Kalevi Sorsa -säätiön toiminnanjohtaja, Lauri Finér. Valtiovarainministeriön laskelmien ympärillä pyörivä kohu ei näytä laantuvan. Yle on kertonut, etteivät VM:n laskelmat yhteisöveron laskun itsensärahoittavuudesta perustu minkäänlaisiin laskelmiin. Avaatko hieman, mistä siinä on kyse.
VM julkaisi 30.4. muistion, jossa esitettiin arvio, että hallituksen kahden prosenttiyksikön yhteisöveronalennus rahoittaa itse itsensä 60-prosenttisesti. Toisin sanoen päätös kasvattaisi verotuloja pidemmällä aikavälillä niin, että verotulojen nousu vastaa vuositasolla 60 prosenttia noin 830 miljoonan euron veronalennuksesta.
Sittemmin lukuisat tutkijat ovat kritisoineet arviota ylioptimistiseksi, ja muistion perusteluja heppoisiksi. Muistion liitteessä esitettiin myös esimerkkilaskelma, joka päätyi tismalleen samaan lukuun, siis 60 prosenttiin. VM oli perustanut esimerkkilaskelmansa saksalaisen Chemnitzin yliopiston taloustieteen professori Sebastian Gechertin sekä hänen kollegansa Philipp Heimbergerin tutkimukseen.
Gechert kävi Ylen pyynnöstä laskelman läpi ja havaitsi, että siinä oli ilmeinen laskuvirhe: VM oli laskenut veronalennuksen itserahoitusasteen vertaamalla bruttokansantuotteen euromääräistä nousua verotulojen laskuun, vaikka bruttokansantuote ei kuvaa verotulojen nousua.
Bruttokansantuotteesta voi kuitenkin johtaa arvion verotulojen noususta kertomalla sen kokonaisveroasteella eli verotulojen suhteella bruttokansantuotteeseen, mikä on Suomessa noin 42 prosenttia. Virheen oikaisun jälkeen laskelman lopputulos on 25 prosenttia eli selvästi VM:n arviota (60 %) alempi. Toisin sanoen VM:n esimerkkilaskelma oli ristiriidassa sen oman arvion kanssa.
Eikä tässä vielä kaikki. VM oli käyttänyt arviossaan Gechertin ja Heimbergerin tutkimuksen keskiarvoa, vaikka heidän keskeinen havaintonsa oli, että aineistossa oli vinouma. Sen oikaisun jälkeen yhteisöveron vaikutus kasvuun ja siten itserahoitusasteeseen on lähempänä nollaa.
Koko VM:n laskelma oli siis ristiriidassa tutkimuksen päähavainnon kanssa. Gechert kuvaili Ylelle olevansa ”hieman ärtynyt” siitä, että VM sovelsi tutkimusta tällä tapaa. Myös monet suomalaiset tutkijat ovat arvioineet, että itserahoitusaste olisi lähempänä nollaa kuin 60 prosenttia.
Onko VM nostanut kättä pystyyn virheen merkiksi?
Erikoiseksi asian tekee se, että VM ei suinkaan myöntänyt virhettä jäätyään siitä kiinni. Ei, vaikka se itse päivitti muistiota 6.5. ja poisti virheellisen laskelman, kun siihen oli jo kiinnitetty huomioita.
Virheen myöntämisen sijaan ministeriön talouspolitiikan koordinaattori Lauri Kajanoja on selitellyt asiaa vuolaasti sosiaalisessa ja perinteisessä mediassa. Hänen mukaansa virheellisellä laskelmalla ”ei ole mitään tekemistä” VM:n arvion kanssa. Ei, vaikka laskelma koskee täysin samaa asiaa ja on ainut kohta muistiossa, jolla voidaan perustella päätyminen juuri 60 prosenttiin.
Epäselväksi on jäänyt, miksi ministeriö on laittanut muistioon laskelman, jolla ei ole mitään tekemistä muistion sisällön kanssa. Epäselvää on sekin, miksi ministeriö on jättänyt tämän tarpeettoman laskelman korjattuna myös sen päivitettyyn versioon.
Vielä hämmentävämmäksi asian tekee se, että VM:n ylin virkamies, kansliapäällikkö Juha Majanen puhui sittemmin Ylen Politiikkaradiossa 15.5. ristiin Kajanojan kanssa. Majasen mukaan esimerkkilaskelma ja sen lopputulos 60 prosenttia kuvaavat nimenomaan itserahoitusastetta. Majasen mielestä laskelma vieläpä tukee VM:n arviota, eikä hän ilmeisesti ollut tietoinen laskuvirheen merkityksestä. Nämä kommentit ovat jo niin irrallaan tosiasioista, että ne kannattanee sivuuttaa tällä huomiolla.
