasti Venäjän hyökkäystä Ukrainaan ja muita kansainvälisiä asioita.
Wissler painotti Venäjän johdon olevan vastuussa ”rikollisesta hyökkäysodasta, jota ei voi millään oikeuttaa”. Hän totesi sodalla olevan ”esihistorian”, joka ei kuitenkaan oikeuta sotaan. Esihistorialla hän viittasi Vladimir Putinin selityksiin, jonka mukaan Ukrainan valtion luominen oli Venäjän vallankumouksen virhe, sekä niin sanottuun Minskin sopimukseen Itä-Ukrainan konfliktin ratkaisemiseksi.
Wisslerin puhe kävi yhteen sen kanssa, mitä puoluehallitus oli esittänyt puoluekokouksen päätettäväksi: tiukka tuomio Venäjän hyökkäykselle, solidaarisuus Ukrainalle ja sen oikeudelle puolustautua. Wissler arvosteli Linkelle tyypilliseen tapaan myös länsivaltojen ja Naton toimia, mutta totesi, etteivät nekään oikeuta Venäjän hyökkäystä.
Puoluekokousväki keskeytti Wisslerin puheen aplodein ja palkisti sen suosionosoituksin seisaalleen nousten. Näistä reaktioista oli pääteltävissä kokouksen ilmapiiri. Liittopäiväryhmän ex-puheenjohtajan Sahra Wagenknechtin julkisuudessa esittämille poikkipuolisille ajatuksille Ukrainan sodasta ei löytyisi enemmistön tukea.
Estetty yritys
Venäjän hyökkäyksestä Ukrainaan käytiin puoluekokouksessa pitkä, tunteikas ja osin kitkerä keskustelu. Joltisellakin yksituumaisuudella katsottiin Venäjän sotatoimien olevan kansainvälisen oikeuden vastaisia. Yhdessä vastustettiin liittohallituksen 100 miljardin lisäsatsausta sotilasmenoihin, mutta sitten alkoivat erimielisyydet.
Wagenknecht, joka ei koronatartunnan vuoksi ollut läsnä kokouksessa, oli saanut viitisenkymmentä edustajaa allekirjoittamaan esityksen poistoista ja lisäyksistä puoluehallituksen ehdotukseen. Paperi päätyi jo ennen kokousta julkisuuteen.
Sosiaalisessa mediassa nousi tyrmistyksen aalto vaatimuksesta poistaa kappale, jossa osoitetaan solidaarisuutta ”ihmisille Ukrainassa, ihmisille, jotka kärsivät, tekevät vastarintaa tai joiden täytyy paeta”. Solidaarisuus koskee samoin ”ihmisiä Venäjällä, ihmisiä, jotka vastustavat sotaa, karkaavat asepalveluksesta, ja joiden täytyy tämän vuoksi pelätä vainoa”. Wagenknecht väitti, että paperia oli tietoisesti vääristelty ja veti esityksen pois.
Wagenknechtin ryhmä yritti saada poistetuksi – ei onnistunut – useita Venäjää arvostelevia ja sen toimintaa kriittisesti kuvaavia kohtia, kuten:
”Me tuomitsemme mitä jyrkimmin Venäjän rikollisen hyökkäyssodan ja Venäjän suorittamat sotarikokset ja tuemme vastuullisten rankaisemista.”
”Vuosia Venäjä on harjoittanut politiikkaa, jonka tarkoituksena on saada luoduksi uudelleen vanha Neuvostoliiton vaikutusalue. Yritetään pystyttää yksinvaltaisia vasallihallituksia tai – missä se ei onnistu – horjuttaa valtioita, hajoittaa niitä tai miehittää alueita aseellisella väkivallalla ja sodalla. Kazakstan, Transnistria, Georgia ja Valko-Venäjän kansannousun tukahduttaminen ovat selkeitä todisteita tästä politiikasta.”
”On ilmiselvää, että Venäjä jatkaa imperialistista politiikkaa. Tätä oman väestön vastaista politiikkaa oikeutetaan nationalistisella, militaristisella ja yksinvaltaisella suurvaltaideologialla.”
Linken liittopäiväryhmän puheenjohtaja Dietmar Bartsch korosti, ettei Venäjän tuomitseminen vaadi kiroamaan venäläistä taidetta ja kulttuuria. Kanssakäymisen rakentaminen Venäjän kanssa ei ole ollut väärin, vaikka nyt siltä on pudonnut pohja. Bartsch nimitti Putinia sotarikolliseksi.
Naton virheet eivät oikeuta Venäjän hyökkäystä
Venäjän hyökkäykselle etsittiin muutosesityksissä laajempia ulottuvuuksia ja useampia syyllisiä. Esityksiä oli ennalta tullut paljon, 139, Venäjän hyökkäykseen tiukemmin tai löyhemmin suhtautuvia.
Yhden mukaan sota ei olisi ”vain Venäjän sota Ukrainaa vastaan, vaan se on myös sota Ukrainasta, nimittäin valtataistelu Naton (EU:n ja USA:n) ja Venäjän välillä”.
Myös Wagenknechtin ryhmä halusi liittää Venäjän hyökkäyksen laajempiin ”geopoliitisiin ja historiallisiin yhteyksiin”.
