Vuonna 1793 Saksassa syntynyt tähtitieteilijä Friedrich Georg Wilhelm Struve ryhtyi 1800-luvun alkupuolella selvittämään tarkemmin maapallon kokoa ja muotoa kolmiomittausten avulla.
Jo 1500-luvulla oli todistettu, että myös maapallo on pyöreä, mutta jo seuraavalla vuosisadalla Isaac Newton arveli sen kuitenkin olevan vähän navoiltaan litistynyt.
Struve apulaisineen hoiti tarkistusmittaukset toteuttamalla silloisen Venäjän keisarikunnan ja Ruotsin kuningaskunnan alueelle yhtenäisen kolmiomittauspisteiden ketjun, joka ulottui Mustan meren tuntumasta Jäämerelle asti. Ketju muodostui 258 kolmiosta, ja siinä on yhteensä 265 peruskolmiopistettä sekä 60 apupistettä.
Mittauspisteiden välimatkaksi tuli maastosta riippuen 20-30 kilometriä. Pituutta koko ketjulle kertyi 2 820 kilometriä.
Kun satelliitteja ei ollut käytettävissä mittaukset toteutettiin mittauspaikkojen kolmioiden kulmien avulla. Menetelmien kehittymisen myötä on voitu todeta Struven ketjun mittaustulosten olleen yllättävänkin tarkkoja, todellinen maanmittauksen taidonnäyte ja eräs aikansa huomattavimpia tieteellis-teknisiä saavutuksia.
Kymmenen valtion halki
Tieteellis-teknisen merkityksensä lisäksi Struven ketjulla on katsottu olevan myös huomattavaa yleismaailmallista arvoa, minkä johdosta ketju hyväksyttiin vuonna 2005 UNESCOn maailmanperintöluetteloon.
Kun Struven ketju mittausvaiheessa ulottui vain kahden valtakunnan alueelle, nykyään mittauspisteitä on kaikkiaan kymmenen valtion alueella. ”Struve-maita” ovat Norja, Ruotsi, Suomi, Venäjä, Viro, Latvia, Liettua, Valko-Venäjä, Moldova ja Ukraina. Ennen maailmanperintöluetteloon pääsyä nämä maat olivat tehneet lähes kymmenen vuoitta yhteistyötä ketjun suojelemiseksi.
Koko ketjun sijasta maailmanperintöluettelon suojeluun valittiin kustakin maasta edustavimmat kohteet, yhteensä 34 pistettä mukaan lukien ketjun päätepisteet, Fuglenaes Norjassa Jäämeren rannalla ja Staro-Nekrassowka Ukrainassa Mustan meren tuntumassa.
Kuusi kohdetta Suomessa
Suomen halki Struven ketju kulkee lähes tuhannen kilometrin matkalla. Suomesta suojelun piirissä on kuusi pistettä: Stuor-oivi (nyk. Stuorrahanoaivi) lähellä Norjan rajaa, Aavasaksa ja Alatornion kirkko Länsi-Lapissa, Oravivuori Jyväskylän Korpilahden Puolakassa, Tornikallio Lapinjärven Porlammilla sekä Mustaviiri (Svartvira) Pyhtään saaristossa.
Struven ketjun pisteet ovat yleensä korkeita paikkoja luonnossa. Alatornion kirkontornin lisäksi toinen säilynyt rakennus, joka toimi mittauspisteenä, on Tarton tähtitorni Virossa.
lehti 