Kiihdyttävä Volkswagen täräytti päin kahta skeittaavaa opiskelijaa itäkiinalaisessa Baodingin kaupungissa lokakuussa. Yliopiston turvamiehet saivat pakenevan kuskin kiikkiin, mutta mies ei suostunut poistumaan autosta.
”Pidättäkää minut, jos uskallatte”, mies sanoi. ”Isäni on Li Gang”.
Toinen uhreista, köyhä maalaistyttö, kuoli. Kuljettaja oli Li Qiming, alueen poliisin kakkospäällikön poika.
Kommunistipuolueen sensuuriviranomaiset yrittivät estää mediaa raportoimasta tapauksesta, mutta nettiä he eivät voineet tukkia. Raivostuneet nettiaktivistit nostivat tapauksesta kansallisen keskustelun etuoikeuksien väärinkäytöstä.
”Isäni on Li Gang” on nyttemmin muodostunut iskulauseeksi vastuun pakoilua vastaan, ja se symboloi Kiinan menestyjien ja köyhien kasvavaa juopaa.
Kiinalaisissa blogeissa ja chattikanavilla jauhetaan ”toisen polven rikkaista”, ”toisen polven viranomaisista” ja ”toisen polven köyhistä”. Kiinalaiset ovat katkeria, kun puoluekaadereiden ja rikkaiden bisnesmiesten lapsilla on etulyöntiasema kaikessa.
Rikkaat sementoivat
asemiaan
Myös kommunistipuolueen pää-äänenkannattajan Kansan Päivälehden tämän vuoden nettikyselyissä vastaajat ovat rankanneet tuloerojen kasvun yhdeksi maan akuuteimmista pulmista. Vastaajat kertovat tuskin havainneensa Kiinan valtavaa taloudellista kasvua omassa elämässään.
”Onko Kiina vauras? Ehkä. Mutta talouskriisin jälkeen Kiinan rikkaat ovat yhä rikkaampia ja köyhät köyhempiä. Vain rikkaat elävät onnellista elämää”, yksi nettivastaaja kertoi.
Kansan Päivälehti raportoi tuloeroja kuvaavan Gini-kertoimen nousseen jo 0,47:een eli lähelle kriittisenä pidettyä 0,5:n rajaa. Vuonna 2009 kiinalaisten rikkain kymmenesosa omisti 45 prosenttia vauraudesta ja köyhin kymmenesosa vain 1,4 prosenttia.
Monet nuoret kiinalaiset katsovat, ettei heillä ole mahdollisuutta luokkahyppyyn. Rikkaat voivat laittaa lapsensa parhaisiin kouluihin, ja työelämässä lapset hyötyvät vanhempiensa kontakteista eli guanxista.
Hierarkia kovenee silmiemme edessä. Rikkaat ovat sementoimassa asemiaan koulutuksessa, rekrytoinnissa, työelämässä ja monella muulla sektorilla, Southern Weekend -lehden kolumnisti Dai Zhiyong kirjoittaa.
Monet itseään köyhinä pitävät nettikeskustelijat kertovat valitsevansa vapaaehtoisesti lapsettomuuden.
”Minä olen toisen polven köyhä, enkä halua synnyttää kolmannen polven köyhiä”, 28-vuotias pekingiläinen nettitoimittaja Wang Xiaolei kertoi valtiolliselle Kiinan Nuorten Päivälehti -nuortenlehdelle.
”Mieluummin itken
BMW:ssä”
Viime kesänä nuori kiinalaisnainen Ma Nuo sanoi television deittikisailuohjelmassa ”mieluummin itkevänsä BMW:ssä kuin hymyilevänsä poikaystävänsä pyöräntarakalla”. Kiinan keskusjohto järkyttyi lausunnosta niin, että määräsi televisiokanavat ”edistämään perinteisiä arvoja”.
Hallitus on myös esittänyt, että tulokuilun kaventamiseksi pitäisi kehittää palkankorotusjärjestelmiä, vahvistaa minimipalkkajärjestelmää ja taata, että palkat maksetaan ajallaan. Hallitus on uudistamassa väestörekisterijärjestelmää, hukouta, niin että kaupungeissa asuvat siirtotyöläiset voisivat hyödyntää nykyistä enemmän valtion palveluita.
Pekingin teknologisen instituutin taloustieteen professorin Hu Xingdoun mukaan todellinen ratkaisu voidaan saavuttaa vain jos työläisten annettaisiin järjestäytyä vapaisiin ammattiliittoihin.
Joka tapauksessa netti on parantanut kiinalaisten sananvaltaa merkittävästi. Nettikeskustelut synnyttivät sellaisen paineen, että skeittarin päälle ajanut Li Qiming ja hänen isänsä Li Gang pyysivät valtiollisella televisiokanavalla julkisesti anteeksi ja lopulta Li Qiming pidätettiin.
– Ilman nettiä emme tietäisi tapauksesta mitään, Nanjingin Xiaozhuangin yliopiston humanistisen tiedekunnan professori Shao Jian sanoo.
uutiskirje 