– Minusta tuntuu, että ihan sama, mikä hallitus on vallassa, harmaan talouden toimet eivät etene. Ne eivät edenneet viime hallituskaudella eivätkä etene nytkään, Toni Malmström sanoo.
Hän on sopimusvastaava Rakennusliitossa. Hän on myös harmaan talouden asiantuntija rakennusalalla.
Malmström ei ymmärrä, mikä tekee niin vaikeaksi muuttaa tilannetta, kun tiedetään, että harmaasta taloudesta olisi kerättävissä jopa 4–6 miljardia euroa verotuloja valtiolle vuodessa. Veroja ja veronluonteisia maksuja kierretään, työntekijöitä vedätetään, ja työn laadusta ei välitetä.
Yrityksillä voi olla kytköksiä joidenkin Euroopan maiden mafioihin.
Muutaman poliisin ja tarkastajan palkkaaminen valvontaan kannattaisi.
– Mutta ei ole halua. Onko kyse siitä, että hyväksymällä pieni kusetus saadaan pidettyä palkkatasoa tarpeeksi alhaalla, Malmström pohtii.
Alan lamasta huolimatta rakentaminen kannattaa edelleen, mutta sen piirissä ollaan valmiita ottamaan isoja riskejä, koska laki tai työehtosopimukset eivät edelleenkään velvoita ottamaan vastuuta yli oman sopimuskumppanin ottamaa vastuuta. Pääurakoitsija on vastuussa omasta aliurakoitsijastaan.
Muualla vielä huonommin
Mutta ei hätää, Ruotsissa tilanne on vielä huonompi puhumattakaan muista maista.
– Suomi on etumatkalla Pohjoismaissa. Olemme pystyneet luomaan yhdessä työnantajaliiton eli Rakennusteollisuuden kanssa valvontajärjestelmiä, esimerkiksi veronumerot työntekijöille, muita ilmoitusmenettelyjä ja valvontamekanismeja.
Erikoista kuitenkin on, että ammattiliitto hoitaa tehtäviä, jotka oikeastaan kuuluisivat viranomaisille.
– Onhan se outoa, että nyt Rakennusliiton jäsen joutuu jäsenmaksullaan kustantamaan työmaiden valvontaa. Joudumme pitkälti yksin pitämään alaa aisoissa. Viranomaisten resurssit ovat niin pienet, että hyvä, jos ehtivät tarkistamaan antamamme vinkit. Lisäksi heidän työkalunsa ovat huonot, sanktioita pystytään asettamaan vain harvoin.
Jos työnantaja esimerkiksi jättää puolet työntekijän palkasta maksamatta, viranomainen sanoo, että ensi kerralla pitää maksaa koko palkka.
– Onko se riittävä uhka? Ei minun mielestäni, Malmström sanoo.
Pitkiä ketjuja
Rakennustyömaa voi olla kuin joulukuusi. Siellä työskenteleviä firmoja voi olla pystysuoraan ketjussa kahdeksan ja vaakasuoraan useita kymmeniä. Helposti kertyykin jopa satoja firmoja rakentamaan yhtä taloa.
Rakennusliitosta tämä on liikaa. Pitkät perusteettomat ketjutukset luovat epäselvyyttä vastuihin ja vastuullisuuteen ja tuhoavat tuottavuuden.
Rakennustyömaan pääurakoitsija on vastuussa tilaajavastuulain mukaan suorista sopimuskumppaneistaan ja Rakennusalan työehtosopimuksen mukaan, tietyin reunaehdoin, myös suoran sopimuskumppanin työntekijöistä.
Mutta aliurakoitsija voi taas palkata aliurakoitsijan hoitamaan töitä. Sen työntekijöiden palkoista ja työoloista pääurakoitsija ei enää ole vastuussa.
Riskit alkavat runkotöistä
”Työmaalla on monimutkaiset ketjutukset ja älyttömästi porukkaa.”
Käydäänpä läpi kerrostalon rakentamisen ne kohdat, joissa harmaata taloutta varmimmin on. Mahdollisuuksia on satoja, mutta runkotyöt, maalaaminen ja niin sanotut avustavat työt kuten telineiden rakentaminen ovat suurimmat riskin paikat.
Yritysten tarkoitus ei välttämättä ole rakentaminen. Se voi olla esimerkiksi rahanpesu, työntekijältä varastaminen tai velvoitteiden hoitamatta jättäminen. Alalla on yllättäviä tahoja
– Aiemmin oli paljon myös moottoripyöräjengejä. Nykyisin yrityksillä voi olla kytköksiä joidenkin Euroopan maiden mafioihin, Malmström sanoo.
