Kaikkein köyhimmille lapsilisät eivät kuitenkaan näytä kuuluvan.
Köyhimpien kansalaisten arkikokemuksiin ja kunnallisen palvelujärjestelmän kykyyn auttaa heitä pohjautuvaa tutkimusta tehdään Tampereella. Köyhyys kuntatyön haasteena -hanketta johtaa Tampereen yliopiston sosiaalityön professori, YTT Irene Roivainen ja tutkimusta hänen kanssaan työstävät sosiaalityön lehtori, YTT Satu Ylinen sekä Jyväskylän yliopiston sosiaalityön professori, YTT Jari Heinonen.
Roivainen tutkii yksinhuoltajaäitien kokemuksia, Ylinen vanhuksia ja Heinonen aikuisten miesten köyhyyskokemuksia.
Köyhimmät eivät pääse edes tukiluukuille, koska sosiaalitoimen auttamisjärjestelmä vaatii avun hakijalta omaa aktiivisuutta ja jaksamista, Irene Roivainen kuvaa Kunnallisalan kehittämissäätiön Kaks.fi -verkkojulkaisussa.
– Kaupungin sosiaalitoimiston ovet ovat avoinna rajatusti, tapaamis- ja puhelinajat ovat ”kortilla”. Hakemuksiin vaaditaan taustaselvityksiä, lippuja ja lappuja. On varauduttava juoksemaan paikan päällä ja selvittämään jokainen asia erikseen. Ja tuloksena saattaa olla silti bumerangi, mikä voi masentaa hakijan niin, ettei hän yritä heti kohta uudelleen.
Arkea ei ymmärretä tai ei uskota
Apua hakevat kokevat joutuvansa luukutuksen kohteiksi. Heistä tuntuu, ettei kertomuksia omasta arjesta ymmärretä tai ei uskota.
Roivainen arvostelee rajusti lapsilisien leikkaantumista toimeentulotuen saajilta. Päättäjät korostavat, että lapsilisät kuuluvat kaikille perheille, rikkaimmillekin.
– Mutta kaikkein köyhimmille ne eivät kuitenkaan näytä kuuluvan. Miten päättäjät voivat selittää tämän epäkohdan köyhimmille yksinhuoltajaperheille, joille lapsilisä olisi kaikista tarpeellisin?
Lähde: http://www.kaks.fi/node/915
uutiskirje 
