Ympäristöpoliitikko täyttää 60
Vasemmistoliiton kansanedustaja Pentti Tiusanen on tehokkaan miehen maineessa. Tarinan mukaan hän pystyy yhtä aikaa ajamaan autoa, syömään hampurilaista, puhumaan puhelimessa ja lukemaan iltapäivälehteä.
Tiusanen hymähtää.
– No, olen aina tehnyt aika paljon töitä, lääkärinäkin keskimääräistä enemmän.
Tiusanen täyttää tänään 60 vuotta ja juhlii syntymäpäiväänsä huomenna kotikaupungissaan Kotkassa tehokkaasti. Yhdellä torilla hän tarjoaa keittoa, toisella kahvit. Sitten on vuorossa vastaanotto.
Nuorissa on toivo
Kun Tiusanen nousi eduskuntaan vuonna 1995, ei Kymen vaalipiiristä ollut pariin vaalikauteen saatu Vasemmistoliiton edeltäjän SKDL:n edustajaa eduskuntaan. Viime vuosinakaan Tiusasella ei ole ollut sparraajaa.
Tiusanen näkee itsensä ehdokkaana myös vuoden 2011 eduskuntavaaleissa. Paitsi, jos hän tulee valituksi europarlamenttiin kesäkuussa.
– Sitten se ei olisi mahdollista, hän toteaa. Politiikassa hän kuitenkin aikoo jatkaa.
– Mutta uuden sukupolven esiinnousu on biologinenkin välttämättömyys.
Vasemmistoliiton kannatuksen madaltuminen huolestuttaa Tiusasta lyhyellä, muttei pitkällä tähtäimellä. Hän puhuu paljon Vasemmistonuorista.
– Se porukka ottaa tosissaan ilmastonmuutoksen haasteet, kun vanhempi väki vain katsoo, miten sen voisi ottaa huomioon soveltuvin osin niin, ettei se haittaa elämää.
Eduskunnan ympäristövaliokunnan pitkäaikainen puheenjohtaja ja nykyinen varapuheenjohtaja arvostaa näiden nuorten elämäntapaa.
– Heillä asiaan liittyvät henkilökohtaiset valinnat ja kulutustavat. He ovat kasvissyöjiä ja elävät paljon pienemmällä hiilidioksidirepulla, hän arvioi.
– Ilmastonmuutoksen ratkaiseminen on ehdottomasti suurin haasteemme. Talouslamoja tulee ja menee, mutta ilmastokriisi pysyy.
Koulun kerhosta vaikuttajaksi
Tiusanen muistelee omaa nuoruuttaan ja kiittää heräämisestään opettajaansa Juhani Saarista, joka piti Kotkan yhteislyseossa yhteiskunnallista kerhoa.
– Keskustelut olivat hyvin yhteiskunnallisia, totta kai, 60-luvun lopulla. Olimme dynaamisia ja optimistisia nuoria.
Perustettiin Kotkan Opiskelevan Nuorison Yhteiskunnallinen Seura. Siihen aikaan oltiin sitoutumattomia, poliisin poika Tiusanen muiden tavoin. Konus päätyi kuitenkin demareiden tiloihin työväentalolle.
– Liityin jopa SDP:n jäseneksi, mutta demarit olivat kauhean vanhoillisia ja katsoivat meitä pitkään, kun olimme niin radikaaleja, Tiusanen naureskelee.
Oli imperialismin ja kapitalismin vastaisuutta, oli Vietnamin sodan vastaista julistetta ja tutkimusta Työväen säästöpankin omistuksista.
– Meidän annettiin ymmärtää, että voisimme jättää puolueen. Lähenimme henkisesti vasemmistoa, mutta minäkin liityin SKP:hen vasta opiskeluaikoina.
Kansalaisaktivismia
Tiusanen opiskeli tovin Helsingin yliopistossa valtiotieteitä, kunnes huomasi lehdessä ilmoituksen stipendeistä opintoihin DDR:ssä. Siellä hän toteutti varhaisen haaveensa ja valmistui lääkäriksi.
Kotkaan palattuaan hän päätyi kunnallispolitiikkaan, mutta suora kansalaistoiminta on se, mistä hän on ammentanut sisällön tekemiselleen. Ja myöhemmin vankan kannatuksen niin Kotkan kunnallispolitiikassa kuin eduskuntavaaleissa.
– 80-luku oli minulle kansalaisaktivismin aikaa, Tiusanen sanoo.
Hän oli perustamassa Kotkaan Ympäristöseuraa, joka ensitöikseen pelasti Kotkan vanhan paloaseman purkamiselta.
– Siellä se on vieläkin Kirkkokadulla.
Paloasemaa seurasivat Kymijoen kosket, jättihiilivoimalan vastustus, liike puhtaan veden puolesta ja vielä Karhulan sairaalan säilyttäminen aktiivitoiminnassa. Sen puolesta kerättiin 23 000 nimeä adressiin 56 000 asukkaan kaupungissa.
– Mutta valtuusto päätti sen alasajosta kahden äänen enemmistöllä, Tiusanen pahoittelee.
Syntymäpäivälahjojen sijaan Tiusanen toivoo lahjoituksia Ympäristöseuralle, jonka tilinumero on 80001701396658.
Monk ja linnut
Kirurgi Pentti Tiusanen katseli pienenä poikana kotinsa ikkunasta sairaalan synnytyssalin ikkunaa.
– Siellä paloivat ultraviolettivalot yötä päivää. Uskon, että siltä ajalta on peräisin haluni alkaa lääkäriksi.
Koulussa Tiusanen oli huippuoppilas – tosin ei aina.
– Oppikoulun ensimmäisellä jäin luokalleni. Olin aika villi. Vanhemmat lähettivät minut toiselle luokalle Helsinkiin tätini luo. Olinkin sitten luokan paras ja parhaiden joukossa aina sen jälkeen.
Myös opiskellessaan lääkäriksi DDR:ssä Tiusanen päätyi kurssinsa priimukseksi.
– Kerran sain 11 kertaa peräkkäin ykkösen eli parhaan arvosanan. Sitten tuli kakkonen. Masennuin täysin enkä kehdannut nenääni näyttää. Niin sairaaksi voi kunnianhimo mennä.
Tiusanen korostaa levon merkitystä.
– Päivä- ja viikkojärjestyksessä pitää olla riittävästi aikaa unelle, jotta pääsee stressittömään olotilaan.
Täytyy olla myös paikka, jossa voi rentoutua.
– Kotona voi veltostua hetkeksi ja lösähtää sohvalle katsomaan Monkia telkkarista.
Myös lintubongaus rentouttaa.
– Se on valtavan kivaa. On mielenkiintoista pystyä erottamaan, mikä on mikin lintu.
– Koulupoikana ihmettelin, miksi kaveri näkee linnut paljon paremmin. Olisin tarvinnut silmälasit. (KU)
uutiskirje 