Varhain diabetekseen sairastuneilla lapsilla on tuoreen väitöstutkimuksen mukaan enemmän oppimisen ongelmia kuin samanikäisillä terveillä lapsilla.
Tyypin 1 (nuoruustyypin) diabetekseen sairastuu Suomessa enemmän lapsia kuin missään muualla maailmassa, ja erityisesti alle 5-vuotiaana diabetekseen sairastuneiden määrä kasvaa. Diabetesliiton tietojen mukaan nuoruustyypin diabeetikoita on Suomessa noin 40 000.
Diabetes vaikuttaa suomalaiseen yhteiskuntaan monin tavoin, esimerkiksi koulut ja päivähoito kohtaavat yhä useammin diabetesta sairastavien lasten erityistarpeita.
Psykologian lisensiaatti Riitta Hannonen selvitti 19. marraskuuta Jyväskylän yliopistossa tarkastettavassa väitöskirjassaan, miten nuoruustyypin diabetes ja siihen liittyvät veren glukoosipitoisuuden vaihtelut ovat yhteydessä lukemisen, kirjoittamisen ja matematiikan perustaitojen oppimiseen.
Hannonen osoitti, että alle 5-vuotiaana diabetekseen sairastuneilla lapsilla oli kouluiässä terveitä lapsia enemmän vaikeuksia oikeinkirjoituksessa ja matematiikassa. Lievät kirjoittamisen vaikeudet olivat jopa kolme kertaa yleisempiä.
Tutkimuksessa kartoitettiin lisäksi kielellisiä perustaitoja, jotka kehittyvät ennen kouluikää ja ovat välttämättömiä lukemaan, kirjoittamaan ja laskemaan oppimiselle.
Varhain lapsuudessa sairastuneilla oli terveitä lapsia enemmän ongelmia myös puheäänteiden mielessä käsittelyssä, joka on tärkeä taito lukemaan, kirjoittamaan ja laskemaan oppimisessa ja vaikuttaisi olevan altis häiriytymään varhain alkaneessa diabeteksessa.
Glukoositasapaino kuntoon
Sairauteen liittyvistä tekijöistä varhaisella alkamisiällä oli Hannosen mukaan selkein yhteys oppimisen ongelmiin kouluiässä.
Liian korkea veren glukoosipitoisuus sairauden alkuvaiheessa oli yhteydessä kouluiän kirjoitusvaikeuksiin.
– Veren glukoosipitoisuuden ääriarvot saattavat olla haitallisia lapsen oppimiselle. On tärkeää, että glukoositasapaino saadaan hyväksi jo varhaisessa vaiheessa sairautta, Hannonen suosittaa
Varhainen tuki tärkeää
Vaikka kouluoppiminen sujuu normaalisti suurimmalla osalla diabetesta sairastavista lapsista, lapsen kehitykseen ja kouluoppimiseen on Hannosen mielestä syytä kiinnittää huomiota.
Mikäli oppimisvaikeuksia ilmenee, oppimisvaikeuksien selvittely, nopeasti järjestetty tuki ja tiivis yhteistyö vanhempien, opettajan ja hoitavan diabetes-työryhmän kesken on tärkeää lapsen hyvän toimintakyvyn ja oppimisen varmistamiseksi.
Kymenlaakson keskussairaalan lastenneurologian yksikössä Kotkassa työskentelevä Hannonen korostaa, että lasten kanssa toimivien on tärkeä tiedostaa diabeteksen hyvän omahoidon ja glukoositasapainon merkitys lapsen toimintakyvylle ja kehitykselle.
lehti 