Yhdysvallat valmisteli kesällä 2002 hyökkäystä Irakiin, vaikka presidentti George W. Bush oli joutunut peruuttelemaan sotaisimpia lausuntojaan. Yhdysvallat ei pystynyt ratkaisemaan, millaisella operaatiolla Saddam Hussein kaadettaisiin. Hidaste saattoi olla myös kansainvälisen tuen puute sotilasoperaatiolta, joka ilman YK:n valtuutusta oli kansainvälisen oikeuden vastainen.
Maailman nuiva suhtautuminen hyökkäykseen ei johtunut siitä, että Irakin diktaattori herätti suurta sympatiaa. Yhdysvaltain sotaretken kansainvälisiä seurauksia vain pidettiin täysin arvaamattomina.
Uutta Irakin sotaretkeä vastustivat myös monet tunnetut republikaanit.
Bushia eivät kuitenkaan hidastaneet kiusalliset paljastukset siitä, että Yhdysvaltain hallinto hyväksyi Irakin kaasuaseen käytön sen 1980-luvulla käymässä Iranin vastaisessa sodassa. Julkisuudessa Bush oli useaan kertaan perustellut Saddam Husseinin kaatamista juuri sillä, että hän on tappanut kaasulla omia kansalaisiaan.
New York Times kertoi elokuun puolivälissä 2002, että presidentti Ronald Reaganin hallinto toimitti tiedusteluaineistoa Irakille vuosina 1981–1988 käydyssä sodassa. Sotilasyhteistyötä ei mitenkään haitannut se, että amerikkalaiset tiesivät Irakin käyttäneen kemiallisia aseita vallatessaan Faon niemimaan alkuvuodesta 1988.
Samoihin aikoihin Irak tappoi kaasulla 5 000 siviiliä Halabjan kurdikylässä.
Yhdysvaltain silloinen päävihollinen oli Iran, jonka se pelkäsi levittävän islamilaista vallankumoustaan amerikkalaisille elintärkeisiin öljyntuottajamaihin Kuwaitiin ja Saudi Arabiaan.
Erään upseerin mukaan Pentagon ei välittänyt siitä, että Irak käytti myös kaasuasetta:
– Se oli vain erilainen tapa tappaa ihmisiä – kaasu tai luoti, ei sillä ollut väliä.
Jo uho nosti öljyn hintaa
USA:n perustelut iskusta Irakiin olivat vaihdelleet matkan varrella tilanteen mukaan.
Ensin Irak yritettiin turhaan liittää syyskuun 11. päivän terrori-iskuun ja sen jälkeen USA:ssa levinneisiin pernaruttokirjeisiin, jotka ovat kuitenkin paljastuneet maan sisäiseksi ongelmaksi.
Hyökkäystä perusteltiin myös sillä, että Irak kieltäytyy yhteistyöstä YK:n asetarkastajien kanssa, mutta siinä Saddam Hussein näytti perääntyneen.
Ainoaksi perusteluksi näytti näin jäävän se, että ”hän kaasuttaa omia kansalaisiaan.”
Jo ennestään äärimmäisen epävakaan alueen tilanne muuttuisi hyökkäyksen myötä vielä vaarallisemmaksi. Maailman talouden toipuminen lykkääntyisi öljyn hinnan nousun takia hamaan tulevaisuuteen. Pelkkä konfliktin uhka nosti elokuussa 2002 raakaöljyn tynnyrihinnan korkeimmilleen puoleentoista vuoteen, hieman yli 30 dollarin.
uutiskirje 