Hyvinvointialueilla päätetään paitsi sosiaali- ja terveyspalveluista myös pelastustoimesta. Huhtikuun vaaleissa valittavat aluevaltuutetut voivat osaltaan vaikuttaa siihen, miten nopeasti ambulanssi tai paloauto ennättää kohteeseensa, millaista paloasemaverkostoa ylläpidetään ja miten panostetaan onnettomuuksien ehkäisyyn tai väestönsuojeluun.
Tällä hetkellä henkilöstön saatavuus on valtakunnallisesti pelastustoimen kriittinen haaste, todetaan viime marraskuussa julkaistussa aluehallintoviraston pelastustoimen asiantuntija-arviossa. Alan oppilaitoksista ei valmistu riittävästi pelastajia.
– Joissakin pelastuslaitoksissa kaikkia avoinna olevia virkoja ei ole saatu edes täytettyä. Eniten ongelmia on sijaisten saamisessa, kertoo asiantuntija-arvion laatinut pelastusylitarkastaja Mira Leinonen Etelä-Suomen aluehallintovirastosta.
Pelastajien koulutukseen äskettäin saadut lisäresurssit näkyvät valmistuneiden pelastajien määrässä vasta puolentoista vuoden päästä. Tämäkään ei Leinosen mukaan tuo pysyvää helpotusta.
– Nykyisen tilannekuvan mukaan mennään vain pahempaan suuntaan. Alueesta riippuen 20–30 prosenttia alan henkilöstöstä on jäämässä eläkkeelle vuoteen 2030 mennessä.
Pelastajien lisäksi pulaa on alipäällystö- ja päällystötehtävissä toimivista.
– Niin valtionhallinnon kuin hyvinvointialueiden säästö- ja sopeuttamistoimien vuoksi esimerkiksi Pelastusopistossa joudutaan priorisoimaan pelastajien koulutusta niin, että päällystö- ja alipäällystökoulutus on taka-alalla, Leinonen toteaa.
Leikkuri iskee henkilöstökuluihin
Valtion riittämätön rahoitus on ajanut hyvinvointialueet puun ja kuoren väliin. Säästöpaineet näkyvät vahvasti paitsi sosiaali- ja terveyspalveluissa myös pelastustoimessa. Henkilöstön saatavuuden lisäksi ongelmana on yhä useammin se, etteivät määrärahatkaan mahdollista riittävää henkilöstömäärää.
– Pelastustoimen budjetista noin 70 prosenttia koostuu henkilöstökuluista. Toimialalla, jonka kulut ovat näin vahvasti työvoimaan painottuvat, höylä iskee nimenomaan henkilöstökuluihin. Tämä on tarkoittanut yt-menettelyjä eri hyvinvointialueilla, Leinonen kertoo.
Eläkkeelle jääneiden paikkoja on jätetty täyttämättä ja määräaikaisuuksia jatkamatta.
– Kaikki mahdollinen, mitä vain on kyetty karsimaan, on karsittu.
Osa hyvinvointialueista on jopa tietoisin päätöksin vähentänyt vuorovahvuuksia. Aluehallintoviraston laillisuusvalvonta on tällöin puuttunut tilanteeseen ja antanut korjausmääräyksiä.
– Kiireellisiin tehtäviin ei saa lähettää vähempää kuin yksi plus kolme [yksi esimies ja kolme pelastajaa]. Muuten asetetaan työntekijöiden työturvallisuus alttiiksi, Leinonen tähdentää.
Esimerkiksi joulukuussa 2023 aluehallintovirasto määräsi uhkasakon uhalla Vantaan ja Keravan hyvinvointialueen korjaamaan kiireellisimmille tehtäville hälytettävän muodostelman lain edellyttämälle tasolle. Hyvinvointialue ei aluksi noudattanut määräystä ja valitti siitä hallinto-oikeuteen. Viime vuoden lopulla määräajan jo umpeuduttua se lopulta alkoi noudattaa velvoitetta.
Henkilöstövajeen lisäksi pelastustoimea vaivaa kaluston vanheneminen.
Ylikuormitus uhkaa pelastajia
Myös pelastustyöntekijöitä edustava ammattiliitto, Suomen pelastusalan ammattilaiset SPAL on huolissaan henkilöstövajauksesta.
