SAK.n puheenjohtajana vuosina 1981-1990 toiminut Pertti Viinanen (sd.) joutui eroamaan puheenjohtajuudesta kesken kauden dramaattisissa olosuhteissa.
Viinanen on kirjoittanut muistelmateoksen Luottamusmies, jossa hän kertoo käsityksensä tapahtuneesta. Hänen mukaansa kaikki alkoi vuoden 1989 lopulla neuvotellusta tulopoliittisesta kokonaisratkaisusta, jonka SAK:n hallitus ensin hyväksyi, mutta liittojen soveltamisneuvottelujen jälkeen sen hylkäsi. SAK.n valtuusto teki 28.12.1989 vastaavan päätöksen.
Viinanen koki tilanteen niin, että hän ei nauti jäsenliittojen luottamusta. Hän kehottikin SAK:n valtuuston jäseniä varautumaan seuraavassa kokouksessaan uuden puheenjohtajan valintaan. Tupo kuitenkin syntyi tammikuun puolivälissä. Tämä ei kuitenkaan Viinasta auttanut. Paperiliiton sosialidemokraattinen puheenjohtaja Antero Mäki ”piti tapanaan lähes aina tavatessaan kysyä, että koska jätän eropaperini SAK:sta”.
Huhtikuussa Viinanen pyysi sitten virallisesti eroa. Uudeksi puheenjohtajaksi valittiin Lauri Ihalainen (sd.) 16.11.1990.
”Olet SAK:n huonoin puheenjohtaja”
Viinasen kotiliitto oli Paperiliitto ja hän koki raskaana Paperiliiton taholta saamansa arvostelun.
– Olet huonoin ja saamattomin puheenjohtaja, joka SAK:ssa on milloinkaan ollut. Et ole koskaan tehnyt mitään paperimiesten hyväksi, olivat Antero Mäen terveiset.
Viinanen kokee itsensä muutoinkin väärin kohdelluksi. Hän syyttää ”huuruisia toimittajia” syntymäpäiviensä lahjalistan tai talonrakennushankkeensa tarkoitushakuisesta käsittelystä.
Uuden työpaikan hankkiminenkaan ei ollut helppoa. ”Kaikki aikaisemmat poliittisen kentän välipuheet tulevasta työpaikastani osoittautuivat katteettomiksi”: Tällä hän viittaa Kymen läänin maaherran virkaa, joka annettiin kokoomukselle. Viinaselle järjestyi lopulta räätälöity pesti Eläketiedotustoimisto ry:n toimitusjohtajana.
Hiitolan evakkoja
Pertti Viinasen omakustanteena tekemä muistelmateos käsittelee laajasti hänen nuoruuttaan ja luottamusmiesaikaansa ennen SAK:ta. Tämä onkin luonnollista, sillä kirjahanke oli aluksi suunnattu vain vaimolle ja lapsille. Tähän luokkaan kuuluu myös monien sairauksien käsittely.
Viinanen sanoo päätyneensä kirjan julkistamiseen, koska se on kertoo ajasta, jolloin tavallinen duunarikin saattoi nousta merkittäviin yhteiskunnallisiin tehtäviin.
Viinasen juuret ovat rajantakaisessa Hiitolassa ja evakkomatkan jälkeen kotiseuduksi muodostui Imatra. Varsinaisen työuransa hän teki Enso-Gutzeitin Kaukopään tehtaalla.
Viinanen luonnehtii itseään pitkän linjan luottamusmieheksi. Mikäli hänet valittiin tehtäviin, jotka olivat hänelle liikaa, niin Viinasen mukaan ”se oli valitsijoiden vika”. Hän kertoo pyrkineensä aina tekemään parhaansa. Omiensa pettämäksi hän silti kokee joutuneensa.
lehti 