Suomen WWF:n merikotkatyöryhmä tutkii satelliittilähettimien avulla merikotkien liikkeitä suunniteltujen ja jo toimivien tuulivoimaloiden läheisyydessä. Kesästä 2009 lähtien satelliittipaikantimen on saanut yhteensä yhdeksän merikotkan poikasta Ahvenanmaalta ja Saaristomereltä aina Pohjan- ja Suomenlahden perukoihin saakka.
Huonosti suunniteltu tuulivoimarakentaminen on yksi merikotkaa uhkaavista vaaroista. WWF:n merikotkatyöryhmä on jo saanut selville, että poikasten liikkuminen ensimmäisinä kuukausinaan pesästä lähdön jälkeen keskittyy noin kahden kilometrin säteelle pesästä. Tuulivoimaloita ei saakaan rakentaa kahta kilometriä lähemmäs merikotkan pesäpaikkaa, painottaa työryhmä.
Muutaman seuraavan vuoden aikana WWF:n merikotkatyöryhmä toivoo saavansa entistä parempaa tietoa myös aikuisten merikotkien liikkeistä. Lähettimillä varustetut poikaset varttuvat sukukypsiksi noin viiden vuoden iässä. Tiedon saanti on kiinni siitä, että aurinkopaneelista käyttövoimansa saavat lähettimet toimivat ja niitä kantavat yksilöt säilyvät hengissä.
Tähän mennessä yksikään lähettimellä varustetuista linnuista ei ole törmännyt tuulivoimalaan tai menehtynyt muulla tavalla.
Poikasia tänä vuonna yli 300
Satelliittitekniikan avulla merikotkien liikkeitä pystytään seuraamaan koko Itämeren alueella ja saamaan näin selville, kuinka hyvin merikotkat pystyvät väistelemään tuulivoimaloita myös muualla kuin Suomessa.
Lähettimen kokonaispaino on valjaineen noin sata grammaa. Lähetin ei vahingoita merikotkia, ja linnut voivat elää normaalia elämää satelliittilähettimestä huolimatta. WWF:n tavoitteena on asentaa vielä ainakin kaksi satelliittilähetintä.
Merikotka on Suomen suurin petolintu ja edelleen uhanalainen. WWF:n merikotkatyöryhmä aloitti toimintansa 1972, jolloin merikotkan poikasia kuoriutui vain kourallinen. Sitkeän suojelutyön avulla lajin tila on saatu paranemaan niin, että tänä vuonna kuoriutui yli kolmesataa poikasta.
lehti 