Julkaistu 16.1. 2005. Juttu on viimeinen KU:n verkkolehden Irak-arkistosarjassa, joka julkaistaan WikiLeaks-paljastusten johdosta.
15. syyskuuta 2001, neljä päivää New Yorkin ja Washingtonin terrorihyökkäysten jälkeen Yhdysvaltain presidentti George W. Bush vetäytyi tärkeimpien avustajiensa kanssa Camp Davidin loma-asuntoon suunnittelemaan vastaiskuja uudenlaiseen uhkaan. CIA:n johtaja George Tenet esitteli tilaisuudessa ensimmäiset ”terrorismin vastaisen sodan” suuntaviivat muistiossaan Going to War. Hän pyysi CIA:lle vapaita käsiä iskeä al Qaidan terroristeja vastaan missä tahansa maailmassa ja ison säkillisen rahaa operaatioiden toteuttamiseen.
Salaiset operaatiot ilman kongressin hyväksyntää kiellettiin CIA:lta vuonna 1976. Mutta nyt aika oli toinen. Der Spiegel -lehden uusimman numeron laajan selvityksen mukaan George Bush antoi CIA:lle täydet valtuudet kolme päivää myöhemmin.
Sen jälkeen Yhdysvaltoja ovat koetelleet toistuvat kidutusskandaalit. Kidutuksista on kerrottu niin Guantanamon vankileirillä Kuubassa kuin Abu Ghraibissa Irakissakin.
Tänä vuonna paljastui, että CIA:n salaisiin vankiloihin on kuljetettu vankeja pitkin maapalloa ja sadat lennot ovat pysähtyneet Euroopan kentillä. Euroopassa salaisia vankiloita uskotaan olleen ainakin Puolassa ja Romaniassa. Niistä vangit kuljetettiin syntyneen kohun jälkeen ja juuri ennen ulkoministeri Condoleezza Ricen Euroopan kiertomatkaa todennäköisesti Pohjois-Afrikkaan.
Ei kidutusta vaan laajennettuja menetelmiä
Amerikkalainen tv-yhtiö ABC paljasti äsken CIA:n ohjeet, joilla vankeja kidutetaan. Yhdysvallat on toistuvasti kiistänyt kidutuksen, mutta CIA:n ohjeissa puhutaankin ”laajennetuista kuulustelumenetelmistä.”
Kuusiportainen ”laajennettu” käytäntö alkaa paidasta retuuttamisella ja avokämmenellä naamalle läiskimisellä.
Tehokkaampia menetelmiä ovat kuitenkin vankien pakottaminen seisomaan kahleissa jopa 40 tuntia kerrallaan, vangin säännöllinen kasteleminen sellissä, jonka lämpötila on alle kymmenen astetta sekä varsinkin vesikidutus, jossa vanki melkein hukutetaan. ABC:n lähteiden mukaan kovin vanki, al Qaidan terroristiksi epäilty Khalid Sheik Mohammed, kesti vesikidutusta kaksi ja puoli minuuttia ennen kuin oli valmis kertomaan kuulustelijoille, mitä he haluavat.
Human Rights Watchin mukaan vesikidutus on verrattavissa kansainvälisen lain kieltämiin valeteloituksiin.
Kiduttamalla ei saa luotettavaa tietoa
Vankien kiduttamisesta saatava hyöty on vähintäänkin kyseenalaista. Asiantuntijoiden mukaan vanki saadaan kyllä kertomaan, mitä kuulustelijat haluavat kuulla, mutta luotettavia tiedot eivät ole.
ABC-yhtiö kertoi, että Ibn al Shaik al Libbi saatiin kaksi viikkoa kestäneen ”laajennetun” kuulustelun jälkeen kertomaan Irakin ja al Qaidan välisistä yhteyksistä. Yhdysvallat käytti al Libbin tietoja yhtenä perusteena Irakin sodalle, mutta todellisuudessa tällaisia yhteyksiä ei ollut eikä al Libbikään niistä mitään tiennyt. Hän vain halusi saada yhdistetyn vesi- ja kylmäkidutuksen loppumaan. Hän ei edes yrittänyt johtaa kuulustelijoita harhaan, vaan vain kertoi heille sellaista, mitä he halusivatkin.
