Sosiaali- ja terveysalan ammattijärjestö Tehy vaatii vanhustenhoitoon valtakunnallisesti yhtenäistä linjaa. Järjestön mukaan päätöksentekoa ohjaavat liikaa muun muassa taloudelliset intressit.
– Keskustelu vanhusten hoidosta päätyy niin kuntapäättäjillä kuin vastuuministeriöillä rakenteisiin ja tapaan tuottaa palveluja. Käytäntöjen parantamista ei ole näkyvissä, Tehyn vt. kehittämisyksikön johtaja Marja-Kaarina Koskinen toteaa.
Koskinen ei usko, että vanhusten hoidossa päästään eteenpäin ilman yhtenäistä linjaa. Julkisuudessa esiintyneiden ongelmien keskeinen syy on hänen mukaansa puutteellinen yhteistyö sekä eri toimijoiden ristiriitaiset tavoitteet.
– Vanhustenhoidosta puuttuu kokonaisvastuu. Aikaa on käytetty kohtuuttomasti taloudellisten porsaanreikien hakemiseen, Koskinen sanoo.
Tiedotus takkuaa
Tehyn mukaan ikääntyvien ja heidän omaistensa olisi tärkeää tietää mihin suuntaan vanhusten hoitoa ollaan ohjaamassa. Tällä hetkellä viestintä on Koskisen mielestä epäselvää.
– On ehdotettu esimerkiksi lisäeläkettä, painopistettä ollaan siirtämässä laitoshoidosta palveluasumiseen kertomatta kuka lystin maksaa – käyttäjä vai yhteiskunta.
Tehyn asiamies Tuulariitta Ruontimo pitää ongelmana, että vanhuksista puhutaan yhtenä massana. Hänen mukaansa vanhusten ongelmat eivät ratkea vain organisaatiota muuttamalla.
– Palveluasumista pidetään ratkaisuna kaikkeen, ihan kuin kaikki tietyn iän saavuttaneet olisivat samanlaisia. Toki mahdollisimman pitkään pitää pystyä olemaan kotona ja saada sinne kaikki mahdolliset palvelut, mutta joskus myös muut ratkaisut voivat olla parempia.
Ruontimon mukaan vallalla on huutoäänestys. Hoitoa saavat ne, jotka vaativat.
– Useimmat vanhukset eivät osaa vaatia, vaan he ovat oppineet alistumaan asioihin. Valitettavasti kaikilla ei ole omaisia tai lapsia vaatimassa.
Uudet ammatit eivät ole ratkaisu”
Vanhusten hoitoon tuo Ruontimon mukaan ongelmia myös se, ettei työtä arvosteta tarpeeksi.
– Kun koko ammattitaidon tarvetta vähätellään, sillä on yllättävän suuri merkitys tulokseen.
Jo 10 000 sairaanhoitajaa ja 30 000 lähihoitajaa on vaihtanut alaa. Tehyn mukaan alan vetovoimaisuutta ei lisää se, että keksitään uusia ammatteja, joista kehittyy uusia naisvaltaisia matalapalkkaryhmiä.
– Jos työnantajat pelkäävät, että alalle ei ole tulossa tarpeeksi työntekijöitä, heidän pitäisi katsoa peiliin ja miettiä, miksi ala ei ole tarpeeksi vetovoimainen, Marja-Kaarina Koskinen toteaa.
Tehyn mielestä hoiva-avustajat ovat uhka potilaiden turvallisuudelle.
– Heidän soveltuvuuttaan ei testata mitenkään. Työantajat ottavat ison vastuun palkatessaan ihmisen, jolla ei ole varsinaista sosiaali- ja terveysalan koulutusta.
uutiskirje 
