Humanitaarisen avun toimittaminen käteisrahana kuulostaa hyvältä: vastaanottajat saavat itse päättää, mihin rahansa käyttävät, ja apua tarjoavat organisaatiot voivat vastata tarpeisiin nopeasti. Samalla ne voivat kätevästi seurata omia lahjoituksiaan.
Maanjäristys tuhosi Nepalissa viime marraskuussa yli 60 000 kotia. Kaksi kuukautta sen jälkeen niin sanottu käteis- ja kuponkiapu (cash and voucher assistance, CVA) on kuitenkin vain vähäisessä roolissa maan katastrofiavussa.
– Käteisjakelun olisi pitänyt alkaa muutamassa päivässä, mutta siihen meni 47 päivää. Mitä pidempi on viive, sitä enemmän onnettomuuden uhrit turvautuvat kielteisiin selviytymisstrategioihin, Safik Iraqi sanoo.
Hän johtaa kansainvälisen yhteisön käteisavustusjärjestö Cash Coordination Groupin (CCG) Nepalin jaostoa.
Kielteiset selviytymisstrategiat ovat esimerkiksi rahan lainaamista paikallisilta koronkiskureilta, halpojen ja huonojen tarvikkeiden ostoa tai kotiesineiden myyntiä, jotta olisi varaa hankkia välttämättömyyksiä.
Tähän mennessä noin 9 000 marraskuun maanjäristyksessä kärsinyttä perhettä Karnalin maakunnassa on saanut jonkinlaista käteisapua. Valtaosa muista on vastaanottanut ainakin jotakin tavara-apua, kuten ruokaa, peittoja ja lämpimiä vaatteita.
Ei riittävää varautumista
Marraskuun järistys ei ollut yhtä tuhoisa kuin vuoden 2015 maanjäristys. Jälkijäristyksineen siihen kuoli noin 9 000 ihmistä ja se tuhosi 600 000 rakennusta. Tuolloin käteisavustukset olivat merkittävä osa katastrofin hoitoa, sillä tavaroiden toimittaminen etäisille vuoristoalueille oli vaikeaa.
Kun vuoden 2015 toimintaa myöhemmin eriteltiin, havaittiin kuitenkin, etteivät Nepalin hallitus ja yhteistyökumppanit olleet riittävästi varautuneet käyttämään käteistä. Valtiolla ei ollut tarpeellisia instituutioita katastrofien hoitoon, ei taloudellista infrastruktuuria eikä tehokasta kansainvälisten toimijoiden koordinointia. Siitä syystä käteisavusta ei saatu täyttä hyötyä.
Rahaa kuukaudeksi
Marraskuun 2023 maanjäristys iski talven kynnyksellä Nepalin syrjäisimpiin ja köyhimpiin lukeutuvalla alueella. Monet perheet ovat nyt majoittuneet telttoihin tai yksinkertaisiin muovista tehtyihin suojiin. Nelisenkymmentä ihmistä on kuollut, ainakin osittain kylmyyden vuoksi.
Kolme päivää järistyksen jälkeen Nepalin hallitus myönsi kärsineille perheille yhden kuukauden tarpeisiin riittävän käteisavustuksen, 15 000 rupiaa (n. 103 euroa).
CCG:n mukaan pahiten kärsineillä alueilla ihmiset kaipasivat ennen muuta joko väliaikaista suojaa tai talojen korjausapua, lämpimiä vaatteita ja peittoja sekä ruokaa. Vain ani harvoilla toivelistan kärjessä oli käteisraha.
Liian helppoa rahaa
Maailman ruokaohjelma WFP:n mukaan käteisraha useimmiten tehokkaimmin vastaa ihmisten perustarpeisiin. Nepalissa ollaan silti skeptisiä.
– Useimmat nepalilaiset ajattelevat, että avustukset ovat liian helppoa rahaa. Ollaan yleisesti sitä mieltä, että ihmiset haaskaavat rahansa. Mutta jos rahat annetaan oikeille ihmisille, he eivät ryyppää niitä. Asiasta on paljon vääriä käsityksiä, Bibhor Kayastha sanoo.
Kayastha johtaa yritystä, joka toimii yhteistyössä hyväntekeväisyysjärjestön kanssa.
– Katastrofiavun käytännön toteuttajat ovat käteisavustusten kannalla, mutta muut toimijat vastustavat niitä, Kayastha arvelee.
Nepalin tapauksessa avun toimittamista hidastaa myös Nepalin poliittisten puolueiden keskinäinen valtapeli, jossa poliittisten pisteiden poimiminen on tärkeämpää kuin avun tarvitsijoiden ihmisarvon ja valinnanvapauden kunnioitus. Paikallishallinnot maan eri puolilla tosin ovat muotoilleet hyvinkin edistyksellisiä humanitaarisen raha-avun jakolinjauksia.
lehti 