Ruandassa tapettiin vuonna 1994 yli 800 000 ihmistä vajaassa sadassa päivässä. Kansanmurhassa hutuenemmistön jäsenet murhasivat vähemmistössä olleita tutseja sekä maltillisia hutuja.
Kansanmurhaa edelsi pitkä vihapuhe, ja hutuja kutsuttiin muun muassa torakoiksi. Lopulta vihankylväminen vaihtui silkkaan murhaamiseen, jota kansainvälinen yhteisö katsoi sivusta.
Ruanda on yksi erittäin hyvistä esimerkeistä, mihin ihmisten epäinhimillistämien voi johtaa. Tämän vuoksi ei myöskään pidä suhtautua olankohautuksella ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtajan Jussi Halla-ahon (ps.) kirjoituksiin.
Halla-ahon mukaan ihmiseen on rakennettu vahva esto toisen tappamista kohtaan, mutta sodassa ”tämä esto pyritään tukahduttamaan riisumalla tapettavalta viholliselta ihmisyys, ts. demonisoimalla hänet tai kuvaamalla hänet rotaksi, torakaksi tai muuksi iljettäväksi eläimeksi”. Sitaatti on peräisin Halla-ahon Facebook-päivityksestä.
Juuri tuollaisen puheen ansiosta Ruandassa kyettiin murhaamaan satoja tuhansia ihmisiä.
Oikeutettu sota
Harva sota on niin oikeutettu kuin Ukrainan käymä puolustustaistelu. Venäjän raakalaismaista hyökkäystä ei voi puolustella mitenkään, minkä lisäksi sen sotilaat ovat syyllistyneet järkyttäviin sotarikoksiin.
Venäjän televisiossa ukrainalaisia kutsutaan mitä iljettävimmillä termeillä samalla kun koko maan oikeus olemassaoloon on kyseenalaistettu. Ei siis ole ihme, miksi venäläiset sotilaat ovat kyenneet toimimaan hirvittävällä julmuudella Ukrainassa.
Halla-aholle on monista paikoista vastattu, että sotiminen ei vaadi vihollisen demonisointia. Vasemmistoliitosta Halla-ahon puheita ovat kritisoineet muun muassa puheenjohtaja Li Andersson ja kansanedustaja Veronika Honkasalo.
Helsingin Sanomain pääkirjoituksessa tiivistettiin osuvasti Halla-ahon ajattelun ongelmallisuus.
”Kuvaa näitä outoja aikoja, joita elämme, että pääkirjoituksessa täytyy edes perustella sitä, miksi ihmisistä ei pidä puhua kuin torakoista ja miksi ihmisten tappamisesta ei pidä tehdä vitsiä.”
”Ukrainassa taistelee kaksi maailmankuvaa: yhdellä puolella ihmisarvoa halveksiva totalitaarinen ideologia, toisella vapauteen ja ihmisoikeuksiin pohjautuva demokraattinen ideologia. Jos me omaksumme vastapuolen maailmankuvan, me häviämme, vaikka voittaisimme.”
Ruanda on nykyään kaikkea muuta kuin ongelmaton maa. Kansanmurha päättyi, kun Paul Kagamen johtamat kapinalliset kukistivat sitä toteuttaneen hallinnon. Nykyään Kagame on hyvin itsevaltainen Ruandan presidentti.
Mutta kansanmurhasta maa on toipunut häkellyttävän hyvin. Osin sitä selittää se, että ihmisiä ei ole enää kutsuttu torakoiksi.
uutiskirje 
