Armenian pääkaupungissa Jerevanissa, Halabian alueella leijuu joka ilta intialaisen ruuan tuoksu. Aikaisin aamulla lähteneet intialaiset ovat päässeet töistä.
– Teemme töitä rakennuksilla, kertoo 23-vuotias Sahil IPS:lle vaatimattoman, yksikerroksisen talon pihalla.
Hänen perheensä jäi Pohjois-Intian Punjabiin kaksi ja puoli kuukautta sitten, kun hän lähti kahden ystävänsä kanssa Jerevaniin.
– Kuulimme, että täällä on pulaa työntekijöistä ja tienestit ovat hyvät. Saamme 5000 dramia (11,36 €) päivässä. Intiassa sillä rahalla elää mukavasti.
Elinkustannukset Jerevanissa nousevat kuitenkin noin 186 euroon kuukaudessa.
– Me jaamme huoneen ja leikkaamme kustannukset minimiin. Näin voin lähettää perheelleni Intiaan joka kuukausi lähes 150 dollaria, Sahil selittää ja korostaa, että hänellä on Armenian maahanmuuttoviraston myöntämä työlupa.
Rahat Intiaan siskojen kouluttamiseen
Koma Mera, 20, työskentelee runsaan yhdentoista euron päiväpalkalla siivoojana yhdessä Jerevanin suosituimmista kuntosaleista.
– Minulla on kolme siskoa ja yksi veli. Kaipaan heitä, mutta meillä oli rahaongelmia, joten nyt olen täällä, kerrossängyllään istuva Mera kertoo lopetettuaan hetkeä aiemmin videopuhelun äitinsä kanssa.
Kaiken, mitä vuokrasta ja välttämättömistä menoista jää, hän lähettää Intiaan, ”ettei nuoremmilta siskoilta puuttuisi mitään.”
– Muissa maissa eläminen olisi ollut liian kallista, joten tulin Armeniaan. Tämä on hyvä maa ansaita rahaa ja siksi täällä on niin paljon intialaisia. Kun näen heitä kaupungilla, tuntuu, etten ole yksin.
Koma Mera uskoo, että vielä helpompaa olisi, jos paikalliset muuttaisivat heihin kohdistuvia asenteitaan.
– On hyviä ihmisiä, mutta myös heitä, jotka käyttäytyvät töykeästi. Jos istahdan töissä, he näyttävät ilmeillään, että on jatkettava työntekoa. Eivätkä armenialaiset istu lounaalla samaan pöytään kanssamme.
Vähän koulutusta, huono palkka
Armenia on pieni ja lähes monoetninen maa Kaukasuksella. Asukkaita siellä on noin kolme miljoonaa. Viimeisimmän 2011 tehdyn väestönlaskennan mukaan vain 2 prosenttia asukkaista kuuluu muihin etnisiin ryhmiin, esimerkiksi jesideihin tai assyrialaisiin.
Kun vuoden 2022 väestönlaskennan tulokset viimein julkistetaan, kuva voi muuttua.
Vuonna 2017 käyttöön otettu joustava viisumi avasi maan ulkomaalaisille, opiskelijat tulivat ensin, pääosin edullisen yliopistokoulutuksen vuoksi. Työläiset seurasivat ja tällä hetkellä intialaiset ovat venäläisten jälkeen suurin ulkomaalaisryhmä Armeniassa. Kolmantena tulevat iranilaiset.
Työmarkkinat ovat kuitenkin pienet. Armenian tilastokomitean mukaan vuonna 2022 työttömiä oli 13 prosenttia työvoimasta.
Toimittajille marraskuun 20. pidetyssä tiedotustilaisuudessa talousministeri Vahan Kerobjan totesi rakennus-, maatalous- ja palvelualoilla työskentelevien intialaisten olevan kehnoimmin palkattu ja heikoimmin koulutettu maahanmuuttajaryhmä Armeniassa.
Suurin osa palaa Intiaan
– Tulin Gegharkunikista Jerevaniin työskentelemään rakennuksilla. Olen valmis töihin 10 000 dramin päiväpalkalla, mutta työnantaja sanoi, että hän voi palkata intialaisen puolella hinnalla samaan työhön, Narek, 50, kertoo.
– Jerevan on kaikilta neljältä sivultaan rakennustyömaata, jonka vuoksi työntekijöitä tarvittiin paljon viime vuonna. Armenialaiset yleensä kieltäytyvät niistä huonon palkan takia, selittää politiikan tutkija ja analyytikko Vigen Hakobjan.
– Intialaiset ajavat myös taksia, hoitavat kuljetuksia ja siivoavat. Suurin osa heistä palaa tarpeeksi ansaittuaan Intiaan. Armenialaisilla on kuitenkin mielikuva, että ulkomaalaiset ovat tulleet ilman aikomustakaan lähteä. On tietyntasoista epäluottamusta heitä kohtaan, Hakobjan sanoo.
Hän viittaa eroihin paikallisten ja ulkomaalaisten väillä.
– Kyse on uskosta, kulttuurista, mentaliteetista, elämäntavasta. Lisäksi yhteiskuntamme on hyvin konservatiivinen. Uskon, että heidän integroitumisensa voi olla vaikeaa.
Kodin tuntua kaukana kotoa
Liikkeellä ovat siirtolaisten lisäksi ihmissalakuljettajat ja muut huijarit. On raportoitu petoksista, joissa ihmiselle on luvattu työtä lännestä ja hän onkin päätynyt Armeniaan.
Tilanne on toinen, kun ihmiset voivat matkustaa turvallisesti, luottaa siihen, että saavat kunnollisen työn ja vakauden elämäänsä.
Parangesh ja Deepali Shah, intialainen, viisikymppinen pariskunta tuli Armeniaan seitsemän vuotta sitten. Parangesh Shah hioo timantteja ja tuli maahan yhtiönsä siirtämänä.
– Emme tienneet, missä Armenia on. Emme olleet kuulleet koko maasta aiemmin, Deepali Shah kertoo IPS:lle intialaisittain sisustetussa kodissaan.
Hän on perustanut pienen yrityksen, jossa hän tekee intialaisia hennatatuointeja. Niitä kutsutaan mehendeiksi ja hinnat vaihtelevat parista yli sataan kahteenkymmeneen euroon, tatuoinnin koon ja monimutkaisuuden mukaan.
– Kun tulin tänne, tein mehendin eräälle ystävälleni ja lähetin kuvan sosiaaliseen mediaan. Pian sen jälkeen monet tytöt ottivat yhteyttä ja pyysivät tekemään kauniita mehendejä käsiinsä. Nyt minulla on paljon asiakkaita, enimmäkseen armenialaisia.
Moni asia on muuttunut heidän Armenian vuosiensa aikana. Nykyään heidät kutsutaan jopa paikallisiin häihin ja tanssimaan perinteisten laulujen tahtiin. Pariskunta sanoo, ettei voinut kuvitellakaan, että Armeniasta tulisi heidän pikku-Intiansa.
– Täällä on niin kaunista. Sitä paitsi intialaisia on töissä kaupoissa, ruokalähetteinä ja korjaajina, Deepali Shah sanoo.
– Tuntuu melkein kuin olisi kotona.
lehti 