Nainen korjaamassa autoja kädet rasvassa ei ole enää täysi harvinaisuus Etelä-Amerikan Boliviassa. Perinteisen machokulttuurin maassa tunkeutuminen miesvaltaiselle alalle ei kuitenkaan onnistu ilman takaiskuja.
Bolivian pääkaupungissa La Pazissa ja muualla maassa autokorjaamoja ovat hallinneet miehiset miehet rasvan ja öljyn tahrimissa haalareissaan. Kadunvarren pikkupajat ovat kuitenkin paljolti siirtyneet moderneihin tiloihin ja uusimman teknologian käyttöön, kuten autotkin.
12,3 miljoonan asukkaan Boliviassa naisten osuus autoalalla ei ole kasvanut samaa tahtia nykyaikaistumisen kanssa, mutta heitä kuitenkin löytyy.
Veli toimi kulissina
– Opin viiden vanhana itkun kanssa tunnistamaan jakoavaimet. Kun en heti löytänyt isäni pyytämää työkalua, hän heitti sen minua kohti, ja sain osuman päähäni, autosähköasentaja Miriam Poma Cabezas, 50, muistelee.
Hän aloitti itsenäisen työnteon 16-vuotiaana La Pazin vilkkaalla Huyustus-kadulla myymällä kenkiä ja laukkuja. Pian Poma kuitenkin päätti omistautua Volkswagenien korjaamiselle ja yleni lopulta isänsä Marcelino Poman autokorjaamon päämekaanikoksi. Isä ajoi rallia 70-vuotiaaksi.
Asiakkaat eivät luottaneet naismekaanikkoon, joten hänen veljensä otti työt vastaan. Kun asiakas jälkeenpäin kehui työn laatua, veli paljasti, että tekijä oli hänen sisarensa, Poma kertoo.
Myös Poman yritys toimia autosähkömekaniikan opettajana kaatui hiljan siihen, että pojat torjuivat naisopettajan – vaikka tämä oli ajanut ralliakin. Tilalle pestattiin asiantuntija ulkomailta.
Poma on lopulta päätynyt osaomistajaksi El Altossa La Pazin kupeessa toimivaan korjaamoon, joka keskittyy luksusautojen elektroniikkaan.
”Tulisin hulluksi istumatyössä”
Myös Ana Castillo, 56, aloitti katukaupustelijana myymällä 14-vuotiaana kinkkusämpylöitä, sillä hän joutui vastuuseen kahdesta pikkuveljestään, kun äiti hylkäsi perheen.
– Osaan valmistaa kaikkea: makkaroita, pikkelssiä, kastikkeita. En pelkää aloittaa tyhjästä, vakuuttaa Castillo, jonka tuella veljet suorittivat yliopistotutkinnon.
Castillo itse on erikoistunut autonrenkaiden korjaamiseen La Pazin Sopocachissa sijaitsevassa liikkeessä. Hän laskuttaa vajaat 1,5 euroa renkaalta kovasta työstä, jota hän on tehnyt 20 vuotta mustiksi pinttyneillä käsillään.
– Jumala johdatti minut tänne. Nautin kun saan käyttää fyysistä voimaa työssäni. Tulisin hulluksi istumatyössä, tunnustaa Castillo, jolla on tutkinto oikeustieteellisestä. Lisäksi hän on saanut mainetta klassikkoautojen entisöijänä.
Castillo aikoo miehensä kanssa perustaa ”unelmien autokorjaamon” tontille, jonka hallinnasta heillä on oikeuden päätös. Kunta on kuitenkin takavarikoinut maan, eikä päätöstä ole toistaiseksi saatu peruttua.
Naisten työ on ”epävirallista”
Autoala on vain yksi esimerkki siitä, miten vaikea Bolivian naisten on päästä perinteisesti maskuliinisiin ammatteihin.
YK:n tilasto vuodelta 2018 kertoo, että 70 prosenttia Bolivian naisista on taloudellisesti aktiivisia ja työskentelee epävirallisessa taloudessa vailla työelämän oikeuksia tai turvaa. Heistä ei ole tarkkoja tilastotietoja, ja se pätee myös autoalaan.
Samaan aikaan Bolivian naisten osuus politiikassa on maailman huippua, edellä ovat vain Ruanda ja Kuuba. Boliviassa naisten osuus on parlamentin alahuoneessa 51 prosenttia ja senaatissa 44 prosenttia.
– Työelämään valtio ei naisia kannusta, vaan heidän on itse raivattava tiensä ammatillisten näyttöjen avulla, Bolivian naisyrittäjien kamarin (Camebol) puheenjohtaja Silvia Quevedo sanoo.
Taloudellisesti kehittyneellä Santa Cruzin alueella perustettu järjestö on levinnyt lähes koko maahan. Jäseniä on tuhatkunta ja tavoitteena edistää sukupuolten tasa-arvoa liike-elämässä.
Koulutukselle on kysyntää
YK:n työjärjestö ILO raportoi, että Bolivian epävirallisessa taloudessa itsensä työllistävistä naisista lähes kolmannes toimii pääkaupunkiseudulla. Heidän keski-ikänsä on 45 vuotta, ja kouluvuosia on takana keskimäärin kahdeksan, vaikka maassa on 12-vuotinen oppivelvollisuus.
La Pazin itsensä työllistävistä naisista 75 prosenttia on kaupallisella alalla, 15 prosenttia teollisuudessa ja 8 prosenttia toimii yhteisöllisten palvelujen piirissä. Muissa isoissa kaupungeissa, Cochabambassa ja Santa Cruzissa, tilanne on samankaltainen.
La Pazin kunnallinen Naisten instituutti. LP järjestää ammatillisia kursseja kaiken ikäisille vähävaraisille yksinhuoltajanaisille. Suurin kiinnostus kohdistuu ruuanvalmistukseen sekä tietokoneen ja puhelimen käyttöön pienyrittäjän apuna. Kyselyjen mukaan koulutusta kuitenkin toivotaan myös muurarin sekä sähkö- ja putkiasentajan tehtäviin.
lehti 