Uusi terveydenhuoltolaki vahvistaa asiakkaan oikeutta määrittää omia palvelujaan. Tämä kuvaa muutosta, joka on tapahtumassa universaaleille julkisille palveluille perustuneessa suomalaisessa hyvinvointimallissa.
Suomessa veroperusteinen järjestelmä on suosinut julkisia palveluja. Suomalainen järjestelmä on myös pohjautunut vahvasti kuntarajoihin. Terveydenhuoltolaki on yksi osoitus siitä, että Suomessa on eräiden muiden maiden käytännön tavoin alettu korostaa asiakkaan valinnan oikeutta ja itsemääräämisoikeutta.
Perustuslaissa on kuitenkin säädetty terveys- ja sosiaalipalvelujen järjestäminen kunnan tehtäväksi. Suomalainen järjestelmä eroaa jatkossakin muissa maissa sovellettavasta vakuutusperusteisesta järjestelmästä.
Ei käy kaikille
Palvelusetelit on konkreettinen osoitus vakuutusperusteisen järjestelmän ideologian murtautumisesta Suomeen. Palveluseteliä maahan tuovat eivät kuitenkaan katso, että palvelujen tuotteistaminen merkitsisi luopumista universaalisuus-periaatteesta.
Palvelusetelin käyttöönottoa kritisoidaan muun maussa siitä, että se saattaa johtaa kahden luukun järjestelmään. Professori Sari Rissanen Itä-Suomen yliopistosta katsoo, että pystyy käyttämään itsenäisesti palveluseteleitä, mutta eniten apua tarvitsevat ja toimintakyvyltään heikoimmat tarvitsevat ohjausta palveluja saadakseen. Rissanen ottaa kantaa seteliin Sosiaalitieto-lehdessä (3/2011).
Palveluseteli on Rissasen mielestä hyvä vaihtoehto tilanteessa, jossa paikkakunnalla on erilaisia palveluntuottajia, joista pystyy valitsemaan aidosti, jos on aikaa harkita ja saa tukea esimerkiksi omaisilta tai kunnan taholta.
Kunta heikon paras turva
Rissasen mukaan palvelusetelijärjestelmässä on suurin riski on yksin asuvilla, joilla ei juuri ole sosiaalisia kontakteja.
Tällaiset henkilöt tarvitsevat joka tapauksessa kunnan ohjausta palveluissaan, joten heille olisi parempi, että he saisivat palvelut suoraan kunnalta.
Sosiaali- ja terveysalan palveluissa kahden luukun järjestelmään syntymiseen vaikuttaa myös se, miten kunnat linjaavat palveluseteleiden maksupolitiikan.
Rissanen toteaa asiakkaan suuren omavastuuosuuden rajaavan pienituloisimpien mahdollisuuksia käyttää palveluseteleitä.
– Riski on sekin, että asiakas valitsee halvimman palveluntuottajan eikä hänelle parhaiten sopivaa.
Rissanen kysyy myös, onko henkilöllä, jolla on ongelmia omassa elämänhallinnassaan, voimavaroja etsiä parasta palvelua.
uutiskirje 