Sen sijaan Kajanojan puheissa on sen verran perää, että ministeriön muistiossa ei tosiaankaan suoraan sanottu, mihin arvio 60 prosentista perustuu. Mitään muuta laskelmaa muistiossa ei kuitenkaan ole, eli arvio ei tosiaan perustu sellaiseen.
Laskelman sijaan muistiossa todetaan, että arvio on ”lähempänä tutkimuskirjallisuuden tarjoaman vaihteluvälin ylä- kuin alareunaa”. Tätä voi tulkita niin, että arvio on vedetty enemmän tai vähemmän hatusta. Menetelmää voi verrata siihen, että tehdään arvio vetämällä kortti sokkona pakasta, mutta ennen sitä poistetaan siitä kaikki kymppiä vähempiarvoiset kortit. Näin varmistetaan, että arvioksi saadaan vähintään kymppi, mutta ehkä jopa kuningas.
Toisaalta on vaikea sanoa, oliko VM:n arvio lähempänä kymppiä vai kuningasta vaiko kenties jokeri, sillä siinä ei ole esitetty vaihteluväliä, josta arvio on poimittu. Majanen puhui Politiikkaradiossa vaihteluvälistä nollan ja sadan välillä, mutta on mahdoton sanoa, mistä hän on luvut keksinyt.
Tutkimuksesta kun löytyy sellaisiakin havaintoja, joissa yhteisöveronalennus on heikentänyt kasvua ja pienentänyt verotuloja. Koko skaalan sijaan asiaa pitäisi kuitenkin tarkastella uudempien ja luotettavampien tutkimusten pohjalta. Niiden perusteella VM:n arvio ampuu reilusti yli.
VM perustelee optimistista arviotaan sillä, että hallitus on tehnyt muitakin kasvuun vaikuttavia toimia, jotka voisivat ikään kuin kertautua, ja lisätä yhteisöveronalennuksen vaikutuksia. Tällaisiksi toimiksi Kajanoja on nimennyt esimerkiksi investointiluvitusten ja sähkön saatavuuden helpottamisen. On epäselvää, mitä kytköstä tällaisilla asioilla voisi olla yhteisöveron kanssa, eivätkä perustelut tietenkään nojaa tutkimukseen.
Tällä viikolla Yle puolestaan kertoi, että VM muutti arviotaan yhteisöveroalennuksen vaikutuksista kuukaudessa. Kun se vielä maaliskuu oli kriittinen, oli sävy huomattavasti positiivisempi huhtikuussa. Miten tällainen mielenmuutos on mahdollinen?
Vastaus tiedetään luonnollisesti varmasti vain VM:n sisällä. Kaikki kuitenkin viittaa siihen, että poliittinen paine on vaikuttanut asiaan.
Hallituspuolueilla on ollut kova hinku alentaa varakkaimpien omistajien verotusta, ja tälle on tarvittu edes jonkinlaiset perustelut julkiseen keskusteluun. Kun niitä ei ole herunut riippumattomilta tutkijoilta, on käännytty VM:n virkamiesten puoleen, sillä suomalaisessa julkisessa keskustelussa heihin on tavattu luottaa.
Toisaalta tämä luottamus on perustunut siihen, että virkamiehet ovat olleet luottamuksen arvoisia. Tätä luottamuspääomaa mielenmuutos ja heppoiset perustelut eittämättä VM:ltä syövät. Sitä tuskin virkamiehet haluavat laittaa peliin ilman jonkinlaista syytä.
Taustalla voi olla yksittäisten ylempien lähempänä poliitikkoja toimivien virkamiesten yksityisajattelua tai lojaalisuutta poliitikoille. Ylempien virkamiesten voi olla helpompi tehdä kompromisseja faktojen suhteen kuin varsinaisten asiantuntijoiden, joille on tärkeä säilyttää uskottavuus omalla erityissektorilla, ja joiden yhteys poliitikkoihin on etäisempi.
Kyse voi olla myös siitä, että suostumalla hallituksen takuumieheksi on voitu torpata vielä epämiellyttävämpiä esityksiä, kuten perintöveron poisto – ruton sijaan on saatu koleraa.