– Tämä kuormittaa paikoin kovastikin työssä olevaa pelastajajoukkoa. Joudutaan tekemään pienemmällä porukalla samat tehtävät kuin aiemmin isommalla porukalla. Se on jopa työturvallisuuden kannalta riskialtista työtehtävien luonne huomioon ottaen, sanoo SPAL:n edunvalvontajohtaja ja järjestön vt. johtaja Pasi Jaakkola.
– On ollut tilanteita, joissa jokin paloasema on suljettu, kun aamulla on todettu, että henkilöstön määrä ei riitä sen ylläpitoon. Henkilöstöä myös siirretään aamuisin asemille, joissa on vajausta, ja se aiheuttaa pitkiä viiveitä toimintavalmiudessa, Jaakkola jatkaa.
Paloesimies ja pääluottamusmies Petri Torkkel Länsi-Uudenmaan pelastushenkilöstöstä vahvistaa, että siirtymiset paloasemalta toiselle työvuoron aikana ovat nykyään tavallisia. Yksiköt ovat monesti vajaita, jolloin kaikkia pelastustehtäviä ei voida lähteä suorittamaan heti.
– Selvitykset pystyy tekemään vajaillakin miehityksillä. Myös ei-vaativat savusukellukset pystyy tekemään, mutta se ei ole kovinkaan turvallista. Esimiesten pitää aina miettiä, laitetaanko porukkaa sisälle vai ei, jos on vajaa miehitys.
Länsi-Uudenmaan pelastuslaitoksella on tällä hetkellä noin 500 työntekijää pelastuksessa ja ensihoidossa, päällystö ja päivätyöntekijät mukaan lukien vajaat 700. Pelastajia tarvittaisiin Torkkelin mukaan reilut 40 lisää. Tällöin lomasijaiset, joista on nyt pulaa, saataisiin pääosin talon sisältä.
Puutteita toimintavalmiudessa
Länsi-Uudenmaan pelastustoimen toiminta-alueeseen sisältyy niin Helsingin metropolialueeseen lukeutuva Espoo kuin melko harvaan asuttujakin seutuja. Erot toimintavalmiudessa ovat Torkkelin mukaan huomattavia.
– Varsinkin Espoon alueella yksiköt täydentyvät nopeasti, mutta Lohja–Vihti–Karkkila-akselilla ja Hangon päässä joudutaan odottamaan seuraavaa yksikköä joskus melkein puoli tuntia. Riskit kasvavat, jos ollaan vajaayksiköllä liikkeellä.
Tilannetta on auttanut se, että alueen eteläisessä ja pohjoisessa ääripäässä Hangossa ja Karkkilassa yksiköt pyritään pitämään aina täysinä.
Suomi on kartalla jaettu yhden neliökilometrin kokoisiin ruutuihin, jotka on luokiteltu neljään eri riskiluokkaan sen mukaan, kuinka todennäköisiä pelastustoimen kiireelliset tehtävät siellä ovat. Riskiluokille on määritelty tavoiteajat, joissa ne pitäisi tavoittaa. Ensimmäisessä riskiluokassa ensimmäisen yksikön pitäisi olla toimintavalmiudessa kuudessa minuutissa avunpyynnön vastaanottamisesta ja koko pelastusjoukkueen 20 minuutissa. Kolmannessa riskiluokassa luvut ovat 20 ja 40 minuuttia. Alimmassa eli neljännessä riskiluokassa minuuttimääriä ei ole määritelty lainkaan.
Ongelmaruutuja, joissa toimintavalmiuden toteutuminen jäi tavoitteesta vuosina 2020–2023, on valtakunnallisesti 200. Eniten ongelmaruutuja on siellä missä vaatimuksetkin ovat tiukimpia: Helsingin seudulla, läntisellä ja keskisellä Uudellamaalla sekä Pirkanmaalla.
Vuonna 2023 pelastustoiminnan toimintavalmiusajat paranivat hieman, mutta kasvukeskuksissa kehitys ei ole pysynyt väestönkasvun mukana, asiantuntija-arviossa todetaan.
