– Lapset ja nuoret voivat huonosti, on psyykkisiä ongelmia, väkivallankäyttöä ja muuta. Minulle tuli sellainen olo, että nyt voisi olla ajankohtaisempaa kuin koskaan aikaisemmin kirjoittaa Steinerkoulun näkökulmasta ja ottaa kantaa, valottaa Steiner-kasvatuksen liiton puheenjohtaja Jarno Paalasmaa kirjan Omassa rytmissä syntyä.
Valtavasti
ennakkoluuloja
– Hain tunnetaitoihin ja sydämen sivistykseen konkreettisia näkökulmia. Osasyy kirjoittamiseen löytyy omasta Steinerkoulu-taustastani. Olen käynyt Steinerkoulun ensimmäisestä luokasta ylioppilaaksi ja sitten opiskellut Steinerkoulun opettajaksi. Nyt olen ollut reilut kymmenen vuotta opettajana. Oikeastaan vain steinerkoululaisen vanhemman rooli puuttuu, ja sekin on ihan lähitulevaisuutta.
Paalasmaan Omassa rytmissä (ps-kustannus 2009) -kirja yrittää vastata sekä yleisempiin, että vähän harvinaisempiin ennakkoluuloihin, joita Steinerkouluihin liitetään.
– Olen kerännyt erilaisia käsityksiä vuodesta1978 alkaen, kun minut laitettiin Tampereen Steinerkoulun esiluokalle. Silloin törmäsin aikuisten kysymyksiin ja ihan aitoon kiinnostukseenkin. Olen tavannut näitä ennakkoluuloja elävässä elämässä, kirjallisuudessa ja internetissä erilaisilla keskustelupalstoilla. Taitaa olla yleisestikin niin, että kaikki erilaisuus herättää ennakkoluuloisia käsityksiä, Paalasmaa toteaa.
– Halusin yrittää vastata niihin asiallisesti, koska on paljon sellaisia käsityksiä, jotka ovat tuntuneet vierailta omiin kokemuksiin verraten.
Kirjassaan Paalasmaa vastaa miltei kolmeenkymmeneen erilaiseen ennakkoluuloon.
Vapauden
filosofiaa
Kirjassa käsitelty vapauden filosofia on Rudolf Steinerin (1861-1925) ajatuksista parhaiten säilyttänyt aikaansa. Siihen tiivistyy koko Steinerkoulun tärkein tavoite – kasvattaa itsenäisiä, vapaita, omaan ajatteluun kykeneviä luovia ihmisiä, jotka ottavat huomioon myös muut ihmiset.
– Steinerin eettisen individualismin teoria on, että ihminen on vapaa, kun hän toteuttaa itsenäisiä ja yksilöllisiä eettisiä oivalluksiaan. Vapauden filosofiassa hahmottuu koko Steinerkoulun tietoteoria ja käsitys eettisyydestä. Otetaan huomioon muut ja ymmärretään oman toiminnan syyt ja seuraukset. Vapaa ihminen luo itse oman maailmankuvansa ja päämääränsä.
Steinerpedagogiikkaan liittyy ikäkausipsykologinen ajattelu. Opetuksen ja kasvatuksen pitää muuttua, kun lapsi muuttuu. Lapsella on vapaus olla lapsi ja hänellä on oikeus toteuttaa omaa luovuuttaan.
– Steinerkoulu ei tarkoita vapaata kasvatusta, vapaus ei ole menetelmä vaan päämäärä. Kyse on vapauteen kasvattamisesta, kyseessä on idealistinen ajatus vapaudesta. Perusopetusvaiheessa oppilas tarvitsee aikuisen ja luontaisen auktoriteetin lähelleen. Tämä on aika paradoksaalinen ajatuksena, mutta rajoittamalla oppilaan vapautta kasvatetaan häntä kohti vapauden arvostusta, Paalasmaa sanoo.
Integroitua
opetusta
Jarno Paalasmaa uskoo Steinerkoulun vahvistuvan tulevaisuudessa niin sisäisesti kuin ulkoisestikin.
– Todennäköisesti tämä tulee kuitenkin aina olemaan sellainen marginaalinen ilmiö tai vaihtoehto.
Pehmeille arvoille herääminen voi kuitenkin hyvinkin nostaa Steinerkoulujen asemaa, ja tehdä niistä nykyistä vahvemman (koulu)vaihtoehdon ja peruskoulujärjestelmän rikastuttajan. Henkisten ja sosiaalisten arvojen vahvistuminen ja kilpailun, suorittamisen sekä tehokkuus- ja välineellisen ajattelun väheneminen tuovat ihmiset lähemmäksi Steinerkoulujen painottamaa humanistista inhimillisyys käsitettä.
Suomessa Steinerkoulut on integroitu hyvin osaksi koululainsäädäntöä ja peruskoulu järjestelmää. Käytössä on sama koululainsäädäntö ja samat opetussuunnitelman perusteet.
– Opetushallitus uusii opetussuunnitelman perusteet käsittääkseni keskimäärin kymmenen vuoden välein. Edelliset vuoden 2004 perusteet olivat ehkä tarpeettoman yksityiskohtaiset ja tarkat. Kaksi ja puolisataa sivua tiukkaa asiaa, mitä pitää opettaa milläkin luokalla. Siinä huolehditaan tiedosta ja oppimäärästä paljon. Steinerkoulussa taas katsotaan, että opettamisen ohella oleellista on kasvattaminen, sosiaaliset taidot, yhteiset projektit ja tekemällä oppiminen.
– Tämä tietysti vaatii meiltä enemmän, mutta toisaalta opetusmenetelmien suhteen ollaan vapaita, oli koulumuoto mikä vaan. Menetelmiä pyritään kehittämään niin, että ne ovat taiteellisia ja toiminnallisia ja elämyksellisiä.
– Itse en ole opetussuunnitelmaa pitänyt ongelmana, päinvastoin pidän sitä vahvuutena ja rikkautena, että ollaan näin hyvin osa suomalaista peruskoulujärjestelmää. Se tuo meille taloudelliset resurssit. Vanhempien näkökulmastakin se on hyvä, koska jos yhteiskunnan taloudellinen tuki puuttuisi, se tekisi Steinerkouluista eliittikouluja. Nyt tämä on selkeästi kasvatuksellinen vaihtoehto niille vanhemmille, jotka sitä haluavat.
Jarno Paalasmaa on toiminut Steinerkoulussa luokanopettajana, mutta on nykyisin historian ja yhteiskuntaopin opettaja, lisäksi hän toimii aikuiskouluttajana Snellman-korkeakoulussa.
lehti 