Maaseudun asukkaat haluavat turvata ja kehittää palveluitaan tiivistämällä kunnan, kolmannen sektorin, paikallisten yrittäjien ja kansalaisten välistä yhteistyötä.
Kun sosiaali- ja terveyspalvelut keskittyvät yhä suurempiin yksiköihin ja etääntyvät paikallistasolta, kansalaiset tulevat syrjäytetyksi palvelujaan koskevasta päätöksenteosta ja osallistumisesta. Vastavetona tälle Suomessakin on ryhdytty kehittämään maaseudun hyvinvointipalveluja kansalaisosallistumisen ja yhteisöllisyyden pohjalta.
Jyväskylän yliopistossa, Kokkolan yliopistokeskus Chydeniuksessa toteutettiin vuosina 2009–2011 tutkimus- ja kehittämishankkeen (KAMPA-hanke) kartoitusvaihe, johon osallistuivat Kokkola ja Kruunupyy, Järvi-Pohjanmaan yhteistoiminta-alue, yhteistoiminta-alue JYTA, Kallion yhteistoiminta-alue, Rautalampi, Raahe, Tornio ja Itä-Lapin kunnat.
Tutkimusaineisto on koottu pääosin paikkakunnilla pidetyistä kansalaisfoorumin kaltaisista työkokouksista. Kansalaisilta, päättäjiltä ja viranomaisilta kysyttiin, millaisia tarpeita ja mahdollisuuksia he tunnistavat paikallistasolla kansalaislähtöisemmälle hyvinvointipalvelujen kehittämiselle ja mitä toimintoja on mahdollista tuottaa paikallisyhteisöissä.
Suoraa vuorovaikutusta halutaan
Vastausten mukaan kansalaiset haluavat enemmän suoraa vuorovaikutusta, mahdollisuuksia vaikuttaa ja tulla kuulluksi. Toiseksi koko palvelujärjestelmän läpäiseväksi toiminta-ajatukseksi halutaan kansalaislähtöisyyttä. Lisäksi kansalaiset haluavat itse osallistua ja vaikuttaa palvelujen tuottamiseen monin eri tavoin.
Tutkimuksen mukaan kuntalaiset haluavat kehittää kuntalaisten ja kunnan sosiaali- ja terveyspalveluorganisaation välistä vuorovaikutusta ja ajantasaista tiedottamista. Erityisesti toivotaan kylien, kuntien ja yhteistoiminta-alueen keskinäistä vuoropuhelua ja tiedotusta.
Kuntalaisten ja palveluja käyttävien asiakkaiden osallisuutta palveluissa halutaan lisätä niin, että heidän tarpeensa ja voimavaransa olisivat kyläkunnittain jo palvelujen suunnittelussa lähtökohtana.
Uusissa kuntayhtymissä vaaditaan uudenlaisia kansalaislähtöisiä keskustelukäytänteitä sosiaalipalvelujen tuottamisesta. Kaiken kaikkiaan palveluja halutaan turvata ja kehittää tiivistämällä kunnan, kolmannen sektorin, paikallisten yrittäjien ja kansalaisten välistä yhteistyötä.
Valmiutta yhteisöllisiin malleihin
Maaseudulla on myös vahvaa kiinnostusta ja valmiuksia yhteisöllisten palvelujentuottamismallien kehittämiseen erityisesti vanhuspalveluissa ja lasten päivähoidossa. Vanhusten ja lapsiperheiden koti- tukipalveluihin ideoitiin mutkattomia ja kokonaisvaltaisia palvelukokonaisuuksia palvelujen tarvitsijoiden näkökulmasta.
Painopistettä halutaan siirtää ennaltaehkäiseviin toimiin, joista esimerkkinä ovat vanhusten vertaistuki- ja päiväkeskustoiminnan kehittäminen. Kyläkouluihin ja kylätaloihin halutaan kytkeä erilaisia palveluja ja yhteisöllisiä toimintoja ja muutenkin kehittää lähipalveluja uudelta sektorirajat ylittävältä alueelliselta pohjalta.
Varsinkin harvaanasutuilla alueilla tavoitteena on myös luoda liikkuvia palveluja. Myös sosiaali- ja terveysalan ammattilaisten osaamista asiakaslähtöisessä työskentelyssä toivotaan parannettavan.
Professori Aila-Leena Matthiesin sekä projektitutkijoiden Mari Kattilakosken ja Niina Rantamäen kirjoittaman raportin tuloksia sovelletaan kansallisesta sosiaali- ja terveyspalvelujen kehittämisohjelmasta (KASTE) rahoitettavassa jatkohankkeessa. Jatkohankkeessa ovat mukana Kokkola ja Kruunupyy sekä JYTAn ja Järvi-Pohjanmaan yhteistoiminta-alueet.
lehti 