– Kai me sitten ollaan vassarifirma…
Maineikkaan suomalaisen tekstiilialan yrityksen liiketoimintajohtaja Jukka Kurttila hätkähdytti taannoin tunnustuksellaan Tiktok-videolla. Hän päätyi pitkähkön pohdinnan päätteeksi varovasti lopputulokseen, että johtamansa Finlayson voi sittenkin olla ”vassarifirma”.
Luonnehdinta nostatti kulmakarvoja niin ”vassareissa” kuin muissakin. Miten suomalainen yritysjohtaja ja ”pesunkestävä kapitalisti”, kuten Kurttila itseään luonnehtii, rohkenee nimittää yhtiötään vassarifirmaksi?
Gallupeissakin näkyy, että vasemmistoliitossa on nyt imua, mutta että peräti siinä määrin, ettei kapitalistiosastossakaan enää pelätä vassarileimaa – se on kyllä uutta.
Oli kysyttävä liiketoimintajohtaja Kurttilalta, mitä tämä oikein tarkoittaa.
Vastaus ”Penalle”
Aiheen Tiktok-videoonsa Kurttila oli saanut eräältä ”Penalta”, joka oli somessa luonnehtinut Finlaysonia katkeranhauskalla vassarifirma-epiteetillä. Penaa olivat jurppineet Finlaysonin puuhastelut esimerkiksi Tom of Finland -lakanoiden parissa.
Eikä Penaa tainnut miellyttää sekään, että Finlayson käynnisti kampanjan, jossa naispuoliset asiakkaat saivat firman tuotteista 17 prosentin alennuksen, mutta miesasiakkaat maksoivat täyden hinnan. Erotus oli tarkoitus lähettää lahjoituksena Naisasialiitto Unionille. Kurttila tiesi tempauksellaan rikkovansa tasa-arvolakia, mutta hän kertoi tehneensä näin tietoisesti.
Finlayson on kampanjoinut myös tyttöjen silpomista ja Ukrainan sotaa vastaan. Heti sodan käynnistyttyä yhtiö lahjoitti satatuhatta euroa Ukrainalle ja julkaisi Helsingin Sanomissa Putinia kritisoivan mainoksen. Kurttilan mukaan lehti ei kuitenkaan halunnut painaa ilmoitukseen lausetta ”Saatana. Nyt riittää” mikä perusteltiin kuulemma sillä, ettei lehdessä saa kiroilla.
– Yritin kertoa, että sana ”saatana” esiintyy Raamatussakin, mutta ei mennyt läpi.
– Keräsimme heti sodan sytyttyä keskellä talvea huopia Ukrainaan lähetettäväksi ja lahjoitimme omia huopiamme matkaan mukaan, Kurttila muistelee vuoden 2022 tempausta.
– Siitä naisille myönnetystä alennuksesta tasa-arvovaltuutettu otti tietysti hirveät kiepit ja jouduin hänen toimistoonsa puhuteltavaksi. Kun uhkasakot alkoivat nousta kovin korkeiksi, ei auttanut muu kuin perääntyä. Mutta toivottavasti viestimme palkkatasa-arvon puutteesta meni kuitenkin perille.
Finlaysonin vassarisynteihin voidaan liittää myös aktiivinen kampanjointi krääsätaloutta ja ”temuttamista” vastaan.
– Jossain oli slogan, että köyhällä täytyy olla oikeus ostaa Temusta. Me käänsimme sen muotoon, että köyhän ei kannata ostaa Temusta. Jos kaikki vaan tilaavat tuotteensa ulkomailta, menetämme verotuloja ja ihmiset saavat postipaketeissa epäeettisesti tuotettua krääsää.
”Mainosala on kova”
Jukka Kurttila, 62, valmistui Helsingin yliopistosta filosofian maisteriksi maantiede pääaineenaan. Mielessä siinteli opettajan vakaa, mutta ei ehkä kovin värikäs, ura.
Opettajaa hänestä ei tullut, vaan tie vei akateemisiin sfääreihin, ensin Helsingin yliopiston ja sitten Teknillisen korkeakoulun palvelukseen. Seuraavana olivat vuorossa tutkimusjohtajan tehtävät Taloustutkimuksessa.
Yritysmaailmaan Kurttila astui perustettuaan mainostoimisto Bob Helsingin.
– Mainosala on kova maailma. Meillä oli parhaimmillaan yli 20 asiakasta ja kilpailu oli raakaa. Halusin jo pitkään muutosta työhöni, kunnes vuonna 2014 sitten teimme kavereideni Risto Voutilaisen ja Petri Pesosen kanssa pitkien neuvottelujen jälkeen yrityskaupat.
Kurttilan ja kumppanien hankinta kohdistui vanhaan, perinteikkääseen tekstiilialan yritykseen Finlaysoniin. Yhtiön perusti pari sataa vuotta sitten skotlantilainen James Finlayson Tammerkosken partaalle. Myöhemmin firma siirtyi Pietarista saapuneille Nottbeckeille.
