Vuonna 2006 toteutettu työmarkkinatukiuudistus velvoitti työ- ja elinkeinotoimistot tarjoamaan 500 päivää työmarkkinatukea saaneelle työttömälle aktiivitoimia. Työmarkkinatuki lakkasi, jos työtön ei ottanut tarjottua työtä tai koulutusta vastaan.
Työministeriön julkistama seurantatutkimus osoittaa, että pelkkä lisääntynyt aktivoinnin uhka ei edistänyt työttömien työllistymistä avoimille työmarkkinoille.
Avoimilla työmarkkinoilla on pitkän aikaa työttömänä olleella seinä vastassa.
Tämä selittyy sillä, että pitkäaikaistyöttömyyteen liittyy monesti muitakin ongelmia kuin itse työttömyys.
Työllistymisen esteenä ovat usein pysyvinä ilmiöinä esimerkiksi sairaudet tai ylivelkaantuminen. Tällaisia esteitä ei poisteta pelotteiden avulla. Kovemmat sanktiot eivät tutkijoiden mukaan pure tämäntyyppisiin väestöryhmiin.
Aktivoinnin uhka ei toimi pelotteena niille, jotka ovat jo täysin syrjäytyneet työelämästä.
Tutkijat suosittavat sanktioiden ja uhkailujen sijaan toisenlaisia väliintulon muotoja, kuten resurssien lisäämistä ohjaamiseen, tukemiseen ja kuntoutukseen.
Seinä on vastassa myös kuntouttavaan työtoimintaan osallistuvilla pitkäaikaistyöttömillä. Palkkatuettu työ on monille ainoa mahdollisuus työllistyä, mutta sen loputtua alkaa uusi työttömyys.
Monella pitkäaikaistyöttömällä ei ole muuta vaihtoehtoa. Tutkijoiden mielestä onkin aiheellista kysyä, onko pelote työmarkkinatuen menettämisestä tehokas, jos kohderyhmänä ovat sellaiset henkilöt, joille on aivan sama mistä tukiraha tulee ja joille työttömyys on olemassa olevista ongelmista pienin.
Työllistymismahdollisuuksien parantamiseksi tarvitaan tutkijoiden mukaan pääsääntöisesti muunlaisia keinoja. Sanktioiden lisääminen aiheuttaa ihmisissä vain ahdistusta ja masennusta sekä myös aitoa vihaa päättäjiä ja viranomaisia kohtaan.
Kari Hämäläinen, Juha Tuomala ja Minna Ylikännö: Työmarkkinatuen aktivoinnin vaikutukset. Työ- ja elinkeinoministeriön tutkimuksia 2009.
uutiskirje 