SAK:n Kaija Kallinen tyrmistyi keskustelun tasosta
SAK:n apulaisjohtaja Kaija Kallinen tyrmää väitteet, että hallituksen ja työmarkkinajärjestöjen keskiviikkona allekirjoittama sopimus antaisi hallitukselle mahdollisuudet nostaa vanhuuseläkkeen yleistä ikärajaa.
Kallisen mukaan parissa sanotaan täysin selvästi, että hallitus peruuttaa päätöksensä yleisen eläkeiän nostamisesta 65 vuoteen.
Kallista kuitenkin ihmetyttää se, että paperissa pyörä keksitään uudelleen. Hänen mukaansa kaikki esille tulleet tavoitteet on käyty läpi jo vuoden 2005 eläkereformin valmistelussa.
– Eläkekeskustelun yhteydessä on tullut selvästi ilmi, että hyvin monet poliittiset toimijat eivät tunne vuoden 2005 eläkereformin sisältöä ja tavoitteita sekä reformin lähtökohtia.
Kallinen muistuttaa, että laissa oleva vanhuuseläkeikä on aivan eri asia kuin todellinen keskimääräinen eläkkeellesiirtymisikä.
Hän muistuttaa, että viimeisen 5 – 10 vuoden aikana keskimääräinen eläkkeellesiirtymisikä on pikkuhiljaa noussut.
– Kun tilastoista putsataan ihmiset, jotka ovat hyvin nuorena joutuneet työkyvyttömiksi, todellinen eläkkeellesiirtymisikä on jo yli 61 vuotta.
Lipposen
hallituksella
samat linjat
Kallinen sanoo, että hallituksen ja järjestöjen ratkaisussa toistettiin sama tavoite, joka yhteiskunnassa hyväksyttiin laajasti jo 1990-luvun loppupuolella.
– Paavo Lipposen toisen hallituksen ohjelmaan kirjattiin tavoite keskimääräisen eläkkeensiirtymisiän nostamisesta 2-3 vuodella vuosiin 2020-2030 mennessä. Myös työmarkkinajärjestöt hyväksyivät tämän tavoitteen.
Keinoista painotettiin jo tuolloin työntekijän terveydestä huolehtimista, ammattitaidon päivittämistä ja työn joustamista iän mukaan.
– Hallitusohjelman kirjauksen jälkeen ryhdyttiin valmistelemaan suurta eläkereformia. Tuolloin oli jo tiedossa elinikäodotteen nousu ja työelämässä tapahtuneet muutokset. Nyt työmarkkinajärjestöjen ja hallituksen sopimuksessa toistettiin se sama tavoite, joka on meillä ollut kirkkaana jo vuosia.
Vuoden 2005
reformi
on tehonnut
Vuosien valmistelun jälkeen suuri eläkereformi toteutettiin vuonna 2005. Siinä muun muassa vanhuuseläkeikäraja määriteltiin joustavaksi. Eläkkeelle pääsi 63 vuotiaana, mutta mahdollista oli tehdä työtä 67 vuoteen saakka. Pidempää työuraa palkittiin eläkkeen suuremmalla karttumalla.
– Eläkeuudistuksen jälkeinen kehitys ikääntyvien ihmisten työllisyysasteessa on ollut positiivinen. Suurin syy on tietenkin aina nykytaantumaan asti vallinnut suotuisa taloudellinen kasvu. Osansa on myös erilaisilla työelämän kehittämisohjelmilla, jotka tosin valitettavasti eivät ole saavuttaneet kaikkia työpaikkoja.
Reformiin liitettiin myös elinaikakertoimen käyttöönotto.
– Ihmettelen, että tämän eläkeuudistuksen sisältöä ei ole tunnettu. Ei se mitään. Kerrataan vain kaikki tekijät, mitä olemassa on ja joita on jo yritetty käyttää. Kertaushan on opintojen äiti, sanoo Kaija Kallinen.
lehti 