Pari vuosikymmentä sitten Pakistanin Swatin laakso toivotti talebanit tervetulleiksi. Sitä virhettä ei enää haluta toistaa. Talebanien valtaan paluu Afganistanissa ruokkii pelkoja, että ääri-islamistit saavat jälleen vallan myös rajan takana Pakistanissa.
Militanttien nousu on palauttanut monien mieleen traumaattiset muistot vuosien takaa. Tohtori Jamila Khan muistaa joka ikisen yksityiskohdan päivästä, jolloin hänen täytyi jättää kotikaupunkinsa Matta. Khanin perhe ja tuhannet muut idyllisessä Swatin laaksossa Khyber Pakhtunkhwan maakunnassa pakenivat, kun Pakistanin armeija vuonna 2009 kävi Tehrik-i-Taliban Pakistan -nimellä (TTP) itseään kutsuvien ääri-islamistien kimppuun.
– Me juoksimme, vain päällä olevat vaatteet mukanamme, Khan muistaa.
Khanin perhe liittyi vuosien mittaan kolmeen miljoonaan paisuneeseen Swatin pakolaisten joukkoon.
– Muistan pakenevat naiset, lapset ja vanhukset, joita heidän poikansa kantoivat korvia huumaavan pommien jyrinän keskellä. Militantit olivat määränneet naiset pukeutumaan burkaan, mutta sinä iltapäivänä näin naisten juoksevan henkensä edestä peittämättä koko vartaloaan, Khan kertoo.
”En ole tervehtynyt”
Jamila Khan oli talebanien valtakaudella vielä lapsi, mutta tarpeeksi vanha muistamaan lopun ikäänsä kaduilla viruneet ruumiit, nuorten tyttöjen kaappaukset ja raiskaukset ja pakkoavioliitot militanttijohtajien kanssa, talebaneja vastustaneen miehen julkisen kaulan katkaisun.
– En ole tervehtynyt ja päässyt irti kaikesta kokemastani kauheasta. Eikä ole kukaan muukaan, me vain emme puhu siitä, vaan pidämme sen sisällämme, Khan sanoo.
– En enää milloinkaan halua kokea sitä uudestaan. Me emme anna kenenkään viedä meitä kuilun reunalle. Tällä kertaa meitä ei petetä, Khan vakuuttaa.
Mullahin petos
Edelliskerralla petos onnistui. Vuonna 2002 tulisieluinen muslimipappi Mullah Faziullah perusti päämajansa Swatin laakson Imam Dehrin kylään ja jonkin ajan kuluttua alkoi houkutella varsinkin paikallisia naisia radiolähetyksillä.
– Puhutaan, että nimenomaan Swatin naiset tukivat Faziullahia antamalla runsaita lahjoituksia, jopa korujaan, mutta kukaan ei kysy, minkä tähden, Swatista lähtöisin oleva poliitikko Musarrat Ahmad Zeb huomauttaa.
Radiossa Faziullah julisti, että TTP toisi Swatin laaksoon islamilaisen oikeusjärjestelmän. Hän lupasi, että asukkaat saisivat vallitsevan korruptoituneen ja hyvin hitaan byrokratian sijalle nopeaa oikeutta ja vanhat hyvät ajat. Niinpä TTP oli vuoteen 2007 mennessä käytännössä ottanut vallan laaksossa, vain 160 kilometrin päässä pääkaupunki Islamabadista. Tilannetta valvomassa ollut 20 000 sotilaan joukko saattoi vain seurata vierestä avuttomana.
Vuonna 2009 talebanien tiedottaja Muslim Khan sanoi IPS:n haastattelussa, että talebanit haluavat ”antaa naisille heidän oikeutetun paikkansa islamissa”.
Luvatun oikeutetun paikan sijasta naisilta riistettiin melkein koko elämä. Naiset pakotettiin eroamaan töistä, joissa joutuivat tekemisiin miesten kanssa. Naisia kiellettiin kävelemästä torille ilman miessaattajaa ja tyttöjä kiellettiin menemästä kouluun.
Uutta virtaa ja vastarintaa
Terrorismin uusi nousu koko maakunnassa herättää juuri nyt entistä vakavampaa huolta, vaikka talebanit eivät ole Swatissa mikään uusi asia. Afganistanin tilanne on kuitenkin tehnyt heistä aiempaa rohkeampia. Valtaan pääsy naapurimaassa antoi uutta virtaa myös Pakistanin talebaneille.
Syyskuussa esimerkiksi entinen rauhankomitean johtaja ja vuonna 2007 talebanien vastaista toimintaa käynnistänyt Idrees Khan murhattiin kauko-ohjatulla pommilla. Aiemmin syksyllä talebanit kaappasivat Gilgit Baltistanin alueen ministerin ja vaativat terroristihyökkäyksestä tuomittujen toveriensa vapauttamista sekä urheilun kieltämistä alueen tytöiltä.
Paljon huomiota saaneet tapaukset herättävät pelkoa ja tappiomielialaa muuallakin maassa.
– Kansan vastarinta on toistaiseksi torjunut talebanit, mutta jos mitään ei tehdä, tilanne voi muuttua vielä vaarallisemmaksi kuin viime kerralla, kansanedustaja ja puoluejohtaja Mohsin Dawar varoittaa.
Swatin kylänvanhimpien ja merkkihenkilöiden rauhanjärjestö Swat Qaumi Jirgan jäsen Fazal Maula Zahid asettaa toivonsa laakson nuoriin ja naisiin.
– Jos he järjestäytyvät ja tulevat esiin kollektiivisena voimana, laakso on turvassa.
– Tämän päivän nuoriso on energistä ja nuoret ovat kuulleet vanhempiensa ongelmista. He eivät anna historian toistaa itseään. He eivät myöskään luota saamattomiin viranomaisiin, Zahid lisää.
Jo viikkojen ajan Khyber Pakhtunkhwan kaupunkien ja kylien asukkaat ovat kokoontuneet osoittamaan mieltä terroristihyökkäysten lisääntymistä vastaan.
– Mingorassa mieltään osoitti yli 80 000 ihmistä. Olin siellä, se oli valtava tapahtuma, mutta minulle on kerrottu, että Charbaghissa oli vielä isompi, Zahid sanoo.
lehti 