Radio Naisten ääni on lähettänyt ohjelmaa vuodesta 2010, ja se on yksi pohjoisafganistanilaisen Badakhšanin maakunnan naisten suosituimmista ja rakastetuimmista radioasemista. Naisten äänen suosio on viime vuosien aikana kasvanut niin, että se lähettää ohjelmia ympäri vuorokauden ja sen kuuntelijoissa on sekä miehiä että naisia.
Uuden hallinnon nousun jälkeen Afganistanissa vuonna 2021 tälle erityisesti naisille omistetulle radioasemalle on kuitenkin asetettu yhä enemmän rajoituksia.
Uuden hallinnon alkuaikoina radioasema suljettiin 23 päiväksi kaupalliseen mainokseen sisältyvän muutaman sekunnin musiikin lähettämisen vuoksi. Monien ponnistelujen, takeiden ja sitoumusten jälkeen kanavan annettiin jälleen toimia.
Radio Naisten äänen ohjelmien tavoitteena on säilyttää ja parantaa tyttöjen ja naisten tiedon tasoa, kun hallitsevan järjestelmän asettamat rajoitukset pyrkivät ajamaan heitä kohti lukutaidottomuutta, pellolle ja kotitöihin.
Sittemmin Radio Naisten ääni on kehittänyt useita uusia ohjelmia, kuten 7.–12.-luokkien tytöille suunnatun Koulu-ohjelman. Siinä toimitetaan opetussuunnitelmamateriaalia tytöille, jotka eivät saa mennä kouluun. Ohjelmaa tekevät ammattitaitoiset opettajat.
Mehrangiz on 16-vuotias tyttö Badakhšanin alueelta. Naiset etsivät Talibanin valtaan nousun tiukentamassa elinpiirissä selviytymiskeinoja kaikkialta, niin myös Mehrangiz.
Mehrangiz kertoo elämästään ja radioaseman käänteentekevästä vaikutuksesta siihen:
”Kun olin 10. luokalla, minulla oli unelmia tulevaisuudesta. Tein töitä ja opiskelin, vaikka se oli päivä päivältä vaikeampaa. Kylässäni ei ole sähköä, joten opiskelin iltaisin kerosiinilampun valossa. Isäni oli ostanut lampun markkinoilta ja hän piti yllä toivoa siitä, että saavuttaisin unelmani.
Eräänä päivänä kuulin, ettemme voi enää mennä kouluun. Olin hiljaa, en pystynyt liikkumaan tai puhumaan. Päivät kuluivat. Ajattelin, että tilanne olisi vain tilapäinen. Yritin opiskella ja toivoin, etten jää jälkeen edistymisessä ja elämässä. Päivä päivältä kaikesta tuli entistä vaikeampaa, ja minusta tuntui, etten kestäisi enempää. Epätoivoni oli niin musertava, että vihassa ja epätoivossa lopulta poltin kaikki oppikirjani.
Muutos parempaan alkoi hyvin pienestä tapahtumasta, jonka vaikutus on ollut erittäin suuri.
Menimme äitini kanssa ostoksille torille, ja pysähdyimme lounaalle vain naisille tarkoitettuun Kedbanu-nimiseen ravintolaan. Ravintolassa soi yksi Badakhšanin suosituimmista radioasemista, Radio Naisten ääni. Ohjelmassa lääkäri puhui masennuksesta. Lääkärin kauniit ja rauhoittavat sanat kiinnittivät huomioni, ja syömiseni hidastui. Äiti jatkoi syömistä. Kun hän katsoi minua, viittasin kuuntelevani radiota, ja myös hän alkoi kuunnella.
Psykoterapia-niminen ohjelma tuki naisia, jotka ovat suljettuina koteihinsa ja joista suuri osa kokee masennuksen ja stressin oireita. Ohjelmaa veti psykoterapeutti, joka antoi naisille ja tytöille neuvontaa ja ohjausta, esitteli erilaisia terveellisiä aktiviteetteja ja tapoja selviytyä elämän haasteista.