Kerrostalotyömaalla suurin raha liikkuu runkotyössä. Se on isoin yksittäinen työvaihe. Siinä harmaan talouden riskikin on suurimmillaan.
– Tässä työvaiheessa voi voittaa eniten, hän toteaa.
Pääurakoitsija voi ottaa runkoa kokoamaan aliurakoitsijan, jolla ei ole yhtään työntekijää. Ensimmäinen aliurakoitsija voi olla niin sanottu kilpifirma. Siltä ehkä hankitaan vain kontaktit, ja se välittää työn seuraavalle aliurakoitsijalle, jossa esimerkiksi lähetetyt työntekijät asentavat ne elementit, joista talon runko koostuu.
Lähetetyt työntekijät saattavat olla kevytyrittäjiä, työsuhteisia tai jotain muita. Kukaan ei tiedä tai halua selvittää, onko yrittäjillä oikeus tehdä yrittäjänä työtä Suomessa vai ovatko he maassa työntekijän oleskeluluvalla.
– Hännänhuippuna voi vielä olla vuokratyöfirman kautta kavereita, jotka ovat saaneet tekstiviestillä käskyn mennä maanantaina klo 7 työmaalle, jolla selviää, mitä pitää tehdä. He ehkä siivoavat tai siirtelevät tavaroita. Heille saatetaan perjantaina kello 15 ilmoittaa, että ensi viikolla ei tarvitse tulla.
Työmaalla voikin käydä vaikka niin, että pääurakoitsijan työnjohtaja kiertää työmaata ja näkee, että aliurakoitsijan maalari maalaa mustalla maalilla seinää, jonka pitäisi olla valkoinen. Yhteistä kieltä ei ole, joten työnjohtaja kävelee toimistoon ja soittaa sopimuskumppanilleen.
Kyseessä ei kuitenkaan ole sopimuskumppanin vaan tämän alihankkijan maalari. Niinpä sopimuskumppani soittaa sitten alihankkijalleen. Alihankkija taas soittaa alueella liikkuvalle maalaushommien työnjohdolle. Tämä ajaa maalinkuljetuspakettiautollaan kyseiselle rakennustyömaalle ja etsii jonkun, joka osaa kieltä, jolla uzbekistanilainen maalari ymmärtää, kun hänelle kerrotaan. että nyt täytyy maalata valkoisella eikä mustalla. Maalari on saattanut maalata koko päivän väärällä värillä.
– Kätevämpää olisi, jos pääurakoitsijan työnjohtaja voisi sanoa suoraan sille maalarille, että vaihda väriä. Silloin ei menisi työpäivä hukkaan, Malmström pohtii.
Mafia päättää
Eri kansallisuudet tekevät eri töitä. Raudoittajat tulevat Puolasta ja Ukrainasta. Rakennustelineiden kokoamista hallitsevat Kosovon albaanit, vaikka isot suomalaiset telinealan yritykset toimittavat telineet rakennustyömaille. Kokoamisen hoitavat yritykset saattavat olla Suomeen perustettuja, mutta niiden tausta on Kosovossa tai Albaniassa.
– Meille on jopa kerrottu, että Kosovon mafia päättää, mikä firma rakentaa täällä minkin kohteen telineet, Malmström sanoo.
Kosovo ei ole EU:n jäsenvaltio ja sieltä tullessaan tarvitsee työluvan. Työpaikasta maksetaan kynnysraha. Kun työntekijät vaihtuvat usein, se on kannattavaa kynnysrahan perijälle.
”Onko kyse siitä, että hyväksymällä pieni kusetus saadaan pidettyä palkkatasoa tarpeeksi alhaalla?”
– Kaverit voivat maksaa käteisellä kotimaassa vaikka 5 000 euroa työnantajalle siitä, että tämä asioi maahanmuuttoviraston kanssa, järjestää työluvan ja antaa työpaikan. Tai vaihtoehtoisesti kaverit palauttavat osan palkastaan käteisellä työnantajalle ikään kuin maksaakseen velkaa työpaikasta.
Luulisi, että palkan pitää olla aika hyvä, että tällaisia välimaksuja pystyy maksamaan.
