Naiset muodostavat Kenian maataloustyövoimasta yli kolme neljännestä ja hoitavat 40 prosenttia pientiloista, mutta heiltä on perinteisesti puuttunut oikeus omistaa maata. Myös perityn maan omistusoikeus on kuulunut vain miehille, ja nainen on voinut saada haltuunsa viljelysmaata vain miespuolisen lähisukulaisen kautta.
Kun kuivuus kurittaa Keniaa, naisten päätöksentekovaltaa tarvittaisiin, jottei maatalous halvaantuisi.
– Maataloussektori on Kenian talouden selkäranka. Se vastaa noin 33 prosentista bruttokansantuotteesta ja työllistää vähintään 40 prosenttia koko väestöstä ja 70 prosenttia maaseudun asukkaista. Ilman maanomistusoikeutta naiset eivät voi tehdä tarpeellisia ratkaisuja, joilla sopeuduttaisiin tai lievennettäisiin ilmastonmuutoksen vaikutuksia, ilmastonmuutosasiantuntija Grace Gakii sanoo.
– Naiset eivät esimerkiksi voi päättää, istutetaanko puita tai milloin se tehdään. Heillä ei myöskään ole sananvaltaa viljelylajikkeiden vaihtamisessa paremmin ilmastonmuutosta sietäviin viljoihin. Meillä ei ole pulaa kotoperäisistä siemenistä, joiden avulla voisimme selvitä sateiden vähäisyydestä. Naisilta on kuitenkin kautta aikojen kiistetty päätöksentekovalta näistä asioista, vaikka he tekevät maatilojen työt, Gakii selittää.
Vallankumoukselliset osuuskunnat
Säästö- ja luotto-osuuskunnat (SACCO) ovat pikkuhiljaa muuttamassa tilannetta naisten eduksi. Serah Nyokabi sanoo osuuskuntia suorastaan vallankumouksellisiksi.
– Olen Afyan SACCOn jäsen. Me säästämme ja saamme matalakorkoisia lainoja. Käytän lainoja viljelysmaan vuokraamiseen Keski-Keniasta ja siementen, lannoitteiden ja jopa veden ostamiseen. Me olemme sateiden varassa, eikä näinä aikoina voi tietää, milloin sataa. Silloinkin, kun sateet tulevat, ne ovat usein liian vähäisiä. Lisäksi palkkaan ihmisiä auttamaan maatilalla, sillä olen kokoaikainen opettaja, Nyokabi kertoo.
– SACCOt myös ostavat isoja maa-aloja, jotka pilkotaan ja myydään jäsenille. Olen ostanut palan maata tällä tavalla, ja saan maksaa sen pienissä erissä kuuden kuukauden kuluessa.
Kenian SACCO-sektori on suosittu ja kasvussa. Säänneltyjen osuuskuntien jäsenmäärä vuonna 2021 oli 5,99 miljoonaa ja vuonna 2022 se oli kasvanut 6,42 miljoonaan jäseneen. Vuonna 2021 osuuskunnissa oli talletuksia yhteensä 564,89 miljardia Kenian shillinkiä (n. 3,5 miljardia euroa) ja seuraavana vuonna jo 629,45 miljardia (n. 3,9 miljardia euroa).
Gakii kertoo, että säännellyt SACCOt muodostavat noin puolet Kenian kaikista SACCOista. Hänen mukaansa Keniassa on kaikkiaan vähintään 22 000 SACCOa, joissa on yhteensä yli 14 miljoonaa jäsentä. Joissakin osuuskunnissa, kuten Afyan SACCOssa on tuhansia jäseniä, mutta joissain voi olla alle sata jäsentä.
Tonttimaata ja toimistotalo
Afyan SACCOssa on jäseninä sekä miehiä että naisia. Joissakin, kuten Muungano Women’s Groupissa on vain naisia.
Muungano Women’s Group omistaa paitsi erinomaista tonttimaata, myös toimistokerrostalon Nairobin laidan Ongata Rongaissa. Täydestä toimistotalosta osuuskunta saa kuukausittain n. 37 000 euron arvosta vuokratuloja.
– SACCOt ovat hyvin tärkeitä naisille. Pankit ovat hylkineet naisia, sillä heitä on pidetty riskisijoituksina. Naisten osuus palkkatyössä olevista on ollut erittäin alhainen, sillä moni on työskennellyt epävirallisesti aviomiehensä tai isänsä alaisuudessa. Perinnäislakimme suosivat miehiä, joten naiset eivät ole omistaneet mitään, jonka olisi voinut asettaa pankkilainan takuuksi. Itse asiassa naiset ovat pystyneet avaamaan tilin pankissa vain miespuolisen sukulaisen, mieluiten aviomiehen, seurassa. SACCOt ovat auttaneet naisia navigoimaan yli näiden esteiden, sillä nyt heidän ei lainaa saadakseen tarvitse muuta kuin säästää, löytää SACCOstaan kolme takaajaa tai yksinkertaisesti antaa säästönsä takuutena, Gakii selittää.
Nainen tekee työn, mies päättää
Maata omistavien naisten määrä on edelleen hyvin pieni. Maanomistuskirjoista vain yksi prosentti on naisten hallussa, ja viidessä prosentissa omistus on jaettu naisen ja aviomiehen kesken.
– On paljon naisia, jotka vuokraavat maata kaupalliseen maanviljelyyn. Ilman SACCOjen kaltaisia lainajärjestelyjä se ei olisi mahdollista, Gakii huomauttaa.
Serah Nyokabi on itse kokenut miesvaltaisuuden haitan.
– Opetin toisen asteen kouluissa maataloutta monia vuosia, ja sinä aikana hoidin kouluun kuuluvaa pientä maatilaa. Kotonani minun kuitenkin täytyi vain toteuttaa aviomieheni ohjeita. Hän oli tilintarkastaja ja minä olin maanviljelijä, mutta hän teki kaikki päätökset. Naiset ovat päivittäin vuorovaikutuksessa maan kanssa, mutta he eivät saa päättää, miten ilmastokriisiin olisi parasta vastata. Seurauksena on vakava ruokakriisi. Meillä on suuret alat hedelmällistä maata, mutta tässä me edelleen kerjäämme, Nyokabi toteaa.
– Tulvat ja kuivuudet ovat alkaneet seurata toisiaan. Vuonna 2018 meillä oli saman vuoden sisällä kaksi äärimmäisyyttä: maalis-, huhti- ja toukokuu olivat erittäin sateisia ja loka-, marras- ja joulukuu taas erittäin kuivia. Tänä syksynä meitä toistuvasti kehotettiin varautumaan El Niñoon loka-joulukuussa, mutta nyt meille on kerrottu, ettei El Niñoa tulekaan. Itse asiassa ei sada lainkaan, vaikka olemme keskellä lyhyttä sadekautta, jonka aikana istutamme viljelyskasvimme. Päivittäin maatilalla työskentelevä ihminen todennäköisesti havaitsee nämä muutokset, joten naisten osuutta kestävien viljelyjärjestelmien rakentamisessa ei saa ylenkatsoa, Nyokabi sanoo.
lehti 