Vasemmistoliiton työelämäfoorumin yksi teemaistunto pohti työn teettämisen uusia muotoja. Kuntonen kertoi saksalaisesta elintarvikeyrityksestä, jonka 4 000 työntekijästä vain 500 oli omia, vuokratyöntekijöitä oli 1 500 ja loput 2 000 oli Itä-Euroopasta lähetettyjä työntekijöitä.
Pohjoismaissakin on Kuntosen mukaan jo merkkejä vastaavasta. Työntekijöiden vuokraus on siirtymässä teollisuuteen. Vuokratyöntekijöitä on jo jonkin verran esimerkiksi teurastamoissa.
Lisääntymässä olevalla ulkomailta lähetetyn työvoiman käytöllä työnantaja voi pyrkiä kiertämään tai heikentämään työehtoja. Kyse on siis siitä että halvan työvoiman maassa toimiva yritys palkkaa työvoimaa, joka sitten lähetään töihin yrityksen toisessa maassa sijaitsevaan tehtaaseen.
Tämän uhkan edessä Kuntonen pitää tärkeänä puolustustaistelua. Teollisuusliittojen tulisi hänen mukaansa miettiä yhdessä keinoja, joilla teollisuusaloilla saadaan säilytettyä kokoaikatyö.
Palvelualojen kehitystä, joka on johtanut laajaan töiden osa-aikaistumiseen, Kuntonen katselee harmitellen. Teollisuusliittojen olisi hänen mielestään pitänyt olla solidaarisemmin mukana vastustamassa tapahtunutta.
Palkkakurjuutta
Teemaistunnon aiheisiin pohjusti muun muassa opiskelija Aino Suonio, joka kertoi karun tarinan siitä, miten hän opintojensa loppuvaiheessa joutui hätäratkaisuna ottamaan lehdenjakajan työn ja miten huonosti siitä maksettiin.
– Työaika on aamukahdesta kuuteen, lähtötuntipalkka 8,5 euroa. Polkupyörästä saa 11 sentin lisän ja yölisä on 30 senttiä. Kaiken lisäksi kyse on urakkapalkasta.
Aluepäällikkö Niina Koivuniemi PAMista muistutti vasemmiston ajamasta 10 euron minimituntipalkasta.
– Jostainhan pitää lähteä alkuun: tämä toisi 1 600 euroa kuukaudessa, jos työ olisi kokoaikainen.
Mutta varsinkaan palvelualoilla kokoaikaisia töitä ei juurikaan ole.
Koivuniemi muistuttaa, että jo vuodesta 2001 lähtien osa-aikaisen työtekijän ei ole tarvinnut erikseen ilmoittaa, jos hän haluaa lisää tunteja. Työnantajalla on näyttövelvollisuus, jos hän ei ole tarjonnut lisätyötä, vaikka sitä olisi ollut. Tämä määräys ei kuitenkaan auta, sillä valvonta on heikkoa.
– Kun työnantajalla on paljon osa-aikaisia, se takaa, että työntekijät joustavat. Se on kannattavaa työnantajalle.
Työryhmästä lähti eteenpäin monta esitystä lakimuutosten pohjaksi. Niissä vaadittiin muun muassa minimituntisopimusta, jolloin niin sanotut nollatuntisopimukset tulisivat laittomiksi ja sitä, että työpaikan kokoaikaisten työntekijöiden määrä säädettäisiin 70 prosenttiin.
Listalta löytyy myös vaatimus lomapankkijärjestelmästä, ryhmäkanneoikeudesta sekä esitys työnantajan samanaikaisten määräaikaisten työsopimusten rajaamisesta maksimissaan kolmeen.
uutiskirje 
