Maailman väkiluvun ennustetaan saavuttavan seitsemän miljardin rajan lokakuun loppuun mennessä.
Vaikka naiset synnyttävät nykyään keskimäärin kolme lasta vähemmän kuin 1960-luvulla, maailman väestö lisääntyy silti vuosittain 80 miljoonalla. Lähes kaikki väestönkasvu tapahtuu kehitysmaissa.
– Myönteistä on, että maailman väestönkasvu on hidastumassa. Huono juttu on, että korkea syntyvyys aiheuttaa ongelmia ja eriarvoisuutta. Se pahentaa köyhyyttä ja vaikeuttaa kehitysmaissa peruspalvelujen kehittämistä ja tarjontaa, toteaa YK:n väestöohjelman UNFPA:n johtaja Heimo Laakkonen.
UNFPA julkisti keskiviikkona raporttinsa maailman väestön tilasta.
Naisilla oltava oikeus päättää
Raportti korostaa tyttöjen ja naisten asemaa väestökysymyksen ratkaisijoina. Ulkoministeriön alivaltiosihteeri Anne Sipiläisen mukaan erityisesti tyttöjen koulutusta ja seksuaaliterveyden opetusta pitäisi parantaa. Tämä hidastaisi väestönkasvua ja samalla myös vähentäisi köyhyyttä.
– Maailmassa on yli 200 miljoonaa naista, joilla ei ole mahdollisuutta saada perhesuunnittelupalveluja. Abortit ovat edelleen yksi nuorten naisten yleisin kuolinsyy monessa kehitysmaassa. Nämä ovat ihmisoikeusloukkauksia, joihin pitää voida puuttua.
Naisten oikeudesta päättää muun muassa raskauksiensa ajankohdasta ja lastensa lukumäärästä saavutettiin yksimielisyys kansainvälisessä väestö- ja kehityskonferenssissa Kairossa vuonna 1994.
Sipiläisen mukaan silloiset aikaansa edellä olleet tavoitteet naisten aseman parantamiseksi eivät ole vieläkään toteutuneet.
– Nimenomaan seksuaaliterveyteen liittyvät tavoitteet ovat toteutuneet kaikista heikoimmin.
Perhesuunnittelu säästäisi vuosittain 100 000 naisen hengen.
– Suomessa raskaus ja synnytys ovat myönteisiä asioita, joihin ei liity suhteettomia pelkoja. Esimerkiksi Somaliassa naiset hoitavat asiansa valmiiksi ennen synnytystä, koska riski menehtyä on niin suuri, Laakkonen kertoo.
Miehet mukaan
Perhesuunnittelun vajavainen tila kehitysmaissa johtuu Laakkosen mukaan suurelta osin rahan puutteesta, mutta myös vallitsevista asenteista.
– Usein ne liittyvät uskontoon. Onkin tärkeää tehdä yhteistyötä kaikilla tasoilla, myös uskonnollisten johtajien kanssa.
Väestöliiton toimitusjohtaja Helena Hiila-O’Brien korostaa, että yhteisön pojat ja miehetkin pitää saada mukaan. Muutoksia ei tapahdu, jos he eivät opi ajattelemaan eri tavalla.
– Kyläpäälliköt, jotka yleensä ovat miehiä, on saatava mukaan. Se on hidas tie, mutta on parempi, että yhteisö käsittelee itse asiat kuin että ne tuodaan ylhäältä päin.
Suomi oli ehkäisyn kehitysmaa
Hiila-O’Brien muistuttaa, että Suomi oli sotien jälkeen monella tavalla samanlainen kuin moni kehitysmaa tällä hetkellä. Perheet olivat suuria, lapsikuolleisuus yleistä, naisia kuoli laittomiin abortteihin ja sukupuolitaudit jylläsivät. Vasta 1970-luvulla seksuaalikasvatus tuli kouluissa pakolliseksi.
Suomen asema seksuaaliterveyden mallimaana ei välttämättä olekaan pysyvä. Viimeksi 1990-luvulla teiniraskaudet ja abortit lisääntyivät, kun lama supistutti koulujen seksuaaliterveysopetusta ja ehkäisyneuvontaa.
– Näihin toimiin kohdistuu meilläkin koko ajan taloudellista painetta.
uutiskirje 