– Yleensä se ei kuitenkaan ole niin. Sen sijaan työnantajalle on hyvä bisnes tuoda Suomeen kymmeniä uusia työntekijöitä, kun näistä jokainen maksaa vaikka tuon 5 000 euron kynnysrahan. Kun heiltä on saatu tuo raha, työnantaja ei enää tarvitse heitä, ja palkkaa uudet miehet, jotka taas maksavat sen kynnysrahan.
Malmströmin mukaan kaikki kolmansista maista eli EU-ja ETA-maiden ulkopuolelta tulevat rakennusmiehet maksavat kynnysrahan tavalla tai toisella.
Seuraava riskivaihe on se, kun maalarit saapuvat paikalle. Maalaaminen on yleensä ulkoistettu aliurakoitsijalle ja maalarit ovat isoissakin maalausyrityksissä pääasiassa uzbekistanilaisia. Maalareita on tullut viime vuosina Uzbekistanista 500–600 vuodessa. Rakennusliitossa tätä on ihmetelty, koska Suomessa on kolme viime vuotta ollut vähintään 30 prosenttia maalareista työttöminä.Se tarkoittaa paria tuhatta maalaria. Mutta näin hinnat pidetään alhaisina.
Lopuksi viimeistellään: asennetaan esimerkiksi parketit, keittiö- ja kylpyhuonekalusteet ja muut kaapit. Niissä on vähemmän vilunkia. Myös talotekniikka – ilmastointi-, sähkö- ja putkityöt – on pääosin turvassa harmaalta taloudelta.
– Näissä otetaan hyvin harvoin riskiä. Vahingot nousevat suuriksi, jos homma ei onnistu.
Sata yritystä, tuhat työntekijää
Lopputulos on sekamelska, kun yhdellä työmaalla voi olla sata yritystä ja tuhat työntekijää.
– Silloin kukaan ei pysy perässä, mitä siellä tapahtuu. Työmaalla on monimutkaiset ketjutukset ja älyttömästi porukkaa, Malmström kuvailee.
Rakennusalalla tehtyjen tutkimusten mukaan tällaisilla työmailla tuottavaa työaikaa on runsas 20 prosenttia. Loppuaika etsitään tavaroita ja odotellaan seuraava käskyä.
Ongelma koskee pääkaupunkiseutua ja isoja kaupunkeja.
– Muualla samanlainen kerrostalo pystytään rakentamaan 10 yrityksen ja 40 työntekijän voimin samassa ajassa kuin vaikkapa Helsingin Pasilassa monimutkaisella ketjutuksella ja moninkertaisella työntekijämäärällä.
Tilanne kuulostaa älyttömältä.
– Se on aivan älytöntä, Malmström sanoo.
– Rakentaminen alkaa olla sivuseikka pitkissä ketjuissa. Välillä näyttää siltä, että pääurakotisijan tarkoitus on ihan muu kuin rakentaminen, esimerkiksi sopimusteknisesti kupata rahaa aliurakointifirmoista ja sysätä vastuu aliurakointikenttään.
– Monessa paikassa pääurakoitsijan rooli on vahtia päältä, että sopimukset täyttyvät. Jos eivät täyty, sakotetaan aliurakoitsijat hengiltä. Työntekijällä ei ole kypärää, 500 euroa sakkoa aliurakoitsijalle, työntekijä ei leimannut itseään kulunvalvonnassa, tonni sakkoa.
Nyt, kun eletään huonoa aikaa rakentamisessa, aliurakointiyritykset viestivät, että pääurakoitsijat painostavat hintoja yhä alemmas.
– Monesti viimeistään ketjun kolmannessa tai neljännessä lenkissä hinnat alkavat olla niin pieniä, että työehtosopimuksen mukaiset palkat eivät voi toteutua.
Tuntipalkat voivat olla vaikkapa viisi euroa tunnilta. Näin kertoo Rakennusliiton tuore selvitys kirgiisialaisten muurareiden palkoista.
– Työntekijä voi myös olla yrittäjä, jonka laskutushinta on 12 euroa tunnilta, mikä työehtosopimuksen mukaan on harjoittelijan palkka. Yrittäjän kuitenkin pitäisi olla ammattilainen ja saada ammattilaisen palkkaa. Hän sitten periaatteessa maksaa summasta verot, eläkemaksut ja muut sivukulut. Silloin jäljelle jää ehkä se viisi euroa tunnilta.
Ulkomaalaisten ongelma
Kärsijät ovat ulkomaalaisia. Harvoin kotimainen yrittäjä vedättää kotimaista työntekijää.