”Se on työturvallisuuden kannalta riskialtista tehtävien luonne huomioon ottaen.”
Kalusto tulossa tiensä päähän
Henkilöstövajeen lisäksi pelastustoimea vaivaa kaluston vanheneminen. Raskaan kaluston, kuten sammutus- ja säiliöautojen, keski-ikä on noin 16 vuotta. Vanhin kalusto on 30 vuoden takaa.
– Sopeuttamistoimien takia investointeja lykätään, mikä taas nostaa keski-ikää, toteaa aluehallintoviraston Mira Leinonen.
– 1990-luvulla tai 2000-luvun alussa ei ollut tietoakaan nykypäivän ajoneuvojen turvallisuustekniikasta. Vanha kalusto ei ole myöskään yhtä toimintavarmaa kuin uudempi, Leinonen huomauttaa.
Myös paloasemaverkosto kaipaa uusimista.
– Paloasemia on verrattain paljon, mutta ne eivät ole toimintavalmiuden kannalta parhaalla mahdollisella tavalla sijoittuneet. Lisäksi paloasemilla on esimerkiksi paljon sisäilmaongelmia. Paloasemat ovat yksi selvä pelastustoimen investointikohde, Leinonen toteaa.
Päivittäisen pelastustoiminnan lisäksi säästöt iskevät onnettomuuksien ennaltaehkäisyyn.
– On karsittu esimerkiksi palotarkastusten määrää, kansalaisille annettavaa turvallisuusviestintää ja sidosryhmäyhteistyötä toisten viranomaisten kanssa, Leinonen luettelee.
Tavoite puolittaa tulipalojen määrä vuoteen 2030 mennessä ei ole Leinosen mukaan toistaiseksi edennyt.
– Sen saavuttaminen vaatisi määrätietoisia toimia. Vielä ei ole havaittavissa, mitä ne keinot ovat.
Turvallisuustilanne ei näy resursseissa
Panostuksia tarvitaan myös väestönsuojeluun ja muuhun kriiseihin varautumiseen.
– Vaikka maailmanpoliittinen tilanne on muuttunut, on paljon kurottavaa, että saadaan väestönsuojelun tilanne kaikilla alueilla lakisääteiselle tasolle, Leinonen toteaa.
SPAL:n Pasi Jaakkola toteaa, että heikentynyt kansainvälinen turvallisuustilanne ei ole mitenkään näkynyt pelastustoimen rahoituksessa, toisin kuin poliisin ja Puolustusvoimien. Poliisi, Puolustusvoimat ja Rajavartiolaitos toimivat valtion keskushallinnon alla. Jaakkola väläyttääkin myös pelastustoimen valtiollistamista.
– Silloin kaikki turvallisuusorganisaatiot olisivat saman katon alla. Liittomme ei suoranaisesti vaadi sitä, mutta toivomme, että asia selvitettäisiin.
Nykyoloissa peruskysymys on Jaakkolan mukaan hyvinvointialueiden rahoitus.
– Rahoitus on kaiken A ja O. Jos se ei ole kunnossa, ei ole kunnossa myöskään pelastustoimi ja sitä kautta kansalaisten turvallisuus.
Työntekijöistä pidettävä huolta
Mira Leinonen muistuttaa, että hyvinvointialueiden päättäjät voivat vaikuttaa pelastustoimen henkilöstön hyvinvointiin.
– Keskeistä on, että veto- ja pitovoimasta pidetään hyvää huolta. Panostetaan hyvään henkilöstöjohtamiseen ja siihen, että työntekijöillä on turvalliset, terveelliset ja hyvinvoivat olosuhteet.
Tärkeää on myös sopimuspalokuntatoiminnasta huolehtiminen. Osittain sopimuspalokuntien vapaaehtoistoiminnan ansiosta pelastustoimi on Suomessa hyvin kustannustehokasta. Useissa sopimuspalokunnissakin on kuitenkin pulaa vapaaehtoisista.
– Hyvinvointialueet eivät saa jättää niitä yksin rekrytointiasioiden kanssa. He tarvitsevat niihin pelastuslaitosten tukea. Myös sopimuspalokuntalaisten koulutuspolut täytyy olla hyvin mietitty, Leinonen painottaa.
uutiskirje 