Juhlapuhujana uskonnottomissa tilaisuuksissa 15 vuotta toimineella raisiolaisella Leila Närhisellä on ajoittain puhumisen kiirettä. Alkuun muisto- ja nimenantojuhlan puheita oli ”yksi silloin, toinen tällöin”, nykyisin jopa 4–5 kuukaudessa.
– Ihmiset ovat rohkaistuneet järjestämään tilaisuuksia ilman uskonnollisia rituaaleja.
Etelä-Suomessa puhujan saa melko helposti, pääkaupunkiseudulla erittäin hyvin, muualla maassa tilanne vaihtelee.
– Puhujatarve kasvaa, uusille puhujille riittäisi töitä.
Närhisen mukaan virsiä ei lähtökohtaisesti kaivata enää niin paljon kuin parikymmentä vuotta sitten. Lähes viidesosa suomalaisista ei kuulu kirkkoon. Sosiaalinen pakko kirkon jäsenyyteen ja toimintakaavoihin on lieventynyt.
Arvokkuus ei vaadi
uskontoa
Tilastokeskuksen mukaan viime vuonna kuoli 48 900 suomalaista. Heistä 7 000 ei kuulunut uskonnollisiin yhteisöihin, täysin ilman uskonnollisia tunnuksia haudattiin noin 2 000 vainajaa.
Sini Aaltonen helsinkiläisestä Viipurin hautaustoimistosta sanoo, että omaiset tietävät uskonnottomasta hautauksesta yleensä hyvin vähän.
– Se on monille aivan uusi asia, josta ei ole tietoa eikä kokemusta.
Hautaustoimistossa järjestelyt tehdään Aaltosen mukaan aina yksilöllisesti, vakaumuksesta riippumatta. Uskonnottomien tilaisuuksien yksityiskohtien ottaminen huomioon kuuluu ammattiosaamiseen.
Hautaus ilman uskonnollisia tunnuksia on yksinkertaista toteuttaa. Käytännössä se tarkoittaa lähinnä ristikuvioiden, virsien ja uskonnollisen puheen jättämistä pois. Arvokkuus ei siitä kärsi.
– Tilaisuus on juuri niin juhlava ja kaunis kuin millaiseksi se halutaan tehdä, sanoo Leila Närhinen.
Vaikka muistopuheen voi pitää kuka hyvänsä, läheisen ihmisen arkun ääressä se ei ole helppoa. Uskonnottomia puhujia kysytään eniten juuri muistopuheen pitoon. Nimenantojuhliin ja häihin puhuja löytyy helpommin omasta takaa.
Puhuja kohtaa
ihmisen, ei uskontoa
Turkulainen hautaustoimistoyrittäjä Jarmo Saarinen kertoo välittämiensä puhujien saaneen hyvää palautetta.
Muistopuheen pitäjä aloittaa haastattelemalla omaisia, selvittämällä millainen ihminen vainaja oli ja millaisen puheen omaiset haluavat.
– Puhujan tyyli käy siinä omaisille selväksi, yllätyksiä ei ole tullut.
Leila Närhinen ja Kari Hanka ovat Saarisen toimiston vakiopuhujia. Hanka haastattelee omaiset mieluiten vainajalle tutussa ympäristössä, jolloin vainajasta on luontevaa puhua.
Muistotilaisuuteen kokoonnutaan vainajan takia, mutta Hanka kohdistaa puheen eläville. Hän pyrkii ottamaan esiin jonkin hyvän mielen muiston vainajan persoonasta.
– Tavoitteeni on nostaa myös hymyä omaisten kasvoille.
Jos hymyn aihetta ei tahdo löytyä, inhimillistä hyvää voi hakea muuta kautta. Muistopuheella on pituutta kymmenisen minuuttia. Sisällöstä Hankaa on kiitetty, ”pappi ei olisi parempaan pystynyt”.
– Haluan saattaa hautaan ihmisiä, en ”ei-uskovia” tai ”uskovaisia”. Tunnen voineeni auttaa ihmisiä surutyössä.
Omaiset ovat saaneet soittaa Hangalle vaikka keskellä yötä.
– Etenkin yksin eläville se voi olla aika tärkeää.
Surussa soi
molli ja duuri
Musiikki on luonteva osa saatto- ja muistotilaisuutta. Pianisti Iina Kivimäen ensimmäisestä esiintymisestä uskonnottomassa tilaisuudessa on aikaa, hän lauloi nuorisokuoron mukana nimenantojuhlassa. Nykyisin Kivimäen instrumentit ovat piano, urut ja harppu ja kitara. Uskonnottomat tilaisuudet poikkeavat hänen kokemuksensa mukaan kristillisistä usein vain sisällöltään.
– Muusikon yksi tehtävä on luoda tunnelmaa, tutut melodiat lohduttavat. Vaatii herkkyyttä soittaa musiikki hetkeen sopivalla tavalla.
Saattohetki alkaa usein mollilla ja päättyy valoisampiin duurisävelmiin. Ohjelmaksi sopivat vainajan suosikkikappaleet ja hänen elämäänsä liittyvä musiikki. Kivimäki vakuuttaa, että ammattimuusikko osaa tehdä tutuista kappaleista sovitukset tilaisuuteen kuin tilaisuuteen.
– Suosittuja ovat Rakastan elämää, Ystävän laulu, Albinonin Adagio ja Elämälle kiitos. Uuttakin voisi rohkeasti kokeilla, vaikkapa Bachin hienoa Soolosellosarjaa.
Käsiin voi myös hakea vaikkapa vajaat sata vuotta sitten torvisoittokunnalle sävelletyn Työväen surumarssin, josta Lemu-Askaisten seurakunnan kanttori Tom Lustig on äskettäin tehnyt urkusovituksen.
n
Uskonnottomissa juhlissa on valinnanvapautta
Uskonnottomia puhujia ja ohjelmaa välittävät Pro-Seremoniat ry, Uskonnottomat juhlapuhujat ry ja hautaustoimistot.
Anneli Aurejärvi-Karjalaisen kirja Perheen omat juhlat on kattava apu erilaisten uskonnottomien tilaisuuksien järjestäjille.
Oman hautauksensa voi ohjeistaa hautaustahdolla, joko vapaamuotoisena tai hautaustoimistoista saatavalla lomakkeella.
Uskonnottomaksi tiedettyä vainajaa ei siunata, joten kirkkoon kuulumattomuus kannattaa saattaa läheisten tietoon.
Hautajaiset, häät ja nimenanto eivät ole kirkosta tai uskonnosta riippuvaisia. Uskonnottomana juhlan voi järjestää parhaaksi katsomallaan tavalla.
Kaste on seurakunnan jäsenyydeksi liittämisen rituaali. Lapsen nimi virallistetaan väestörekisteriin ilmoittamalla. Kirkkoon kuulumaton perhe vie nimi-ilmoituslomakkeen maistraattiin. Kirkkoon kuuluva perhe jättää lomakkeen kastavalle papille, joka toimittaa sen maistraattiin. (KU)
lehti 