Enää tällaisille töille ei ole tekijöitä, sillä viikon päästä sulkee työpäällikkö Petteri Mattila käsityöpajan ovet viimeisen kerran.
Parhaimmillaan yli kolmenkymmenen tukityöllistetyn ja työkuntoutetun työpaikkana toimineen pajan toiminta lakkaa.
Viimeisinä kuukausina pajaan ei ole enää voitu ottaa sen paremmin tukityöllistettyjä kuin työkuntoutettaviakaan, vaikka tulijoita olisi ollut. Heitä on jouduttu ohjaamaan muihin kohteisiin, joiden mahdollisuudet tarjota vastaavaa työtä ovat olleet rajalliset.
Vastaa-vaa toimin-taa ei ole missään muualla.
Käsityöpajan merkityksestä kertoo parhaiten Mattilan pajassa työkennelleille kirjoittamien työtodistusten määrä. Hän on kirjoittanut seitsemän vuoden vuoden aikana yli sata työtodistusta.
– Täydellistä seurantaa meillä ei ole ollut, mutta tiedämme, että pajalla työskentely on monelle ollut väylä työuralle.
Pajan seitsemästä vakinaisesta työntekijästä on viidelle osoitettu uusi työpaikka Pakilan työkeskuksesta tai Uusix-verstaalta.
Kohtalokas vaihto
Roihupellon tiloissa tyhjennystöitä viime viikot tehneen Mattilan mukaan työpaja joutui yhdeksi kohteeksi, kun sosiaalivirastossa ryhdyttiin hakemaan säästökohteita.
– Taloudellisilla syillä tätä meille perusteltiin, sanoo toimenpiteen lyhytnäköisyyttä ihmettelevä Mattila.
Käsityöpajan kohtaloksi koitui se, että se siirrettiin aikoinaan rakennusvirastosta sosiaaliviraston yksiköksi.
Kuntoutusnäkökulma ohjasi käsityöpajan toimintaa jo rakennusviraston aikana jossain määrin. Sosiaalivirastoon kuuluminen merkitsi kuitenkin tämän näkökulman korostumista aikaisemmin etusijalla olleen ympäristötuotannon sijasta.
Muutosta ei kuitenkaan tapahtunut itse toiminnassa, pajassa tehdyn työn sisällössä.
Tärkeä työn mielekkyys
Työntekijäkunnassa tapahtuneesta muutoksesta huolimatta käsityöpajassa valmistettiin edelleen pääasiassa kotimaisista raaka-aineista veistoksia (noin 40 vuodessa), ympäristökalusteita ja -rakenteita sekä liikelahjoja. Siellä tehtiin edelleen myös entistämis- ja kunnostustöitä sekä valmistettiin tuotteita kunnille, yrityksille ja yksityishenkilöille.
Käsityöpajassa tehtyjen, ympäristöä elävöittävien tuotteiden sijoituskohteiden lista on pitkä. Tuotteita löytyy mm. puistoista, päiväkodeista, kouluista, nuoriso- ja, palvelutaloista, uimarannoilta sekä liikunta- ja ulkoilualueilta.
– Panostus tuotannolliseen työhön väheni kuntoutuksen tullessa pääasiaksi, kuvaa Mattila muutosta.
Mattila on itse koulutukseltaan muotoilija eikä ole saanut sosiaalialan koulutusta. Hän kertoo kuitenkin todenneensa miten tärkeä merkitys pajassa työskentelyllä on ollut kuntoutukseen päässeelle henkilölle.
– Porukat ovat viihtyneet täällä hyvin, kun ovat saaneet tehdä mielekkääksi kokemaansa työtä.
Tietotaito katoaa
Käsityöpajan lakkauttaminen osoittaa minkä merkityksen sosiaalivirasto näki käsityöpajalla olevan, ja kun selvitystyö halukkaista toiminnan vastaanottajista ei johtanut mihinkään, oli tuloksena 21 vuotta toimineen pajan lakkauttaminen.
Käsityöpajan lakkauttamisen merkitys kaupungin mahdollisuuksiin vastata kuntoutustarpeeseen on yksi huolen aihe. Toisena huolen aiheena Mattila tuo esille tietotaidon katoamisen.
– Vastaavaa toimintaa ei ole missään. Täällä tehdyn kaltaisia puuveistoksia esimerkiksi ei tehdä muualla.
lehti 