Ihmiskaupan uhrit juuttuivat Irakiin

Irakin jälleenrakennus on paljastunut houkuttelevaksi kohteeksi ihmiskauppiaille. Palkatta jääneet itäeurooppalaiset rakennusmiehet leiriytyivät työmaalleen Bagdadissa.

Irakin perustuslaki vuodelta 2005 kieltää ihmiskaupan, mutta lakia rangaistuksista vasta luonnostellaan.

Bagdadin virasto- ja lähetystöalueella alkoi vuoden alussa majoitustilojen rakentaminen Arabiliiton huippukokousta varten. Töitä paiski 200 ulkomaalaista. Työt kuitenkin keskeytyivät huhtikuussa arabimaailman levottomuuksien vuoksi.

35 työntekijää on jäänyt paikalle vaatimaan maksamattomia palkkojaan. He ovat majailleet koko helteisen kesän keskeneräisessä hallissa papereitta ja niukalla ravinnolla.

Elokuussa miehet ripustivat rakennustyömaan aitoihin käsin kirjoitettuja avunpyyntöjä.

Palkanmaksu lykkääntyi

Rakennushankkeesta on vastuussa turkkilainen Salar Group, joka pystyttää myös viiden tähden Bagdad-hotellia. Yhtiö repi alas miesten kyltit ja ilmoitti toimittaneensa näille ruokaa ”humanitaarisin perustein”.

Salar sysää vastuun alihankkijalleen, kurdistanilaiselle Noble House -yhtiölle. Se houkutteli ukrainalaiset Irakiin luvaten 2 500 dollarin (1 750 euron) kuukausipalkkoja, Juriksi esittäytyvä ukrainalainen kertoo.

Miehet tulivat tammikuussa bussilla Pohjois-Irakiin. He tapasivat Salarin edustajan, saivat 15 vuorokauden turistiviisumin passiinsa ja allekirjoittivat työsopimuksen luvattua pienemmällä palkalla.

Sen jälkeen miehet raatoivat neljä kuukautta 12–16 tunnin päiviä, Juri sanoo.

– Joka kuukausi he lupasivat maksaa meille, mutta aina tuli lykkäys, koska rahaa ei ollutkaan, hän jatkaa.

”Vastuuta ei voi ulkoistaa”

Kansainvälinen siirtolaisuusjärjestö IOM löysi miesten majapaikan huhtikuun alussa ja ryhtyi puolustamaan heitä.

– Toivon että Irakin hallitus painostaisi yhtiötä maksamaan miesten palkat, IOM:n edustaja Livia Styp-Rekowska sanoo.

Salarin maajohtaja Ymer Ocac väittää, että Noble House kavalsi yli miljoonan dollarin palkkaennakot eikä Salar ole vastuussa alihankkijan tekemisistä. Valtaosa työntekijöistä on palannut kotiin ilman palkkaa.

Samer Muscati ihmisoikeusjärjestö Human Rights Watchista ei niele Salarin selitystä.

– Vastuuta työntekijöiden kohtalosta ei voi ulkoistaa alihankkijoille, Muscati sanoo. Hän patistaa Irakia säätämään lait, joiden avulla puuttua petoksiin ja riistoon.

Irakin työ- ja sosiaaliasioiden apulaisministeri Dara Hassa Rashid pitää ukrainalaisten kohtaloa järkyttävänä.

– Tätä kutsutaan ihmiskaupaksi, ja korruptio rehottaa kaikkialla, hän myöntää.

Ministerin mukaan vastuu kuuluu Salar-yhtiölle, joka on allekirjoittanut työsopimukset ja rikkonut Irakin lakia.

Onnettomia kohtaloita

Irakin virallinen työttömyysaste on noin 15 prosenttia, mutta vajaatyöllisiä voi olla kolminkertainen määrä.

Ihmiskauppa Irakiin on kuitenkin kukoistanut viime vuosina, kun maassa on väkivallasta huolimatta aloitettu rahakkaita jälleenrakennushankkeita. Halpaa työvoimaa on riittänyt niin Etelä-Aasiasta kuin Itä-Euroopasta ja Afrikastakin.

Kesäkuussa 41 Sri Lankasta Etelä-Irakiin tuotua rakennustyöläistä uhkasi joukkoitsemurhalla, ellei libanonilainen työnantaja maksa heille kahden vuoden palkkarästejä. Irakin valtio maksoi jokaiselle 2 100 euroa ja lennätti heidät kotiin.

Ihmiskauppaa tapahtuu myös toiseen suuntaan: joukoittain irakilaisia naisia on joutunut seksikaupan palvelukseen Syyriaan ja Persianlahden maihin.

Arabimaiden ihmiskaupan vastainen strategia saatiin alulle vasta keväällä Arabiliiton ja IOM:n kokouksessa. Tietokantaa kootaan ja yhteistyötä tiivistetään ihmiskaupan uhrien tunnistamisessa ja suojelussa.