45-vuotias Zahra lähtee kotoaan ennen aamunkoittoa. Aiemmin hän työskenteli Kabulissa opettajana, ja suuntasi aamuisin kouluun, jossa hän opetti matematiikkaa ja englantia sekä daria ja paštua, Afganistanin kahta virallista kieltä.
Nyt Zahra on matkalla yhdelle kaupungin vilkkaimmista teistä mukanaan kori, joka on täynnä itse leivottuja keksejä ja kakkuja.
Talibanin valtaannousun jälkeen Zahra menetti työnsä opettajana. Siitä lähtien hän on myynyt tien varrella tyttäriensä tekemiä leivonnaisia viikon jokaisena aamuna elättääkseen perheensä.
– Kun menetin työni, hajosin. Ohitan raskain sydämin koulun, jossa ennen opetin. Joskus en voi hillitä kyyneleitä.
Zahra menetti aviomiehensä useita vuosia sitten. Siitä lähtien hän on kantanut vastuun koko perheen toimeentulosta. Hänen poikansa ovat valmistuneet opinnoistaan, mutta eivät ole onnistuneet löytämään työtä.
Vähäiset tulot, jotka Zahra saa myymällä keksejä ja leivonnaisia, riittävät juuri ja juuri kattamaan päivittäiset menot.
Opiskelijan unelmat vaihtuivat vihannesten myyntiin
Toisessa Kabulin vilkkaassa risteyksessä 58-vuotias Maria myy käytettyjä vaatteita. Hänen poikansa palveli Afganistanin entisissä turvallisuusjoukoissa. Poika sai surmansa sodassa kymmenen vuotta sitten.
– Kun poikani oli elossa, meillä oli paljon vakaampi elämä. Emme ikinä murehtineet ruoasta. Hänen kuoltuaan kaikki muuttui. Nykyään pelkään, etten saa päivän aikana mitään myytyä.
28-vuotias Narges, entinen yliopisto-opiskelija, myy vihanneksia tien varrella. Hän kertoo unelmoineensa valmistumisesta ja hyvästä työpaikasta. Sen sijaan hän käyttää nyt aikansa perheen elättämiseen myyntityöllä.
Lähistöllä 39-vuotias Farishta myy pieniä kodintavaroita ja käytettyä tavaraa. Aiemmin hän työskenteli valtion virastossa.
– Kukaan ei halua viettää tunteja tienreunassa säiden armoilla, helteessä, kylmässä, sateessa ja tomussa. Kun on perhe ruokittavana, ei kuitenkaan ole muuta vaihtoehtoa.
Naiset kohtaavat häirintää ja viranomaisten rajoituksia
Erilaisista taustoistaan huolimatta katukauppiaiksi ryhtyneet naiset kohtaavat samoja haasteita.
Suurin osa pukeutuu mustiin vaatteisiin ja peittää itsensä päästä varpaisiin. Jotkut käyttävät burkaa, jossa silmien edessä on verkkokangas. Jos pukeutumissääntöjä ei noudata, julkisella paikalla työskentely on vaikeaa.
Edes sääntöjen noudattaminen ei takaa turvallisuutta. Monet naiset joutuvat päivittäin häirinnän ja halventavien katseiden kohteeksi.
Jotkut joutuvat Talibanin hallinnon moraalipoliisin kuulusteltaviksi. Naiset kertovat, kuinka heitä käsketään poistumaan myyntipaikaltaan tai siirtämään myyntipisteensä muualle. Heille sanotaan, että miesten pitäisi elättää perheensä eikä naisten pitäisi poistua kotoa.
Silti naiset tuovat usein perheelle enemmän tuloja kuin miehet. Miesten ansiot eivät monesti riitä kattamaan edes elämisen peruskustannuksia.
Naisten mukaan perheet olisivat vielä suuremmissa vaikeuksissa, jos niiden toimeentulo riippuisi pelkästään miesten tuloista.
Myymälöiden läheisyydessä työskentelevät katukauppiaat tarvitsevat erillisen luvan. Lupamaksu on maksettava kuukausittain, vaikka tuloja ei olisi lainkaan. Maksut lisäävät naisten taloudellista taakkaa entisestään.
Naisten työntekoa rajoitetaan myös muilla tavoin. Heidän mukaansa joissakin tapauksissa heitä on vaadittu ottamaan töihin mukaan miespuolinen holhooja eli mahram, joka kuuluu samaan perheeseen.
Miespuolista holhoojaa vaaditaan myös tien varrella katukauppiaina työskenteleviltä naisilta. Ilman holhoojaa työntekoa on vaikea jatkaa.
Yhä useampi nainen joutuu hankkimaan elantonsa epävirallisesti
YK:n kansainvälisen työjärjestön ILO:n mukaan vuodesta 2021 lähtien asetetut työnteon rajoitukset ovat pakottaneet naisia siirtymään virallisista työpaikoista epäviralliseen työhön, josta on tullut monille naisille tärkein keino ansaita toimeentulonsa.
Tarkkoja tilastoja tienvarsilla katukauppiaina työskentelevistä naisista ei ole. Heidän yhä näkyvämpi läsnäolonsa Kabulin risteyksissä, toreilla ja tienvarsilla kertoo kuitenkin siitä, kuinka monet perheet ovat riippuvaisia naisten ansioista selviytyäkseen.
Auringon laskiessa Maria pakkaa myymättömät vaatteet säkkiin, Narges kerää jäljelle jääneet vihannekset, Farishta kokoaa tavaransa maasta ja Zahra asettelee myymättömät leivonnaiset takaisin koriinsa.
Väsyneinä mutta yhä toiveikkaina he lähtevät koteihinsa.
Ennen lähtöään Zahra sanoo hiljaa:
– Toivon, että jonain päivänä voin palata kouluun. Rakastin opettamista ja rakastan sitä edelleen. Nyt seison tien varressa ja yritän ansaita elantoni, mutta unelmoin siitä, että voin taas seisoa luokkahuoneessa oppilaiden edessä opettamassa heitä.
Haastateltavien nimet on muutettu turvallisuussyistä.
Artikkelin on tuottanut Learning Together -verkosto. Verkoston suomalaiset naistoimittajat ovat kouluttaneet afgaaninaistoimittajia vapaaehtoistyönä vuodesta 2009. Kirjoittajat ovat Afganistanissa asuvia, Suomen tuella koulutettuja naistoimittajia, joiden henkilöllisyys salataan turvallisuussyistä, samoin haastateltavien oikeat nimet.
lehti 