Keski-Amerikan monimuotoinen luonto on sekä rikkaus että kirous. Rikollisverkostot ovat vuosien ajan ryöstäneet alueen luonnonvaroja. Toimintaa helpottavat viranomaisvalvonnan puutteet ja korruptio.
– Alueen runsas lajisto houkuttelee rikollisia, jotka käyvät laitonta kauppaa eläimillä ja kasveilla, sanoo costaricalaisen luonnonsuojeluyhdistyksen Apreflofasin lakimies ja ympäristöaktivisti.
Hän haluaa esiintyä nimettömänä oman turvallisuutensa vuoksi.
Laittomaan kauppaan osallistuu yksittäisiä ihmisiä, rikollisryhmiä ja yrityksiä. Laillisen ja laittoman liiketoiminnan raja on usein häilyvä, ja ympäristöaktivistit joutuvat vaarantamaan henkensä puolustaessaan luontoa ja paikallisten elinkeinoja.
Yli tuhat eläintä pelastettiin
Interpolin kesä- ja heinäkuussa toteuttamassa Madre Tierra VIII -operaatiossa paljastui 60 000 hehtaaria laittomasti hakattua metsää ja pelastettiin yli tuhat eläintä.
Pelastetuista eläimistä suurin osa oli matelijoita, hyönteisiä ja lintuja. Lisäksi takavarikoitiin noin 165 kiloa kuivattuja haineviä, joiden arvoksi arvioitiin 249 000 euroa.
Meksikossa pelastettiin suuria kissaeläimiä reiteiltä, joita käytetään myös huumeiden salakuljetukseen. Nicaraguassa otettiin talteen suojeltuja papukaijalajeja. Interpol löysi myös eläinten salakuljetusreittejä Eurooppaan ja Aasiaan.
Yhdeksän maan yhteisoperaatiossa kirjattiin yli 330 rikostapausta.
Rajat ylittävä yhteistyö on keskeistä rikollisverkostojen paljastamisessa.
– Yhdistämme eri maiden tietoja, jotta viranomaiset saavat lisää näyttöä rikostutkintaa ja oikeudenkäyntejä varten, Interpolin ympäristörikoksien koordinaattori Adrián Sánchez Romero kertoo.
Tutkintaa vaikeuttaa se, että ympäristörikoksia koskevat lait vaihtelevat maittain.
Tietojen yhdistäminen paljastaa yritysten välisiä yhteyksiä ja rahavirtoja, joiden avulla jäljitetään laittoman kaupan järjestäjiä ja siitä hyötyviä tahoja. Puutavaraa ja eläimiä kaupataan Keski- ja Etelä-Amerikan välillä jopa teollisessa mittakaavassa.
Laittomasti kaadettu puu myydään laillisena
Puutavaran laitonta kauppaa tapahtuu myös laillisten yritysten ja kuljetusreittien kautta.
– Laittomasti hankittu puutavara piilotetaan tai niiden alkuperä häivytetään sekoittamalla niitä laillisen puutavaran joukkoon, Sánchez Romero sanoo.
Toimintaan voi osallistua useita yrityksiä tuotantoketjun eri vaiheissa. Puu kulkee hakkuupaikalta kuljetusyritysten kautta sahoille ja edelleen vientiin.
Myös lupajärjestelmiä väärinkäytetään. Ketju alkaa korruptoituneesta viranomaisesta, joka myöntää yritykselle luvan toimia, vaikka toiminta olisi laitonta.
Yleisempää on kuitenkin se, että yritys saa luvan toimia, mutta käyttää luonnonvaroja enemmän kuin lupa sallii.
– Luvan turvin otetaan sallittu määrä ja sen lisäksi vielä ylimääräistä, Sánchez Romero selventää.
Vastaavia ongelmia esiintyy myös kaivostoiminnassa. Interpolin operaatiossa Costa Rican viranomaiset takavarikoivat noin 4,6 tonnia syanidia ja 11 tonnia elohopeaa, joita käytetään kullan laittomassa louhinnassa.
Takavarikot paljastivat, kuinka laajasti vaarallisia kemikaaleja käytetään laittomassa kaivostoiminnassa. Niiden vaikutukset ovat vakavia niin ihmisille kuin luonnolle, erityisesti vesistöille, luonnon monimuotoisuudelle ja kaivosalueiden kylille.
Costaricalainen lakimies nostaa esiin laittoman kaivostoiminnan valvonnan puutteet. Myös kullan alkuperää on vaikea jäljittää markkinoilla, joilla laillinen ja laiton tuotanto toimivat rinnakkain.
Laki taipuu taloudelliset intressit edellä
Ympäristöä tuhotaan myös lain puitteissa. Salvadorilaisen ympäristöaktivisti Ricardo Navarron mukaan lainsäädäntö sallii jo ekosysteemejä vahingoittavaa toimintaa, ja lakeja voidaan myös muuttaa taloudellisten etujen vuoksi.