Ryhmä vaati edelleen lisättäväksi maininnat ”Yhdysvaltain ja sen liittolaisten kansainvälisen oikeuden vastaisista sodista Jugoslaviassa, Afganistanissa, Irakissa ja Libyassa samoin kuin Saudi-Arabian johtaman sotilaallisen liittouman raa’asta sodasta Jemenissä”.
Kokouksen vieraana ollut Pietarin Eurooppalaisen yliopiston dosentti Oxana Timofejeva asetti sodan oikeaan yhteyteensä. Hän totesi ihmisten, jotka lännessä tukevat Putinia, luulevan, että hän taistelee Natossa muotonsa saavaa USA:n imperialismia vastaan. Putinin hallinnon, joka edustaa öljyn ja kaasun kauppaan nojaavaa ”venäläistä ryöstökapitalismia”, tavoittena on turvata valta ja lisätä sitä laajentamalla valtion rajoja.
Naton ja länsivaltojen osuudesta ja syyllisyydestä sotaan käytiin tiukka vääntö. Linke on kriittinen Natoa ja sen toimia kohtaan ja on vastustanut sotilasliiton laajenemista itään.
Tähän kriittiseen linjaan vedoten Wagenknecht tukijoineen esitti lisäystä, joka osoittaisi myös muiden maiden syyllisyyden:
”Vuosikausia jatkunut venäläisten puolelta ilmaistujen turvallisuushuolien mielenosoituksellinen halveksunta johti tähän ei puolusteltavaan sotaan.”
Linken liittopäiväryhmän ulkopoliittinen vastaava Gregor Gysi, yksi Linkspartein perustajista, torjui lisäsyyllisten etsimisen. Hän korosti, että vaikka Nato on tehnyt virheitä, ne eivät kuitenkaan oikeuta Venäjän hyökkäystä Ukrainaan.
”Ei rauhaa tule venäläisiä panssareita syleilemällä”
Aseiden lähettäminen Ukrainalle jakaa mielipiteet Linkessä, nimenomaan Venäjän hyökkäyksen tuomitsevien keskuudessa.
Puoluekokouksen päätöksen mukaan Linke ”tunnustaa Ukrainan kansan oikeuden puolustautumiseen Venäjän hyökkäystä vastaan YK:n peruskirjan 51. artiklan perusteella”. Sodan lopettamiseksi se vaatii ”venäläisten joukkojen täydellistä vetäytymistä Ukrainasta” ja aselepoa, joka avaa tien rauhanneuvotteluille. Pysyvä rauha on saavutettavissa vain siinä tapauksessa, että ”palautetaan Ukrainan alueellinen koskemattomuus ja riippumattomuus, otetaan kohtuullisesti huomioon Venäjän federaation oikeutetut turvallisuusintressit ja kansallisten vähemmistöjen oikeudet”.
Huolimatta siitä, että Linke tunnustaa Ukrainan oikeuden puolustautua, se ei kannata aseiden lähettämistä Ukrainaan – tosin muotoilee asian aseiden lähettämiseksi sota-alueille.
Puoluekokouksen isäntäosavaltion, Thüringenin, pääministeri Bodo Ramelow (Linke) sanoi, ettei sotaa päätöslauselmilla voiteta, vaan siihen tarvitaan myös aseita. Puheenjohtaja Janine Wissler ei toimittaisi raskaita aseita, kun taas puheenjohtajaksi pyrkinyt liittopäiväedustaja Heidi Reichinnek estäisi kaikkien aseiden viennin. Eräät olisivat valmiita siihen, että Saksa maksaisi aseet, jotka jokin toinen maa toimittaisi.
Ukrainalaistaustainen Sofia Fellinger, 19, kohahdutti kokousta sanomalla ääntään korottaen: ”Ei rauhaa tule venäläisiä panssareita syleilemällä” – ja sai aplodit. Hän ihmetteli Venäjän puolustelua, kun samanaikaisesti Ukrainassa kuolee ihmisiä päivittäin.
Myös ukranalainen Olena Slobodian, jonka videotervehdys esitettiin kokouksessa, vaati lisää tukea Ukrainalle ja arvosteli Saksan asetomituksia riittämättömiksi. Salissa kuului buusta, mikä aiheutti paheksuntaa.
Pakotteet valtakoneistoa vastaan
Jyrkkiä erimielisyyksiä oli myös Venäjää vastaan asetetuista pakotteista. Toiset halusivat, että sanktiot puretaan, toiset, että niitä kiristetään, ja jotkut halusivat lieventää niitä.
Päätöksen mukaan ”sanktiot täytyy kohdistaa Putinin valtakoneistoon ja sotilaallis-teolliseen kompleksiin ja siten kykyyn käydä sotaa”.
Linke ei sen sijaan kannata sanktioita, jotka ”ennen kaikkea kohdistuvat väestöön tai edesauttavat globaalin etelän köyhtymistä”.
Saksan liittohallituksen on kannettava vastuunsa ”jäljittää kansallisissa ja eurooppalaisissa puitteissa venäläisten oligarkkien varallisuutta jäädytettäväksi”. Linke vaatii lainsäädäntöä, joka tekee erilaiset omistukset läpinäkyviksi.
Lue lisää: Saksan vasemmisto etsii ylösnousua raunioista – Puolueen ongelmat ovat jättimäiset
uutiskirje 