Merialueilla sinileviä oli keskimääräistä enemmän kuluneena kesänä. Levää esiintyi etenkin heinä- ja elokuun vaihteen tienoilla, selvästi runsaammin alkukesän jälkeen.
Elokuun kuluessa levät vähenivät kuitenkin nopeasti voimakkaiden tuulien seurauksena. Runsaimmin sinilevät kukkivat Itämeren pääaltaan pohjoisosassa, Saaristomeren eteläosassa ja Suomenlahden länsiosassa.
Suomen merialueilla havaittiin laaja-alaisia sinileväkukintoja lähinnä kahden viikon ajanjaksona heinä-elokuun vaihteessa. Ilmavalvonta- ja satelliittihavaintojen mukaan laajoja kukintoja oli tällöin Itämeren pääaltaan pohjoisosassa, eteläisellä Saaristomerellä sekä Suomenlahden länsiosassa ja suualueella.
Tämän jälkeen sinilevien määrä vähentyi nopeasti. Kesä oli heinäkuun alkuun saakka sinileväkukintojen osalta keskimääräinen.
Levän määrä lisääntyi tasaisesti kesäkuussa, jonka jälkeen heinäkuun alkupuolella sinilevälautat yleistyivät etenkin Saaristomerellä ja Suomenlahdella. Heinäkuun alun jälkeen vaihtelevat tuuliolosuhteet sekoittivat ajoittain sinilevät syvempiin vesikerroksiin, kunnes heinä-elokuun vaihteessa helteet ja tyyni sää mahdollistivat isojen sinileväesiintymien ilmaantumisen päällysveteen.
Runsaimmat sinileväkukinnat havaittiin Itämeren pääaltaan pohjoisosassa, Saaristomeren eteläosassa ja Suomenlahden länsiosassa. Myös rannikon säännöllisesti seurattavilla havaintopaikoilla sinilevää tavattiin heinä-elokuun vaihteen kahden viikon ajanjaksona keskimääräistä enemmän. Sinileväkukintoja oli lisäksi myös eteläisellä Selkämerellä ja Perämeren pohjukassa.
Elokuun ensimmäisen viikon jälkeen sinilevien määrä päällysvedessä vähentyi nopeasti voimakkaiden tuulien takia, ja ensimmäistä viikkoa lukuun ottamatta sinileviä havaittiin elokuussa huomattavasti normaalia vähemmän. Yksittäisiä havaintoja kukinnoista tehtiin kuitenkin etenkin Suomenlahdella. Rannikon lahtiin saattoi ajoittain kulkeutua runsaasti sinilevää.
Kesän sinileväkukinnoista valtaosan muodosti myrkytön Aphanizomenon-sinilevä, mutta ajoittain mukana oli myös myrkyllisiä sinilevälajeja kuten Nodularia-levää.
Järvialueilla tilanne parempi
Järvillä vältyttiin pitkäkestoisilta sinileväkukinnoilta vaihtelevien sääolojen johdosta. Myös järvillä kukinnat olivat heinä-elokuun vaihteessa runsaimmat.
Keskimääräistä vähemmän kukintoja havaittiin sekä heinä- että elokuun puolivälissä. Kesän sinilevätilanne järvillä oli keskimääräinen.
Havaintojärvillä vältyttiin yleensä pitkäkestoisilta voimakkailta sinileväkukinnoilta. Runsaimmat kukinnat tavattiin heinä-elokuun vaihteessa sekä elokuun toiseksi viimeisellä viikolla.
Sinileväkukintoja oli vähemmän heinäkuun puolivälissä sekä elokuun puolivälissä. Leväkukintojen esiintyminen järvillä vaihteli kesän aikana pitkälti sääolojen mukaan.