Esimerkkinä Navarro mainitsee San Salvadorin tulivuoren rinteet. Alueella oli aiemmin rakentamiselle asetettu ylin sallittu korkeusraja, mutta sitä on vähitellen nostettu.
– Ajan myötä rajaa nostettiin jatkuvasti. Se, mikä oli aiemmin laitonta, muuttui lailliseksi.
Navarron mukaan ympäristön tuhoutumisen taustalla on talousmalli, jossa lyhyen aikavälin voitot asetetaan etusijalle eikä ekosysteemien hävittämisen pitkäaikaisia kustannuksia oteta riittävästi huomioon.
– Jos yritykset tarkastelisivat asioita pitkällä aikavälillä, taloudelliset ja ekologiset edut voisivat olla yhteneviä.
Myös guatemalalaisen Alianza Escazú -verkoston Rafael Herrarten mukaan ympäristön tuhoutumisen taustalla on laajempia rakenteellisia ongelmia.
Hän yhdistää Guatemalan ympäristön tilan heikkenemisen maanomistuksen keskittymiseen sekä vesivoimatuotannon, kaivostoiminnan, karjankasvatuksen ja laajojen yhden viljelykasvin viljelmien leviämiseen.
Monilla näistä alueista on myös kiistoja alkuperäiskansojen kanssa.
Herrarten mukaan järjestäytynyt rikollisuus osallistuu kehitykseen hankkimalla kiinteistöjä ja perustamalla yrityksiä rahanpesua varten. Toiminta voi johtaa paikallisyhteisöjen maiden riistämiseen ja ihmisten lähtöön kotiseuduiltaan.
Luonnon puolustaminen voi maksaa hengen
Interpolin tutkimat rikollisverkostot toimivat alueella, jossa metsien, vesistöjen ja maa-alueiden puolustaminen voi johtaa uhkailuun tai jopa murhaan.
Kansainvälisen Global Witness -järjestön raportin mukaan Hondurasissa ja Guatemalassa murhattiin vuonna 2025 ainakin 20 maan ja ympäristön puolustajaa. Maat kuuluvat maailman vaarallisimpiin ympäristön puolustajille.
Herrarten mukaan luontoa ja maa-alueita puolustavat ihmiset voivat muodostua esteeksi taloudellisille eduille. Se altistaa heidät väkivallalle ja vainolle etenkin silloin, kun viranomaiset ovat heikkoja.
Pelkkä ympäristörikosten tutkinta ei riitä
Ympäristörikollisuuden torjuminen edellyttää asiantuntijoiden mukaan sekä tehokkaampaa viranomaisvalvontaa että puuttumista luonnonvarojen hyödyntämisen taustalla oleviin päätöksiin.
Herrarten mukaan ympäristörikosten tutkinnassa pitäisi selvittää myös sitä, miten yritykset hankkivat maata ja saavat lupia luonnonvarojen hyödyntämiseen.
Tutkinnan ei pitäisi rajoittua laittomiin hakkuisiin, kaivoksiin tai muihin ympäristörikoksiin. Myös niiden taustalla oleva päätöksentekoketju, mukaan lukien luonnonvarojen hyödyntämisen sallivat tuomioistuinten ratkaisut, olisi selvitettävä.
– On selvitettävä, onko myös tuomarin päätös lainvastainen, Herrarte sanoo.
Costaricalaisen lakimiehen mukaan rikollisverkostojen torjunta edellyttäisi puolestaan lisää rahoitusta, parempaa viranomaisten toimintakykyä ja mahdollisuuksia jäljittää tuotteiden alkuperä.
Myös ympäristövalvonnasta vastaavien viranomaisten tietojärjestelmät pitäisi yhdistää, jotta tieto kulkisi tehokkaammin.
– Tämä vaatii rahaa, hän painottaa.
Valvontaan tarvitaan ajoneuvoja, laitteita ja henkilöstöä. Lisäksi viranomaisten pitäisi pystyä reagoimaan nopeasti, mihin ei usein ole riittävästi voimavaroja.
Herrarte korostaa myös oikeusjärjestelmän vahvistamista ja paikallisyhteisöjen mahdollisuuksia saada oikeutta ympäristöasioissa.
Näitä tavoitteita edistää vuonna 2018 Costa Rican Escazússa hyväksytty sopimus, joka koskee ympäristötiedon saatavuutta, kansalaisten osallistumista päätöksentekoon ja oikeussuojan toteutumista Latinalaisessa Amerikassa ja Karibialla.
Se on alueellaan uraauurtava valtioiden välinen sopimus ja maailman ensimmäinen kansainvälinen sopimus, jossa on erityisiä määräyksiä ympäristöaktivistien suojelemiseksi.
– Ympäristörikollisuuteen puuttuminen ei yksin riitä. Myös oikeuslaitosta on vahvistettava ja varmistettava, että paikallisyhteisöt voivat puolustaa oikeuksiaan, Herrarte sanoo.