– Yleensä myös yrittäjä on ulkomaalainen, vaikka firma olisi perustettu Suomeen.
Malmströmin mukaan alalla saatetaan maksaa samasta työstä kolmeakin eri palkkaa: suomalaiset saavat työehtosopimuksen mukaista palkkaa, samoin ehkä pitkään Suomessa työskennelleet virolaiset ammattilaiset.
Vähän kauempaa tulleiden kohdalla ollaan rajalla sen suhteen, täyttyvätkö työehtosopimuksen vaatimukset. Ja mitä kauempaa työntekijä tulee, sitä kauempana ollaan työehtosopimuksesta.
– Se perustuu siihen, ettei työntekijä ymmärrä Suomen lainsäädäntöä, eikä sitä, mitä yleissitova työehtosopimus tarkoittaa. Viranomaisiin ylipäätään ei luoteta, ja voi olla, että kotimaassa ei ole ikinä ollutkaan ammattiyhdistysliikettä tai siitä puhutaan mafiana. Niinpä ei uskalleta olla yhteydessä Rakennusliittoonkaan.
Mieluummin luotetaan omaan maanmieheen, joka rekrytoi ja sanoo, miten Suomessa toimitaan. Lisäksi vaikkapa kahdeksan euron tuntipalkka voi alkuun kuulostaa kaukaa tulevista hyvältä palkalta.
– Mutta kun sillä joutuu elämään Suomessa, tajuaa, että sillä ei pärjää.
Moni asuu työnantajan järjestämässä asunnossa. Sekin voi olla tuottoisa bisnes työnantajalle. On tapauksia, joissa kolmiossa asuu kuusi miestä, joista jokainen maksaa vuokraa 500 euroa.
Rahaa voidaan ulosmitata lisäksi autosta, työluvasta ja matkoista Suomeen.
– Näin työntekijä saattaa hävitä, vaikka paperilla palkka näyttäisi olevan kunnossa.
Neljän miehen urakka
Talon voi rakentaa myös toisin.
Jos ammattilaiset rakentavat kerrostalon rungon, runkoryhmässä on noin neljä henkilöä. Betonielementit nostetaan torninosturilla autosta, jolla ne on tuotu paikalle. Niitä tuodaan muutama autollinen päivässä. Yksi henkilö kiinnittää elementit alhaalla kiinni, torninosturinkuljettaja nostaa ja pari kolme kirvesmiestä tai elementtiasentajaa ottaa ne ylhäällä vastaan ja asettaa paikoilleen.
Talon, jossa on kaksi porraskäytävää, runkotöihin saatetaan tarvita vain yksi runkoryhmä. Harjaantunut, osaava ryhmä pystyy tekemään viikossa yhden kerroksen. Se on usein urakkatyötä.
Sama runkoporukka voi rakentaa myös vesikaton talon päälle, ehkä jopa ikkunat ja ovet ja väliseinät. Mutta jos on kiire, näihin hommiin on toiset tekijät.
Aliurakointi voikin olla perusteltua. Kerrostalotyömaalla talotekniset työt on voitu antaa yritykselle, joka tuo paikalle putkimiehet ja sähkömiehet. Mutta sillä ei ole ilmastointiosaamista, joten se ottaa toisen yrityksen huolehtimaan ilmastoinnin rakentamisesta.
Tämä ilmastointiyritys voi ottaa avukseen taas uuden yrityksen, joka huolehtii putkien eristämisestä.
– Näin ollaan jo aika pitkässä ketjussa, mutta sille löytyy perustelu, Malmström sanoo.
Kun asiat taas menevät huonosti, usein paikalla on liikaa porukkaa, eikä sillä ole ammattitaitoa. Jos urakka on lisäksi pilkottu useammalle eri yritykselle ja kielitaidoissa on puutteita, voi turvallisuus vaarantua.
– Jos henkilö, joka kiinnittää elementin, ei pysty kommunikoimaan torninosturikuljettajan kanssa radiopuhelimella, syntyy ongelmia ja jopa vaaratilanteita. Silti ollaan valmiita ottamaan riski sen sijaan, että homman hoitaisi neljä ammattilaista.
– Jos työt suunniteltaisiin etukäteen ja ammattilaiset tekisivät ne, ei tarvitsi varautua jatkuviin yllätyksiin, joiden varalta paikalla pitää olla joukko työntekijöitä odottamassa. Työnteko olisi paljon tuottavampaa ja helppoa.
uutiskirje 