Kidutukseen on koulutettu vain pieni joukko CIA:n agentteja ja kidutus täytyy joka kerran hyväksyttää ylemmillä virkailijoilla. Silti vahinkoja sattuu. Huonosti koulutettu ja kokematon CIA:n agentti tappoi vangin hypotermiaan Afganistanissa suolakaivokseksi kutsutussa vankilassa. Kahlehdittua vankia valeltiin vedellä kylmässä yössä ja hän paleltui kuoliaaksi. Myös Irakissa vankeja on kuollut kovennetun kuulustelun seurauksena.
Sata vankia kiertomatkalla
ABC:n ja Der Spiegelin mukaan CIA:n salaisissa vankiloissa on kierrätetty noin sataa terroristiksi epäiltyä. Joukossa on ollut väärinkäsityksiä, kuten saksalainen Khaled al Masri, joka tuli sekoitetuksi toiseen henkilöön ja joka kaapattiin lomamatkalta Afganistaniin.
CIA:n ensimmäiset salaiset vankilat perustettiin ilmeisesti Thaimaaseen. Kun ne paljastuivat, katseet kääntyivät Sambiaan. Entisen CIA:n lakimiehen mukaan maa olisi ollut tarkoitukseen ihanteellinen, sillä siellä vallitsee viidakon laki. Sambian hallitusta ei kuitenkaan pidetty luotettavana, joten paikoiksi valittiin Yhdysvaltain lojaaleiksi liittolaisiksi ryhtyneet Puola ja Romania. Ja sen takia CIA:n lennot ovat pistäytyneet lähes kaikissa Euroopan maissa, Der Spiegelin mukaan myös Helsingin lentokentällä. Vilkkainta liikenne on kuitenkin ollut Saksassa, missä Frankfurtin lentokentällä on todettu 437 CIA-koneen käyntiä.
Ruotsissa Bromman lentokentällä amerikkalaisagenteille luovutettiin jo vuonna 2001 kaksi egyptiläistä turvapaikanhakijaa. Diplomaattien mukaan kumpikin joutui sen jälkeen kidutetuksi.
Egyptissä ja Syyriassa lopullinen ratkaisu
Der Spiegelin mukaan CIA:n lennoilla työskentelevät käyttävät tekaistuja nimiä. Heiltä ei löydy yksityisiä puhelinnumeroita eikä tietoja aikaisemmista työnantajista. Sosiaaliturvatunnukset ovat aivan uusia ja heidän ainoa osoitteensa on postilokero.
30 vuotta CIA:n agenttina Lähi-idässä työskennellyt Robert Baer kertoi lehdelle tiedustelupalvelun perusperiaatteista:
– CIA:ssa on sääntö, että jos haluat hyvän kuulustelun ja luotettavaa tietoa, lähetä epäilty Jordaniaan. Mutta jos haluat, että epäilty tapetaan tai kidutetaan kuoliaaksi, niin paras paikka on Egypti tai Syyria. Sen jälkeen heistä ei enää kuulla mitään.
Vankien kiduttamisesta ei ole ollut mitään todistettavaa hyötyä ”terrorismin vastaiselle sodalle.” Kuten edellä todettiin, vangit kertovat lopulta kuulustelijoille mitä tahansa he haluavat kuulla. Mutta kiduttamalla saatuja tunnustuksia ei voi käyttää myöskään oikeudenkäynnissä.
Jo Bill Clintonin kaudella Osama bin Ladenia jahdannutta CIA:n erikoisyksikköä johtanut Michael Scheuer piti vankien kohtelua Yhdysvaltain omaan nilkkaan ampumisena.
– Koko tämä juttu on loistava menestys al Qaidalle, koska Yhdysvallat menettää luottamuksensa Euroopassa, joka on kuitenkin tärkein liittolaisemme taistelussa terrorismia vastaan, Scheuer sanoi Der Spiegelille.
uutiskirje 