Kesäkuussa sinilevätilanne oli ajankohdalle tyypillinen ja levän määrä lisääntyi tasaisesti kuukauden loppua kohti. Kesäkuun viimeisellä viikolla sekä heinäkuun alussa sinileväkukintoja havaittiin hieman keskimääräistä enemmän. Tämän jälkeen leväkukintojen määrä väheni selvästi, ja sinilevätilanne pysyi keskimääräistä parempana heinäkuun viimeiselle viikolle saakka.
Heinä-elokuun vaihteessa lämmin ja tyyni sää mahdollistivat sinilevien ilmaantumisen pintaveteen. Tällöin kukintoja havaittiin keskimääräistä enemmän. Elokuun ensimmäisen viikon jälkeen sinileväkukinnat vähenivät tuulisen sään seurauksena ja niitä esiintyi selvästi normaalia vähemmän kahden viikon ajan. Elokuun toiseksi viimeisellä viikolla levien määrä jälleen lisääntyi huomattavasti lämpimän sään seurauksena. Levätilanne palasi tyypilliseksi elokuun lopussa.
Sinilevälajit järvissä olivat kukintatilanteelle tavanomaisia lajeja Anabaena,- Microcystis- ja Aphanizomenon-suvuista. Sukujen lajit voivat tuottaa hermo- sekä maksamyrkkyjä.
Valtakunnalliseen leväseurantaan kuului havaintopaikkoja eri puolella Suomea. Seurantapaikat on valittu edustamaan rehevyydeltään, kooltaan ja veden laadultaan erityyppisiä järviä.
Seurannassa on mukana otos Suomen järvistä ja havainnot kertovat järven havaintopisteen levätilanteen tiettynä hetkenä. Seurannan tarkoituksena on antaa yleiskuva levätilanteesta erityyppisissä järvissä.
Ennuste toteutui
Suomen ympäristökeskus katsoo, että leväennuste on merialueilla toteutunut tyydyttävästi. Levää oli heinäkuussa ja elokuun alussa selvästi pitkäaikaista keskiarvoa enemmän, ja havaitut laajat kukinnat toteutuivat riskiennusteen mukaisilla alueilla. Kaikkein voimakkaimmat kukinnat kuitenkin havaittiin Itämeren pohjois- ja koillisosassa, kun ennusteessa kukintariski arvioitiin suurimmaksi Suomenlahdella.
Suomen ympäristökeskuksen kesäkuun alkupuolella julkaiseman ennusteen mukaan sinileväkukintojen riski oli suuri tai huomattava pääosassa Suomenlahtea, eteläisellä Saaristomerellä ja Itämeren pääaltaan koillis-osassa. Kohtalaista kukintariskiä ennustettiin pääosaan Itämeren pääallasta ja Saaristomerta sekä kaakkoiselle Selkämerelle.
Levätilanne merellä on tällä hetkellä keskivertoa parempi. Leviä on normaalia vähemmän. Valtakunnallinen leväkukintojen seuranta jatkuu viikoittain syyskuun loppuun asti.
Myös kansalaiset havainnoivat
Tänä vuonna uutuutena on ollut Järviwiki-verkkopalvelu, jonne myös kansalaiset ovat pystyneet perustamaan omia sisävesi- ja merihavaintopaikkojaan. Näin he ovat voineet osallistua levätilanteen kartoittamiseen. Kesäkuussa älypuhelimille lanseeratun Levävahti-sovelluksen avulla ihmiset ovat voineet lähettää levähavaintoja. Leväseurannan asiantuntijat ovat käyttäneet kansalaisten havaintoja täydentämään virallisten havaintopaikkojen tietoja laatiessaan arviota levätilanteesta.
Leväseurantaa on toteutettu yhteistyössä Suomen ympäristökeskuksen, elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusten sekä kunnallisten ympäristö- ja terveysviranomaisten kanssa. Mukana on ollut myös yksityisiä havainnoitsijoita.
Merialueilla seurantaa on tehty myös tutkimusaluksilla, kauppalaivoihin asennetuilla automaattisilla mittauslaitteilla, Rajavartioston lennoilla sekä satelliittikuvista.
lehti 