VM:n talouspolitiikan koordinaattori Lauri Kajanoja ei näe muistioiden välillä ristiriitaa. Onko niissä sellainen?
On.
Valtiovarainministeriö on toki itsekin sanonut, että arvioihin liittyy paljon epävarmuutta. Mitä suomalaisesta talouspoliittisesta keskustelusta kertoo se, että täällä halutaan aina tarkka luku jonkin päätöksen tueksi? On kuitenkin selvää, että ne ovat parhaimmillaankin hyvin karkeita arvioita, kuten esimerkiksi työllisyysvaikutusten kohdalla on nähty.
Varmasti niin medialla kuin meillä muilla talouskeskustelijoilla on peiliin katsomisen paikka. Numeroihin liittyy aivan turhaan mystiikkaa. Ja vaikka tuntuisi vaikealta niin pelkkien numeroiden varassa ei voi tehdä valistuneita päätöksiä. Pitää myös hahmottaa, mitä numerot ovat syöneet.
Ensisilmäyksillä monimutkaisilta tuntuvat laskukaavat pystyy kyllä vääntämään rautalangasta vaikkapa lehden lukijoille, kunhan näkee sen vaivan. Tämä on yksi asia, jota teemme osaltamme myös Kalevi Sorsa -säätiössä jatkossa.
VM:n kansliapäällikkö Juha Majanen oli torstaina Ylen Politiikkaradiossa kertomassa ministeriön paperien taustoista. Selvensikö haastattelu tilannetta?
Ei. Se pikemminkin sotki keskustelua ennestään, ja vei pohjaa VM:n aiemmilta selityksiltä. Kuten edellä toin esiin Majasen kommentit olivat ristiriidassa Kajanojan väitteiden kanssa, kun hän sanoi, että ministeriön esimerkkilaskelma kuvaa itserahoitusastetta, vaikka Kajanoja on tämän kiistänyt.
Majasen puheet Politiikkaradiossa olivat ristiriidassa myös hänen omien aiempien kommenttiensa kanssa. Politiikkaradiossa hän väitti, ettei hän olisi alkuvuodesta ottanut kantaa hallituksen nyt toteuttamaan yhteisöveron alennukseen, vaan yleisemmin laajoihin veronkevennyksiin.
Tosiasiassa hän kuitenkin kritisoi Helsingin Sanomissa EK:n väitteitä yhteisöveron alentamisen ja suurituloisten työn verotuksen keventämisen hyödyistä suorin sanoin. Hän muun muassa totesi, ettei Suomen aiempi yhteisöveronalennus ole tuonut kasvua.
Majasen kommenteissa oli muitakin ristiriitaisuuksia. Hän muun muassa vähätteli oman ministeriönsä maaliskuussa tekemää yhteisöveronalennukselle kriittistä muistiota. Majasen mukaan VM:n aiemmista muistiosta löytyy toisenlaisiakin kantoja, ja ettei kyseisessä muistiossa ole niin perusteellista kirjallisuuskatsausta kuin huhtikuun ”tarkentuneessa” muistiossa. Jälkimmäisessä muistiossa VM oli siis muuttanut kantansa asiassa.
Taloustieteen professorit Jarkko Harju ja Roope Uusitalo olivat kuitenkin täysin eri mieltä Majasen kanssa käytyään muistiot läpi. Heidän mukaansa maaliskuun ”laadukas” muistio oli linjassa tutkimuksen kanssa. Sen sijaan uutta hallituksen tueksi asettunutta muistiota he pitivät ”puutteellisena”.
Myöskään Majasen vihjailut, että VM:n kanta maaliskuun muistiossa olisi jotenkin aiemmasta poikkeava, ei pidä paikkaansa. Ministeriö on tehnyt yhteisöverosta muistion muun muassa helmikuussa 2024 niin kutsutelle Matias Marttisen työryhmälle.
Tuolloin VM:n näkemys yhteisöveronalennuksen kasvuvaikutuksista oli yhtä lailla kriittinen: ”Empiirinen tutkimus ei selkeästi tue sitä, että yhteisöverokannan lisäisi merkittävästi investointeja tai lainkaan kasvua.”
Kaiken tämän jälkeen ei voi välttää vertailuja trumpilaiseen viestintästrategiaan, jossa tarkoitus ei ole kertoa totuutta vaan luoda hämmennystä, jonka alle virheet ja kohut lopulta peittyvät. Toivon todella, että Suomeen ei olla tuomassa kehitystä, jossa virkamiehet selittävät mustaa valkoiseksi.
uutiskirje 