Kun keskiamerikkalaisen El Salvadorin kaksitoistavuotinen sisällissota päättyi vuonna 1992, monet maaseutuyhteisöt joutuivat rakentamaan uudestaan taistelujen tuhoamat vesijärjestelmänsä.
Pakon edessä yhteisöt innovoivat ratkaisuja, jotka aikoinaan näyttivät mahdottomilta, mutta hyödyttävät nykyään satoja perheitä. Muutamat entisillä taistelutantereilla sijaitsevat kylät saavat vetensä aurinkoenergialla toimivien yhteisövesijärjestelmien kautta.
– On hyödyllistä, että järjestelmien energia tulee uusiutuvista lähteistä eikä saastuta ympäristöä, Karilyn Vides sanoo.
Hän on yhdysvaltalaisen kehitysyhteistyöjärjestö CoCoDA:n/ El Salvadorin toiminnanjohtaja. CoCoDA on vuodesta 1992 tukenut kymmentä El Salvadorin yhteisövesijärjestelmiä. Niistä viisi toimii aurinkoenergialla.
Kansalaisten oma vesipalvelu
– Monilla perheillä oli toimivat vesijärjestelmät ennen kuin he joutuivat pakenemaan kotoaan. Kun he palasivat, he joutuivat aloittamaan niiden jälleenrakennuksen aivan alusta, Vides kertoo El Zapoten vesilautakunnan järjestämällä kiertomatkalla El Salvadorin keskiosissa Suchitotossa.
El Salvadorissa termi vesilautakunta (Junta Administratora de Agua Potableviittaa yhteisöjärjestöihin, jotka oma-aloitteisesti poraavat kaivon, rakentavat vesisäiliön ja koko jakeluverkoston toimittaakseen vesipalvelua sinne, minne valtio ei ole sitä kyennyt hoitamaan.
Maassa on arviolta 2 500 vesilautakuntaa, ja ne palvelevat noin 1,6 miljoonaa ihmistä. Useimmat niistä nostavat vetensä valtakunnan verkosta saamallaan vesivoimalla. Suchitoton kylät sen sijaan ovat CoCoDa:n avulla onnistuneet pyörittämään vesilaitoksiaan aurinkoenergialla.
Sissijoukoista vesilautakuntaan
Guazapa-vuoren rinteillä sijaitseva alue oli sisällissodan aikaan sissien hallussa. Silloinen sissijärjestö Farabundo Marti National Liberation Front (FMLN) on nykyään poliittinen puolue, joka piti hallitusvaltaa vuosina 2009–2019.
Moni El Zapoten vesilautakuntien perustajista kuului Guazapan rinteillä piileskelleihin sisseihin.
– Tätä aluetta pommitettiin rajusti, yötä päivää. Lentokoneesta pudotettu pommi räjähti lähelläni ja rikkoi oikean jalkani, enkä enää voinut taistella, entinen sissi Luis Antonio Landaverde muistelee kesäkuuta 1985. Nykyään hän kuuluu El Zapoten vesilautakuntaan.
Vaihtoehto liian kalliille sähkölle
Kun sota loppui 1992, Guazapan alarinteiden asukkaat alkoivat perustaa yhteisövesijärjestelmiä. Ensin ne ottivat sähkönsä valtakunnanverkosta, johon se oli tuotettu vesivoimalla. Kylien asukkaat tajusivat pian, että sähköverkon ulottaminen etäisiin kyliin oli liian kallista ja sähkökin maksoi liikaa. Oli etsittävä vaihtoehtoja.
Ensimmäinen aurinkoenergialla toimiva vesilaitos rakennettiin Suchitoton alueella vuonna 2010. Noin neljääkymmentä perhettä hyödyttänyt hanke osoittautui niin toimivaksi, että seitsemän vuotta myöhemmin se sai seuraukseen neljä lisää.
Nämä kaikki olivat pienen mittakaavan projekteja, joista hyötyi keskimäärin sata perhettä hanketta kohden.
– Niissä oli kahdeksan aurinkopaneelia, ne olivat kuin leluja. Nyt paneeleita on 96, René Luarca, 80, hymähtää.
Hänet tunnetaan yhä nimellä Jerry, joka oli hänen salanimensä sissiaikoina.
Hybridivoimala
Projekti käynnistyi aseellisen konfliktin päättyessä, mutta jo maan ostamiseen ja hydraulisen järjestelmän hankkimiseen meni vuosia. Kun El Zapoten laitos käynnistettiin vuonna 2004, se otti energiansa valtakunnan sähköverkosta.
Suuremman laitoksen rakentamisessa oli omat haasteensa, joita ratkottiin tekemällä siitä hybridi. El Zapoten vesijärjestelmä käyttää aurinkoa energiansa päälähteenä, mutta se on varmuuden vuoksi yhteydessä myös valtakunnan verkkoon. Valtakunnallista vesivoimaa tarvitaan, kun pilvisyys jatkuu liian kauan tai on jokin muu häiriö.
Uusi aurinkoenergiajärjestelmä vihittiin käyttöön viime kesäkuussa. Siitä hyötyy yli 2 500 perhettä kymmenessä kylässä. Perheet maksavat hyvästä juomavedestä kuusi dollaria kuussa ja saavat sillä 12 kuutiometriä vettä. Jos kulutus ylittää rajan, lisäkuutioista veloitetaan 55 senttiä.
lehti 