Lääkärin puhe oli kiehtovaa ja ohjelman juontajalla oli taito esittää kysymyksiä ikään kuin hän ymmärtäisi lukemattomien tyttöjen kärsimyksen Afganistanissa. Tunsin, että minun oli pakko kuunnella ohjelmaa päivittäin. Ryhdyin radioaseman omistautuneeksi faniksi.
Ohjelmista opin, että voin keskustella ongelmistani lääkärin kanssa myös radiossa. Soitin radiolääkärille, ja muutamien neuvojen jälkeen lääkäri kutsui minut radiostudioon keskustelemaan kasvokkain.
Menin seuraavana päivänä radioasemalle epäröiden mutta innostuneena. Vartija kysyi minulta, minne olin menossa ja mitä tarvitsen. Pienen odotuksen jälkeen nuori nainen avasi oven hymyillen radio Naisten ääneen ja tervehti minua lämpimästi. Kun astuin radioaseman toimitukseen, minusta tuntui, että olin saapunut täysin eri maailmaan.
Näin toimittajanaisten istuvan yhdessä saman katon alla ja tekevän töitä. Jokainen heistä toivotti minut tervetulleeksi hymyillen ja ystävällisesti.
Esittelimme itsemme ja puhuimme kaikesta. On vaikea kuvailla tunteitani. Hetki antoi minulle voimaa kasvaa ja tulla vahvemmaksi.
Samassa tapaamisessa minut esiteltiin samalle lääkärille, jonka kaunis ääni ja sydäntä lämmittävät sanat näyttivät minulle elämän kauniit kasvot. Lääkäri sanoi, että maailma on testi ja että minun pitäisi hyväksyä elämä kaikkine ongelmineen. Luottakaamme Jumalaan.
Lääkäri ehdotti minulle hyödyllisiä tapoja – neuvoi minua menemään joskus ulos, nauttimaan olostani, tapaamaan ystäviä, käyttämään kirkkaita värejä, kuten oranssia, punaista ja keltaista, ja keskittymään onnelliseksi tekeviin asioihin.
Minulla on ollut neljä ilmaista psykoterapiaistuntoa tämän naisen kanssa, ja noin kolmannes ongelmistani on ratkaistu. Kuten tuhannet tämän radion kuuntelijat, minä tarvitsen paljon lisää istuntoja ja haluan saada hoitoa voidakseni paremmin. Ehkä tästä syystä Radio Naisten ääni suunnittelee suuren psykoterapiakeskuksen perustamista Badakhšaniin auttamaan haavoittuvia naisia ja tyttöjä.
Elämä on hymyillyt minulle. Radio Naisten äänen virkailijat tarjosivat minulle ystävällisesti työtä asemallaan, jossa olen työskennellyt kolme viime kuukautta. Minulla on ollut ilo työskennellä upeiden ja ystävällisten naisten kanssa. Siitä päivästä lähtien henkinen tilani on parantunut. Nyt näen elämän kauniina ja huomaan kaikki elämän värit.
Olen saanut täällä arvokkaita elämänoppeja – oppitunteja haasteiden voittamisesta ja muiden auttamisesta. Radio Naisten ääni palvelee kaikkia, mutta siitä on tullut minulle elämänyliopisto, joka opettaa minua elämään paremmin.
Vaikea uskoa, että tässä kaoottisessa maailmassa, jossa jokainen etsii ratkaisua omaan ongelmaansa eikä kenelläkään tunnu olevan aikaa muille, radioasema tarjoaa minulle ulospääsyn.”
Artikkelin on tuottanut Learning Together -verkosto. Verkoston suomalaiset naistoimittajat ovat kouluttaneet afgaaninaistoimittajia vapaaehtoistyönä vuodesta 2009. Blogien kirjoittajat ovat Afganistanissa asuvia, Suomen tuella koulutettuja naistoimittajia, joiden henkilöllisyys salataan turvallisuussyistä, samoin haastateltavien oikeat nimet.
lehti 