Jussi Virkkunen: Toivo, palasit töihin ja sen kunniaksi Yle julkaisi tammikuun kannatusmittauksen. Mikä on päähavaintosi siitä?
Toivo Haimi: Kiitos Jussi, mukava olla taas täällä!
Ensinnäkin perussuomalaisten kannatuksen kanssa kävi juuri niin kuin uumoilin: silmienvääntelykohu ei kääntänyt puolueen kannatusta laskuun, vaan päinvastoin. Puolueen kannatus jopa kohentui hieman edellisestä mittauksesta.
Mitä tästä voidaan päätellä? Ilveily, pilkka ja naaman väänteleminen on juuri sellaista käytöstä, mitä perussuomalaisilta odotetaan. Sellaisella saa aikaan pöyristymistä, millä taas pääsee muistuttamaan kannattajia siitä, millä puolella loputonta somevääntöä perussuomalaiset seisoo. Uuvuttavaa ja pitkästyttäväähän tämä on, mutta näköjään poliittisesti palkitsevaa.
Entäpä sinä Jussi? Mihin sinun päätoimittajan haukankatseesi kiinnittyi?
JV: Luonnollisesti vasemmistoon – vasemmistoliiton kannatus on nyt mukavasti yli kymmenen prosentin. Ylen jutussa todetaan, että kannattajia tulee nyt demareista. Se kertoo hyvin, että demarien vasen laita on auki.
Vasemmistoliitto on tällä hetkellä ainoa vaihtoehto, jos vastustaa velkajarrua. Vasemmistoliiton linja talouspolitiikassa on selkeästi erilainen muista. Tietenkin valtapelissä siinä on ongelmansa.
Joka tapauksessa vasemmistoliiton kannatus on nyt yli kolme prosenttiyksikköä korkeammalla kuin viime eduskuntavaalien tulos. Toki on hyvä tunnustaa, että tällaisessa poliittisessa tilanteessa kannatuksen pitääkin oppositiossa nousta.
Mutta ennen kuin aletaan jakaa kansanedustajien paikkoja, pitää kannatusmittauksen myös toteutua ja mielellään tasaisesti eri puolella maata.
TH: Kyllä vain. Gallupit eivät myöskään äänestä. Muistetaan toki edellisten eduskuntavaalien karvas pettymys: vielä maaliskuussa 2023 vasemmistoliiton gallup-kannatus oli 8,7 prosenttia. Vaalipäivänä lukema taulussa oli 7,1 prosenttia. Ja pidetään toki sekin mielessä, että eduskuntavaaleihin on vielä yli vuosi aikaa.
Vasemmistoliiton kannatus on kuitenkin noussut tasaiseen tahtiin edellisistä vaaleista. Vihreillä kannatuksen kehitys on ollut tahmeampaa: vaaleissa 2023 kannatus oli 7,0 prosenttia, uusimmassa gallupissa 8,4 prosenttia. Miksi vasemmistoliitto porskuttaa, mutta vihreillä ei kone ole lähtenyt käyntiin?
JV: Kun keskustelu pyörii taloudessa ja sosiaali- ja terveysasioissa, ei vihreillä ole siihen paljon annettavaa. Silloin puolue ajautuu ulkokehälle.
Pakko vielä sanoa, että vasemmistolaisten kannattaa kiinnittää huomiota kokoomuksen ja etenkin perussuomalaisten kannatukseen. Hallitus on epäonnistumassa kaikissa tavoitteissaan, mutta kannatus on silti ainakin kohtalaista. Persuille 15 prosentin tulos olisi aika hyvä, kun miettii hallituksen työnäytteitä.
TH: Tästä tulikin mieleeni: Juha Sipilän (kesk) porvarihallituksen ääneenlausuttuna ohjenuorana oli kuuluisasti ”tulos tai ulos”. No, Orpon ja Purran hallituksella ei tuloksia juuri ole, mutta äänestäjien tuki oikeistopuolueille ei näytä juuri horjuvan.
Ehkä tämä kertoo laajemmasta ilmiöstä ja politiikan muutoksesta: tärkeintä ovat vibat, ei politiikan sisältö itsessään. Silloin politiikka voi näyttäytyä peliltä, jossa on tärkeämpää valita puolensa kuin saada konkreettisia muutoksia aikaan yhteiskunnassa. Olenko turhan kyyninen analyysissäni, Jussi?
JV: Et lainkaan, eikö tälle ole hieno tieteellinen termi affektiivinen polarisaatio. Tärkeintä on vastustaa toista puolta. Tällainen on eduskuntavaalitutkimuksen mukaan hieman lisääntynyt, ja etenkin perussuomalaisille se on tärkeää. Toki ilmiö näkyy myös vasemmistoliiton kannattajissa.
Orpo ja Purra toki puolustautuvat sillä, että Suomi kärsii erityisen pahasti kansainvälisen politiikan kiemuroista. Se on sitten hyvä kysymys, miksi monessa muussa EU:n itäisessä jäsenmaassa tilanne ei ole yhtä paha.
Joka tapauksessa blokkipolitiikka on tullut tänne.
lehti 