Tultaessa 1900-luvulle Finlayson oli jo vahvasti suomalainen yhtiö. Siinä oli enimmillään jopa 3 000 työntekijää.
Toisen maailmansodan jälkeisinä vuosikymmeninä Finlayson oli siinä mielessä ”vassarifirma”, että sen pääluottamusmieheksi, ammattiosaston puheenjohtajaksi ja työsuojeluvaltuutetuksi valittiin yleensä aina kommunisti. Tehtaalla toimi myös Suomen kommunistisen puolueen vahva työpaikkaosasto. Tehtaan johdon oli yritettävä olla hyvää pataa vahvasti vasemmalle kallistuneiden proletaarien kanssa.
Ollessaan mukana Finlaysonin ostohankkeessa Kurttila ei ajautunut kovin kauas edellisestä elämästään mainostoimiston johtajana. Vaikka tehtaan tuotanto on siirretty Turkkiin, toimivat design, markkinointi ja hallinto edelleen Suomessa. Myymälöitä on eri puolilla Suomea 17 ja 18. avataan piakkoin.
Ihan oikea kapitalisti
”Olen erilainen nuori” oli nimeltään takavuosien suosittu radio-ohjelma. Jos nyt tehtäisiin ”olen erilainen yritysjohtaja” -ohjelma, kelpaisiko Jukka Kurttila sen tähdeksi?
– Joo ja ei, Finlaysonin liiketoimintajohtaja vastaa.
– Johdan keskisuurta yritystä ja omistankin siitä kohtalaisen osan. Siinä mielessä olen aivan oikea kapitalisti. Ja kyllä, tavoitteeni on saada yritys tuottamaan voittoa.
– Mutta se, että olen kapitalisti, ei tarkoita, ettei minulla olisi halu tehdä hyvää. Sekä työntekijöille että yhteiskunnalle ja maailmalle laajemminkin.
Kurttilan ja Finlaysonin maailmanparannustempaukset ovat herättäneet paljon ärhäkkäämpiäkin reaktioita kuin Penan hapan tuhahdus vassarifirmasta.
– On tullut vastaan kaikkea, tappouhkauksiakin. Olen yrittänyt suhtautua jopa tällaisiin ”lähestymistapoihin” maltillisesti enkä hae konflikteja.
Heille, joiden mielestä ei ole erityisen vasemmistolaista teettää lakanat ja tyynynpäälliset Turkissa, Kurttilalla on vastaus valmiina.
– Me teetämme Turkissakin tuotteemme vastuullisesti. Alihankkijamme on ollut jo pitkään sama perheyritys, jonka työolot ovat kunnossa.
– Olemme tehneet kokeen. Teetimme pussilakanoita pienen määrän Bangladeshissa hikipajassa. Halusimme valmistuttaa maailman parhaan ja maailman huonoimman lakanan. Bangladeshilainen tuli 35–40 euroa kappaleelta halvemmaksi. Mutta emme halunneet sitä tietä kulkea, koska – niin kapitalisteja kuin olemmekin – haluamme tuottaa tavarat eettisesti ja vastuullisesti.
Kurttila muistuttaa, miten Finlayson 1800-luvulla piti huolta työntekijöistään: tehdas järjesti heille sairaalan, lastenkodin, kirjaston, vanhainkodin, kirkonkin.
– Viime vuosina yhteiskuntarauha on järkkynyt, kun yritykset eivät joudu kantamaan yhteiskuntavastuuta. Siitä on tullut valtion tehtävä yritysten maksamien verotulojen kautta.
Se toinen puolikas
Kun pesunkestävä kapitalisti haluaa profiloitua maailmanparantajana, lienee yhteiskunnassa ja markkinoilla kysyntää myös maailmanparantamiselle.
– Tutkimusten mukaan 50–60 prosenttia ihmisistä pitää hintaa tärkeimpänä käyttötavaroita ostaessaan. Vastaavasti 40–50 prosenttia arvostaa laatua ja vastuullista tuotantoa. Meidän kohdeasiakkaitamme ovat nämä jälkimmäiset, Kurttila vastaa.
Hän perustelee vielä Turkissa tuottamista.
– Jos jokainen maa tuottaisi kaiken tarvitsemansa omassa maassaan, ei maapallo sitä kestäisi. Meidän alallamme on järkevää tehdä tuotteet siellä, missä raaka-aine kasvaa.
Entä politiikka? Kannattaisiko vassarifirman liiketoimintajohtajaa pyytää Vasemmistoliiton kansanedustajaehdokkaaksi?
– Olen puoluepoliittisesti aika neutraali. En haluaisi siihen sotkeutua. Yrittäjänä en ole sitä paitsi aivan varma, ymmärretäänkö vasemmalla, mistä jaettava yhteiskunnassa syntyy.
– Mutta sen voin sanoa, että maapallo voi huonommin kuin koskaan.
uutiskirje 
